Amfion pro musica classica

Barenboim Ramallahissa

Ramallah Cultural Palace on saanut saksalaiselta lahjoittajalta uuden Steinway- flyygelin. Viime lauantaina Daniel Barenboim vihki soittimen Beethoven-sonaattiresitaalilla. 1000 paikan sali oli aivan täynnä paikallisia politiikkoja, liikemiehiä, lähetystöjen edustajia ja avustusorganisaatioiden ulkomaisia työntekijöitä. Edward Said:n leski Miriam Said ja Ramallah:n tärkein mies Mustafa Barghouti olivat myös paikalla. Tärkeä ja harvinainen tapahtuma tässä n. 85 000 asukkaan Länsirannan pääkaupungissa.

Barenboim on yrittänyt jo monen vuoden ajan kehittää Ramallah:n kulttuurielämää. Hänen ja palestiinalaisen filosofi Edward Said:n perustaman säätiön päämäärä oli tehdä tällaisista konserteista säännöllinen tapahtuma. Säätiön, Espanjan valtion (joka rahoittaa suuren osan säätiön toiminnasta), Medical Aid-organisaation (joka avustaa musiikkilastentarhan organisoinnissa), Saksassa toimivan Barenboimin ja sieltä käsin rekrutoidun musiikikoulun opettajien välinen kommunikaatio on ollut kuitenkin vaikeaa. Lauantain konsertin päätteksi Barenboim piti lehdistötilaisuuden, jossa itse konsertti ja lahjoitettu soitin jäivät melkein unohduksiin. Uutinen, että Barenboim sai Palestiinan kunniakansallisuuden ja että hänelle on jo myönnetty paikallisille tuttu vihreäkantinen passi, oli kaikkien huulilla. Barenboim on luultavasti ainoa Israelin kansalainen, jolla on myös palestiinalainen passi ja joka julkisesti matkustaa Isarelin ja Länsirannan välillä. Israelin kansalaisille matkustaminen Länsirannan ja niin myös Ramallah:n alueelle on laitonta.

Monen mielestä Barenboimin kunniakansalaisuuden hyväksyminen on petos, toisten mielestä solidaarisuuden osoitus. Haaretz, Israelin tärkein uutislehti, julkaisi sunnuntaina nettisivuillaan ison artikkelin, joka tuomitsi Barenboimin provokaation. Konsertti mainittiin vain yhdellä lauseella. Kymmenet agressiiviset kommentit koristivat sivua vielä maanantaina, jolloin koko artikkeli poistettiin verkosta.

Mitä lahjoitetulle flyygelille tapahtuu? Barenboim-Said säätiön musiikkikoulun opettajan toivoivat saavansa käyttää sitä opettajien konsertteihin, jotka tällä hetkellä ovat ainoita klassisen musiikin konsertteja Ramallah:ssa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että flyygeli joutuu Medical Aid:n ’suojeluun’ lukkojen taakse, josta se haetaan vasta Barenboimin seuraavalla vierailulla.

Daniel BaremboimKeskiviikkona mieheni, klarinetisti Douglas Metcalf, oli järjestänyt konsertin kitaristikollegansa kanssa paikallisessa Goethe-Instituutin ja Institut Francais:n kirjastossa. Viime hetkellä näytti siltä, että konsertti joudutaan perumaan. Tiistaina 18 palestiinalaista oli kuollut Gaza:n alueella IDF:n (Israel Defence Forces) hökkäyksessä. Ramallah oli valtionsurun valtaama, kaupat ja ravintolat kiinni. Konsertin pitäminen tällaisella hetkellä voisi suututtaa paikallisia, jos se tulkitaan myötätunnon puutteena. Arabinkielen konserttia merkitsevä sana merkitsee myös juhlaa, iloitsemista. Douglas ja Goethe-instituutin henkilökunta päätti kuitenkin olla peruuttamatta konserttia, johon illalla saapui täysi sali kuulijoita. Surullinen argentiinalainen musiikki ei näyttänyt loukkaavan tilanteen vakavuutta.Paikallinen lehtiuutinen

Museovirasto muuttaa RSO:n tilalle Kulttuuritaloon

Museoviraston kaikki Helsingissä olevat toiminnot museoita lukuun ottamatta siirtyvät Kulttuuritaloon syksystä 2010 lähtien. Museoviraston tilaongelmiin on jo vuosia etsitty ratkaisua.

Virasto sijoitetaan entiseen Kotitalousoppilaitokseen ja Kulttuuritalon toimistosiipeen Sturenkadulle. Rakennukset peruskorjataan ja maan alle rakennetaan laajat arkisto- ja kokoelmatilat. Remontin valmistumisen jälkeen taloissa työskentelee 240 Museoviraston työntekijää.

Ratkaisu merkitsee Radion sinfoniaorkesteri RSO:n vuodesta 1963 jatkuneen vuokrasopimuksen päättymistä Kulttuuritalossa.

Uusivuosi Kiinassa

Shanghaissa soitimme upeassa modernissa konserttisalissa. Uudenvuoden aattona orkesteri sai kutsun risteilylle Shanghai Pearl River -jokea pitkin. Kiinassa uutta vuotta juhlitaan tänä vuonna vasta 7. helmikuuta, joten ilotulituksia oli vain vähän joen varrella, juuri laivan kulkiessa ohi. Laivan henkilökunta ei ollut valmistautunut saksalaisorkesterin janoon. Jo puoli tuntia ennen vuoden vaihtumista loppuivat laivalta juomat. Vasta pitkän kauhistelun jälkeen saimme laivan uumenista 3 kiinalaista punaviinipulloa, joilla koko orkesteri joutui vastaanottamaan Uudenvuoden. Hotellin ravintola ja baari oli myös suljettu, mutta huonepalvelu toi meille riemukkaana pullon kiinalaista kuohuviiniä. Viini oli tosin niin kammottavan makuista, että pullo jäi juomatta.

Seuraava kauounki, Suzhou, on Kiinan mittakaavalla pieni provinssikaupunki – vähän yli 6 miljoonaa asukasta. Hotellimme oli jo nähnyt parhaimmat päivänsä. Hissit haisivat epäilyttävästi torakkamyrkylle ja ruokasali länsimaisille makuhermoille vieraalle ruoalle – sian paksusuoli, kananjalat ja sammakot ovat Suzhoussa tyypillist ruokaa. Huoneissa lämpötila oli n. 14 astetta, joka iltaan mennessä saatiin lentokoneen moottorilta kuulostavalla lämmitimellä nousemaan kahdeksaantoista. Konserttisalissa tilanne ei ollut yhtään parempi. Kaiken lisäksi kaikki konteissa kuljetetut soittimet olivat yön yli olleet ulkona pakkasessa, vaikka ilmastoitu kuljetus oli luvattu. Suuri osa orkesterista kieltäytyi soittamasta näissä olosuhteissa. Kun salin lämpötila saatiin nousemaan 16 asteeseen ja sali alkoi täyttyä, päätimme lopulta soittaa puolet konsertin ohjelmasta talvikengät, villapaidat ja -sukat päällä. Miten koominen näky! Mutta eihän orkesteri voi antaa yleisön olla sitkeämpi!

Konserttilavatunnelmaa Suzhoussa

Kenneth Kvarnström aloittaa juhlaviikkojen neuvonantajana

Kenneth Kvarnström ja Helsingin juhlaviikot aloittavat yhteistyön. Kvarnströmista tulee tanssiohjelmiston taiteellinen neuvonantaja. Hän avustaa jo tämän vuoden ohjelmiston suunnittelussa.

Uudenvuoden konsertteja Kiinassa

Peking, Shanghai, Suzhou, Guangzhou, 7 konserttia 9 päivässä. Gürzenich Orchester, eli Kölner Philharmonie kiersi Kiinaa soittaen Uudenvuoden konsertteja. Vähän Straussin valsseja, Brahmsin 2. Sinfonia, Stravinskin Tulilintu ja pari kiinalaista teosta jälkiruuaksi. Flunssa-aalto oli tehnyt tuhojaan orkesterin riveissä ennen kiertuetta. Molemman ensimmäiset konserttimestarit joutuivat perumaan matkan, joten minä sain vetää koko kiertueen! Tämä oli iloinen yllätys, mutta kiertueen ensimmäisessä kenraalissa ymmärsin kauhuissani, että sairastelevat konserttimestarit eivät olleet ehtineet laittaa jousituksia Straussin valsseihin ja kiinalaisiin ylimäräisiin, joita Kölnissä ei edes harjoiteltu. Koko kiertueen ajan yritin korjata kiireellä tehtyjä merkintöjä.

Kiinanmuuri

Ensimmäinen konsertti oli Pekingin 10 000 paikan People’s Hall:ssa eli kommunistisen puolueen mahtirakennuksessa, johon nimestä huolimatta tavallisilla kansalaisilla ei ole pääsyä, paitsi tällaisena iltana jolloin valtavaa katolla komeilevaa punaista tähteä saa ihailla. Akustiikka oli kamala. Orkesterin keskelle laitettiin muutama mikrofoni, joilla tilannetta vain pahennettiin. Salissa istuessa kuului jostain oikeasta nurkasta oboe, parvekkeen takaa harppu, yksinäinen viulu jostain edestä ja kaikki valtavan musiikkipuuron keskellä. Mutta kiertueen sponsorit, Pekingiläiset pankkiirit olivat onnellisia ja kiertue pääsi näin käyntiin. Käsiohjelma oli luultavasti käännetty ensin saksasta kiinaksi ja sitten takaisin. Markus Stenzin nimi olikin Pekingissä Marcoux Shitanzi!