Amfion pro musica classica

Punainen viiva palaa Kansallisoopperan ohjelmistoon

Aulis Sallisen ooppera Punainen viiva palaa Kansallisoopperan ohjelmistoon 17. toukokuuta. Uuden, teatterinjohtaja Pekka Milonoffin ohjaaman esityksen ensi-iltaa vietettiin vuosi sitten. Topina esiintyy Jorma Hynninen, jonka kanssa roolissa vuorottelee Sauli Tiilikainen. Topin vaimon Riikan roolissa laulavat Päivi Nisula ja Raili Viljakainen. Muissa rooleissa esiintyvät mm. Anna-Lisa Jakobsson, Aki Alamikkotervo ja Hannu Forsberg, ja puherooleissa vierailevat näyttelijät Rea Mauranen ja Taisto Reimaluoto. Esitysten johdossa vuorottelevat Mikko Franck ja Kari Kropsu.

Maailman ensimmäinen viittomakielinen ooppera saa ensi-iltansa Ahvenanmaalla

Viittomakielisen taiteen tunnetut muodot runo ja laulu saavat rinnalleen uuden taidemuodon, kun maailman ensimmäinen viittomakielinen ooppera saa ensi-iltansa maanantaina, kun ensimmäinen suomalainen ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys esitetään viitottuna Maarianhaminassa. Ooppera on osa Ahvenanmaalla järjestettäviä valtakunnallisia kuurojen kulttuuripäiviä.

Gröndahl toiseksi Eurovision Nuorten solistien kilpailussa

Pianisti Roope Gröndahl on sijoittunut toiseksi Eurovision Nuorten solistien kilpailussa Itävallan Wienissä. Perjantaina illalla järjestetyn finaalin voitti 18-vuotias kreikkalainen klarinetisti Dionysios Grammenos. Kolmanneksi tuli niin ikään 18-vuotias viulisti Eld-Bjorg Hemsing Norjasta.

Arvio: Puumalan mestariteos ja Telarannan oiva Stravinsky-tulkinta

Veli-Matti PuumalaSibelius-Akatemian sävellysprofessorina vuodesta 2005 toiminut Veli-Matti Puumala (s. 1965) on aikamme merkittävimpiä ja kiinnostavimpia suomalaissäveltäjiä, jonka musiikkia kuulee valitettavan harvoin. Pianokonsertto Seeds of Time (2004) oli neljän pohjoismaisen orkesterin yhteistilaus, joka sai Teosto-palkinnon vuonna 2005. Oli korkea aika kuulla teos vihdoin Helsingissä; suunniteltu pääkaupungin-esitys keväällä 2007 kun peruuntui solistin sairastumisen vuoksi.Puumala on pianokonsertossaan halunnut välttää perinteistä virtuoosisolistin ja orkesterin välistä taisteluasetelmaa. Teoksen piano-osuus ei tosin millään muotoa ole niukka tai passiivinen, sillä solisti on äänessä lähes koko kappaleen ajan. Tiheä, virtuoosinen ja tarkkuutta vaativa soolo-osuus on myös pianistille ehdottoman haastava. Uudenlainen konserttolähtökohta näkyy ennen muuta soitinnusratkaisuissa: orkesteri on jaettu erilaisiin pienempiin ryhmiin ja yhtyeisiin, ja varsinaista tutti-jaksoa ei teoksessa kuulla oikeastaan lainkaan. Orkestraatio ohenee asteittain teoksen loppua kohti solistin saadessa samalla enemmän tilaa. Puumalan näkökulmat orkesteriin ovat persoonallisia, ja orkesterivärejä hän käyttää erittäin vaihtelevasti ja kiinnostavasti.

Draamalliselta kokonaishahmoltaan konsertto on selkeä ja vääjäämätön, mutta yksityiskohtien tasolla musiikki etenee rikkaasti ja usein arvaamattomastikin. Yksiosainen teos jakaantuu kolmeen selvästi erottuvaan pääjaksoon. Ensimmäinen pääjakso Turba on nopeaa, fragmentaarista ja aggressiivista musiikkia, jossa pianosolisti esiintyy orkesteritekstuurien osana ilman varsinaista omaa profiilia. Pianistin rooli kasvaa näkyvämmäksi laajassa keskijaksossa Premura, jota leimaavat nopeus, jatkuvuus ja hellittämätön liike. Loistokkaan mukaansatempaava jakso on ideoiltaan varsin tiukasti rajattua musiikkia, jonka kokonaiskaarroksena on melko suoraviivainen nousu ja lasku. Olisiko keskiosaa voinut kehitellä vielä pidemmälle, vielä yllättävämpiin ja groteskimpiin tilanteisiin saakka?

Laaja loppujakso Tra le Braccia della Notte on tietyssä mielessä teoksen ”rohkein”: koko jakso leijuu pitkänä, hitaana ja hiljaisena yömusiikkina, joka saa kuulijan ajantajun hämärtymään. Kaikissa jaksoissa musiikin etenemisen katkaisevat ajoittain orkesterin staattiset ”sointi-ikkunat”, joissa kurkistetaan teoksen ulkopuoliseen aikaan ja musiikilliseen todellisuuteen. Tämäkin on rohkea ratkaisu – joka onnistuu.

Omaperäisistä ja innovatiivisista ajankäytöllisistä ideoistaan huolimatta Seeds of Time jättää erittäin tasapainoisen, jopa klassisen vaikutelman. Musiikin ilmaisu ja materiaali on viime kädessä melko niukkaa ja ekonomista, tapahtumarunsautta on annosteltu harkiten, ja eri osien luonne on määritelty tarkkaan.

Konsertto hyödyntää rikkaasti modernia sointimaailmaa, mutta myös hienostuneet alluusiot perinteiseen pianokirjallisuuteen nousevat tärkeään asemaan. Olin kuulevinani viittauksia ainakin Chopinin, Prokofjevin, Albenizin, Ravelin ja Skrjabinin tuotantoon, orkesteriosuudessa myös jazziin. Niin taitavasti kuin alluusiot olikin toteutettu, nostatti niiden runsas käyttö kysymyksiä: mikä lopulta on Puumalan oma pianotyyli, ja onko hän konsertossaan aivan toden teolla yrittänyt sellaista löytää? Vai onko Puumalan näkökulmasta pianorepertuaari nykypäivänä jo ”valmis” ja säveltäjän ”oma pianotyyli” siten mahdottomuus?

Pianokonsertto Seeds of Time on joka tapauksessa mestariteos, yksi suomalaisen konserttokirjallisuuden merkittävimpiä saavutuksia. Teos olisi syytä saada piakkoin levylle, ja sen tulisi lähivuosina olla jonkun suomalaisorkesterin ulkomaankiertueen ohjelmistossa.

Ruotsalainen Roland Pöntinen oli konserton taitava ja virtuoosinen solisti. Puumalan musiikin rikkaan, moni-ilmeisen ja kirkkaan luonteen Pöntinen on ymmärtänyt erinomaisesti.

Balettimusiikki Petrushka (1911/1947) on ymmärrettävistä syistä Igor Stravinskyn (1882–1971) esitetyimpiä teoksia: yhdistyväthän kappaleessa folkloristinen välittömyys, orkestraalinen loisto, vahva tapahtumakuvaus ja sävellystekninen taidokkuus.

Petrushkan esityksestä Finlandia-talossa muodostui ainakin kapellimestari Jani Telarannan näytös: mittavan teoksen johtaminen ulkoa oli uskomaton suoritus. Telarannan vakuuttavassa tulkinnassa olivat kohdallaan sekä primitiivinen rempseys ja lämpö että moderni tarkkuus. HKO:n puhaltajat suoriutuivat vaativista sooloistaan erinomaisesti.

SibaTV

Sibelius-Akatemiakin on herännyt tarjoamaan tallenteita ja suoria konserttilähetyksiä internetissä. Pääasiassa opiskelijoiden konserttitallenteista koostuva tarjonta ei ole vielä kovin laaja, mutta on mukava huomata että se sisältää paljon kokonaisia konsertteja eikä vain lyhyitä poimintoja. Vaikka SibaTV:n kautta pääsee kurkistamaan, minkälaisia esityksiä ainoan musiikkiyliopistomme opiskelijat aikaansaavat, siitä ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä esimerkiksi opiskelijoiden yleisestä tasosta, sen verran pienestä otoksesta on kysymys. SibaTV on joka tapauksessa mukava lisä internetissä vähitellen kasvavaan ilmaiseen klassisen musiikin tarjontaan.

Linkki SibaTV:n sivulle: http://www2.siba.fi/sibatv/.