Amfion pro musica classica

Natsien keskitysleirien musiikki kokoelmaksi

Natsien keskitusleirien vankien esittämä musiikki julkistetaan kokoelmana. Italialainen säveltäjä ja pianisti Francesco Lotoro on kiertänyt 16 vuoden ajan Euroopan kaupungeissa keräämässä tietoja keskitysleireillä soitetuista ja lauletuista kappaleista.

Kansallisoopperan päänäyttämö peruskorjaukseen

Kansallisoopperan päänäyttämön peruskorjaus alkaa Helsingissä. Peruskorjaus sulkee päänäyttämön puoleksi vuodeksi huhtikuun alusta lähtien. Vuonna 1993 valmistuneen oopperatalon näyttämö remontoidaan käyttövarmuuden ja työturvallisuuden parantamiseksi.

Elokuvamusiikin päivät Mikkelissä

Miltei suoraan Bolognasta Mikkeliin, sillä lupasin jo syksyllä Helinä Tepposelle puhua kotimaisesta elokuvamusiikista TJ Särkkä festivaalissa tapahtuman Hanget soi yhteydessä. Kaikkeen sitä joutuukin. Ehdin jo monta kertaa huokaista, sillä materiaaleja oli miltei mahdoton saada, ts. elokuyvien kopioita. Onneksi olen itse kopioinut VHS:lle jo vuosikaudet, joten sain sentään kymmenen elokuvan otoksen. Keräsin myös aineistoa Englundista, Marttisesta ja Sonnisesta, joita sain avuliailta ystäviltä. Englund ei itse arvostanut ollenkaan tätä sarkaa: hän piti kotimaista elokuvaa roskana ja samoin omaa musiikkiaan siihen, kuten Christan Holmqvist, hänen elämäkerturinsa on todennut. Elokuvamusiikissa klassinen erotteluhan on diegeettinen eli juoneen kuuluva ja ei-diegeettinen eli ulkoapäin tuleva, tunnelmaa luova musiikki. Olin Roomassa tavannut Ennio Morriconen syyskuussa, yli 500 elokuvan musiikin säveltäjän, joka kongressissamme kertoi hauskasti sattumuksia uraltaan. Mutta VHS:ää ei juuri enää voi käyttää aineistona. Mikaelin kone alkoi vipattaa jokaisen näytteen kohdalla. Teknikko neuvoi heti kopioimaan dvd:lle.

Muuten, on vaikea kuvata elokuvissa soittoa tai säveltämistä. Heti näkee onko näyttelijä soittaja vai ei. Särkän Pikkupelimannissa ei ole tätä ongelmaa, sillä kyseessä ovat aidot dokumentit, joissa esiintyy Heimo Haitto. Ehdottomasti otin mukaan loistavan konserttiparodian Rovaniemen markkinoilla elokuvasta, jossa Esa Pakarinen joutuu konservatorioon laulukonserttiin. Täytyy tuntea tarkaan taidemusiikin konventiot, että pystyy niillä irvailemaan näin taidokkaasti. Vieressä istuu musiikkiarvostelijan karikatyyri, joka lopuksi toteaa Pakariselle halveksivasti: teidän kaltaisten olisi paras pysyä siellä minne kuulutte. Miksi tulette konserttiin kun ette siitä mitään ymmärrä!

Bologna ja Umberto Eco

25.-29.3. Minun on heti Kaapelitehtaalta selvittyäni laittauduttava Bolognaan, opettamaan ja tapaamaan Umberto Ecoa. Hän on perustanut Bolognaan Scuola superiore di studi umanistici instituutin, jonka johtokuntaan minulla on kunnia kuulua. Mutta Econ tunnen jo vuodesta 79. Nykyisin hän on niin kuuluisa, ettei sillä ole vertaa, se ylittää jopa filmitähdet. Viimeksi kun näin hänet Cosenzassa Calabriassa viime marraskuussa, hän piti kongressissa vain yhden julkisen luennon, mutta se tukki koko kaupungin liikenteen. Hän ei ollut päästä pitämään omaa puhettaan. Mutta Bologna on varmaan ainoa paikka, missä hän saa liikkua privaatisti. Kaikki hänet tietenkin tuntevat, mutta pysyttäytyvät etäisyyden päässä.

Tapaan häntä myös illallisilla hänen kollegansa taidehistorian naisprofessorin kotona eräässä palatsissa ja Feltrinellin kirjakauppaketjun omistajan Bortronien luona. Lisäksi tapaan hänet hänen toimistossaan Via Marsala 26:ssa, jossa em. instituutti sijaitsee. Hän esittelee ylpeänä työhuoneensa:” Tämä on ovaalin muotoinen – Clintonilla oli samanlainen Valkoisessa talossa. Ainoa ero on vaan ettei minulla ole Monica Lewinskia”.

Yritän taivuttaa hänet tulemaan maailmankongressiimme kesäkuussa. Ensi alkuun se on aivan mahdotonta, mutta sitten hän harkitsee, ehkä päiväksi, koska on Berliinissä sitä ennen.

Bologna on kyllä viehättävä katettuine katuineen ja kaikessa kampuksen leima, opiskelijoita 100 000. Muistan Teatro Comunalen vuodelta 1985, jolloin täällä oli Busoni symposium, ja Doktor Faust esitettiin uudella lopulla, jonka oli säveltänyt Antony Beaumont. Kohdassa, jossa kuullaan Busonin sävelmä All’Italia, oli lavalla Alitalian lentokone, josta laulajat astuivat ulos. Mutta Faustista oli tehty alppikiipeilijä.

Iloinen leski keventää Kansallisoopperan tynkäkautta

Kansallisoopperan tynkäkausi 2007–2008 pelaa uutuuksiensa osalta osin varman päälle.

Franz Lehárin suosikkioperetti Iloinen leski tehdään Jussi Tapolan ohjauksena, pääosissa lähinnä talon omaa ensemblea Ritva-Liisa Korhosesta lähtien ja kapellimestareina vuorottelevat Atso Almila ja Hannu Bister. Ensi-ilta on toukokuussa 2008.

Kausi pääsee kunnolla vauhtiin vasta lokakuun konsertein ensi viikolla käynnistyvän päänäyttämön remontin vuoksi.