Amfion pro musica classica

Candominolle kaksi kultaleimaa Tampereen sävelessä

Espoolainen Candomino-kuoro osallistui menestyksekkäästi viime viikon lopulla Tampereen sävelen Kuorokatselmukseen Esko Kallion johdolla. Kuorolle myönnettiin sunnuntain päätöskonsertissa kaksi kultaleimaa ja 1 000 euron tunnustuspalkinto. Kaksi tai kolme kultaleimaa jaettiin kaiken kaikkiaan 8 kuorolle. Kuorokatselmukseen osallistui yhteensä 47 kuoroa seitsemästä maasta.

Tampereen sävelen kilpailuohjelmassaan Candomino esitti James MacMillanin O Radiant Dawn, Palestrinan Missa Brevis: Agnus Dei II, Selim Palmgrenin kansanlaulusovituksen Näcken ja Jouko Linjaman Kalevala-sarjan kuudennen osan ”Anna Luoja, suo Jumala”. Candomino menestyi aiemmin tänä keväänä Tallinnan kansainvälisessä kuorokilpailussa, jossa se sijoittui toiseksi kamarikuorokilpailussa.

Helsingin kamarikuoron syyskauden ohjelmassa muun muassa Pärtin, Messiaenin ja Melartinin musiikkia

Helsingin kamarikuorolla on vilkas syyskausi luvassa. Kuoro pitää omia konsertteja kuukausittain esittäen useita merkittäviä nykymusiikkiklassikkoja ja esiintyy myös sekä Radion sinfoniaorkesterin että Helsingin kaupunginorkesterin kanssa.

Kesäkuussa Helsingin kamarikuoro kantaesittää Tampereen Sävel -festivaalilla Einojuhani Rautavaaran sekakuoroversion teoksesta Elämän kirja, joka on alunperin sävelletty mieskuorolle. Elämän kirja kuullaan pääkaupunkiseudulla myös syksyn konserteissa.

Syyskuussa juhlitaan rakkautta, ohjelmistossa on rakkausaiheisia teoksia renessanssin ja varhaisbarokin ajalta sekä nykymusiikin klassikkoja. Olivier Messiaen sävelsi 12-äänisen merkkiteoksensa Cinq rechants vuonna 1948, se aloitti uuden luvun 1900-luvun kuoromusiikissa. Hänen itsensä laatima teksti on rakkauden ja magian lävistämä ja tyyliltään osittain ranskankielistä surrealismia, osittain hänen itsensä keksimiä tavuja.

Virolainen säveltäjämestari Arvo Pärt saa runsaasti huomiota konserttiohjelmalla, joka esitetään lokakuussa eri puolilla Etelä-Suomea sekä Brysselin Arvo Pärt Days -tapahtumassa. Pärt-ohjelmaan on valikoitu viisi teosta liittyen pyhyyteen; konsertissa esitetään myös Rautavaaran musiikkia. Helsingin konsertissa vierailee myös puolalainen jousikvartetti NeoQuartet.

Kun Helsingin kamarikuoro pureutui Suomen suuriruhtinaskunnan ajan kuoromusiikin harvinaisuuksiin joukossa oli mukana myös useampi Erkki Melartinin säveltämä helmi. Marraskuussa kuoro syventyy hänen musiikkiinsa kokonaisen konsertin verran.

Syksyn aikana Helsingin kamarikuoro esiintyy myös RSOn kanssa, esittäen lokakuisella Magnus Lindberg -festivaalilla Gluckin oopperan Orfeo ed EuridiceHelsingin kaupunginorkesterin kanssa kuullaan puolestaan Helsingin kamarikuoron naisia, Holstin Planeetat-teoksessa marraskuussa.

Pacius-palkinto oopperaohjaaja Ville Saukkoselle

vs-maxresdefault

Helsingin yliopiston vuoden 2019 Pacius-palkinto on myönnetty oopperaohjaaja Ville Saukkoselle merkittävästä ja ansiokkaasta toiminnasta Helsingin yliopiston musiikkielämän hyväksi.

Oopperaohjaaja Ville Saukkonen ohjasi Fredrik Paciuksen viimeisen oopperan Die Lorelein Aleksanterin teatterissa tammikuussa 2019. Teosta ei ole esitetty näyttämöllä kertaakaan vuoden 1887 kantaesityksen jälkeen. Helsingin yliopiston ensimmäinen musiikinopettaja Fredrik Pacius sävelsi kaksinäytöksisen oopperan Emanuel Geibelin saksankieliseen librettoon, joka oli alun perin tarkoitettu säveltäjä Felix Mendelssohnille.

Saukkosen ohjaamaa produktiota pitivät sekä kriitikot että yleisö sangen onnistuneena kulttuuritekona. Ville Saukkonen on tunnettu ahkerana oopperaohjaajana ja hän on tuonut oopperalavoille lukuisia eri tyylikausien oopperoita maamme teattereissa. Hän on usein käyttänyt produktioissaan myös nuoria taiteilijoita mukaan lukien opiskelijoita Helsingin yliopistosta sekä Ylioppilaskunnan Soittajia. Näin hän on omalla tavallaan jatkanut Paciuksen aikanaan luomaa perinnettä.

Saukkonen on opiskellut Venäjän teatteritaiteen akatemiassa vuosina 1989-1993, minkä jälkeen hän on ohjannut yli 100 oopperaa eri puolilla Suomea. Suomen Kansallisoopperan kanssa Saukkonen on tehnyt yhteistyössä seitsemän tuotantoa, joista viimeisimpänä William Waltonin Karhu syksyllä 2013. Lisäksi Saukkonen vierailee säännöllisesti myös Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen produktioiden ohjaajana. Saukkonen toimii Ooppera Box ry:n taiteellisena johtajana.

Helsingin yliopisto jakaa vuosittain Pacius-palkinnon henkilölle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yliopiston musiikkielämää. Palkinto korostaa luovan säveltaiteen pitkää historiallista perinnettä Helsingin yliopistossa sekä sen elävää harjoitusta nykyisinkin olennaisena osana yliopistoyhteisön omaa musiikkielämää. Pacius-palkinto perustettiin 1991 yliopiston ensimmäisen musiikinopettajan Fredrik Paciuksen muistoksi. Pacius aloitti musiikinopettajana Helsingin yliopistossa vuonna 1835 ja hoiti tätä tehtävää vuoteen 1869, jolloin hän täytti 60 vuotta ja siirtyi eläkkeelle. Palkinnonsaajaa esittää rehtorille Helsingin yliopiston musiikkiseura HYMS. Palkintosumma on 4000 euroa.

Lauri Supposen Union of Precarious Musicians -sävellyskonsertti

Lauri Supponen. Kuva © Mirva Niemi

Lauri Supponen. Kuva © Mirva Niemi

Today (absurdly) unnecessary work continues to be imposed.

This is the spectacle we are assisting today.
Balance and imbalance.
The continuation of the cycle.
(We Want It All, Nanni Balestrini)

Union of Precarious Musicians (lyhyesti: Unioni) on ensimmäinen sävellyskonserttini, debyyttiesitys, joka rakentuu vuosina 2017-2019 kirjoittamani samannimisen syklin ympärille.

.
Sykli kuullaan ensimmäistä kertaa yhtenä kokonaisuutena, kahtena kesäiltana Helsingin Kirjan talolla perjantaina 7. ja lauantaina 8. kesäkuuta 2019 klo 19.30.
.
Syklin neljää teosta yhdistävät teemat prekaarisuus ja järjestäytyminen. Prekaarisuus on soinnin haurautta ja tilanteita veitsenterällä. Prekaarisuus on myös muusikon työn todellisuutta vakituisia työsopimuksia ja niiden tuomaa turvaa karttavassa yhteiskunnassa.
.
Syklin ensimmäinen osan Marcialongan sävelsin Petteri Kipolle keväällä 2019. Toinen osa on duo kahdelle esiintyjälle, love heavy light, jonka Kaisa Kortelainen ja Jerry Piipponen kantaesittivät joulukuussa 2018. Kolmas osa Solsirépifpan on Kaaos Ensemblen tilaus, jonka he kantaesittivät lokakuussa 2017. Viimeisen osan, Ubi Calamari yhdeksälle soittajalle, kantaesittivät norjalainen Aksiom Ensemble Kööpenhaminan Klang-festivaalilla toukokuussa 2018
.
Muusikot muodostavat järjestäytyneen kokoontumisen, Unionin, jonka yhteisenä tehtävänä on irrottautua vakiintuneista rakenteista ja unelmoida vaihtoehtoisista tavoista järjestäytyä. Syklin päättävä teos Ubi Calamari ottaa avoimesti kantaa kansalaispalkan puolesta. Muita avainsanoja: yksinäisyys, tasapaino, tasavertaisuus, juhlistaminen ja yhteisö.
.
Ohjelma:
Lauri Supponen: Unioni eli Union of Precarious Musicians -sykli

Marcialonga

A sports commentary on the European labour market for solo percussion
Petteri Kippo

love heavy light

A self-help manual for two performers
Kaisa Kortelainen, Jerry Piipponen

Solsirépifpan
 or Soon We’ll All Be Busking
A broken & melted set-list for a one-hand band who’d rather stay home and watch the Moomins
Kaaos Ensembe: Martta Jämsä, Anna-Sofia Anttonen, Mikael Rechardt & Jerry Piipponen

Ubi Calamari* 
(ekS)
A growth-critical cantata to promote the instatement of Universal Basic Income
Unioni: Martta Jämsä, Anna-Sofia Anttonen, Roosa Lampela, Mikael Rechardt, Maritta Manner, Petteri Kippo, Joonas Pekonen, Joasia Cieslak & Eero Marttila
(*Ubi Calamarin epilogi esitetään myöhemmin ilmoitettavassa paikassa konsertin jälkeen.)
.
Konsertti kestää n. 1h30 ilman väliaikaa.
.

Kansallisoopperan Opera Beyond käynnistyi oivallisella immersiivisen taiteen konferenssilla

Kansallisoopperan taiteellinen partneri Esa-Pekka Salonen Opera Beyondin avajaisissa torstaina

Kansallisoopperan taiteellinen partneri Esa-Pekka Salonen Opera Beyondin avajaisissa torstaina. Kuva: Jari Kallio

Kansallisoopperalla järjestetty kaksipäiväinen Opera Beyond First Session -konferenssi tarjosi kiehtovan kurkistuksen virtuaaliteknologian mahdollisuuksiin esittävän säveltaiteen ja oopperan kontekstissa.

Opera Beyondin taustavaikuttajana on ollut Kansallisoopperan taiteellinen partneri Esa-Pekka Salonen, jonka mielenkiinto uuden teknologian taiteellisiin mahdollisuuksiin on näkynyt mm. Philharmonia-orkesterin monissa projekteissa kuluneen vuosikymmenen aikana. Näistä ensimmäinen, Re-Rite, toi Stravinskyn Kevätuhrin vuorovaikutteisena installaationa kävijöiden ulottuville. Tätä seurasivat puolestaan Holstin Planeettoihin pohjautuva Universe of Sound sekä The Orchestra -tablettisovellus.

Helsingin taidemuseossakin viime elokuussa vieraillut, nimensä mukaisesti virtuaaliteknologiaan perustuva Virtual Orchestra taas asettaa kuulijan Philharmonia-orkesterin keskelle Lontoon Royal Festival Hallin lavalle Sibeliuksen 5. sinfonian finaalissa. Projektin ohjelmisto on sittemmin laajentunut Mahlerin 3. sinfonian taltioinnilla.

Äkkiseltään nämä virtuaaliympäristökokeilut saattavat toki pelkistyä hauskoiksi harjoitelmiksi, mutta tarkemmin pohtiessa huomaa niihin liittyvän aidosti uudenlaisia mahdollisuuksia. Vaikka musiikin taltioinnissa on tietenkin tapahtunut huomattavaa äänentoiston laadun kehitystä, äänitteiden perusperiaatteet ovat kuitenkin pysyneet jotakuinkin ennallaan. Suoratoistopalveluiden kehittyminen on toki myllännyt musiikin jakelukanavat uusiksi.

Virtuaaliteknologia voi, parhaimmillaan, tarjota kuitenkin jotakin laadullisesti uudenlaista. Vuorovaikutteisuus ja immersiivisyys, kuten katsojan/kuulijan mahdollisuus seurata esitystä orkesterin keskeltä, voivat laajentaa kokemuksellisuutta suuntiin, joihin sen enempää perinteiset tallennusmenetelmät kuin konsertissa käyntikään eivät taivu.

Philharomonia-orkesterin innovaatiojohtaja Luke Ritchie Alminsalissa torstaina. Kuva: Jari Kallio

Philharomonia-orkesterin innovaatiojohtaja Luke Ritchie Alminsalissa torstaina. Kuva: Jari Kallio

Kuten First Sessionin monissa puheenvuoroissa painotettiin, immersiivisten teknogioiden arvo ei niinkään ole olevan todellisuuden millintarkassa jäljittelyssä, vaan uudentyyppisissä kokemisen ja tarinankerronnan muodoissa.  Johns Hopkins -yliopistossa immersiivisen tarinankerronan tutkimusta johtava Gabo Arora korostikin uusien teknologioiden mahdollisuuksia ymmärryksen ja empatian herättämisen keinoina.

Playlines -yhtiön luova johtaja Rob Morgan ja Magic Leapin kehitysjohtaja Kathy Wang puolestaan tarkastelivat, kuinka vuorovaikutteisen kerronnan mahdollistava teknologia muuttaa taiteen kokijan roolia vastaanottajasta tekijäksi, jonka valinnoilla on vaikutusta teoksen muotoon. Näiden periaatteiden taustalta voi löytää kytköksiä aleatoriikkaan, John Cageen tai tiettyihin Fluxus-estetiikan juonteisiin, jos kohta näihin sisältyy isoja eroavaisuuksiakin.

Magic Leapin kehitysjohtaja Kathy Wang Opera Beyondissa perjantaina

Magic Leapin kehitysjohtaja Kathy Wang Opera Beyondissa perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Käytännön esimerkkejä virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden sovelluksista näyttämötaiteen konteksteissa esittelivät kiehtovasti Royal Shakespeare Companyn digitaalisen kehitystytön johtaja Sarah Ellis, 59 Productionsin markkinointijohtaja Richard Slaney, säveltäjä Mathis Nitschke sekä taiteilija ja tutkija Tanja Bastamow Aalto-yliopistosta.

Vaikka puheenvuoroissa esitelty teknologia soveltaa monilta osin elokuvataiteen ja -teollisuuden parissa jo hyvän aikaa käytettyjä keinoja, niiden reaaliaikainen yhdistäminen elävään esitykseen asettaa kuitenkin aivan uudenlaisia haasteita ja tuo lopputulokseen oman erityisen jännityksensä.

Alun perin peliteollisuuden parissa kehitettyjen virtuaaliympäristöjen hyötykäyttö taidelaitoksissa on jo vakiinnuttamassa asemaansa osana produktioiden tuotantoa. Kansallisooppera esimerkiksi käyttää virtuaaliversiota näyttämöstä ja auditoriostaan lavastus- ja valaistussuunnittelussa. Valaistusmestari Olli-Pekka Koivusen mukaan teknologia lisää kustannustehokkuutta, kun näyttämöaikaa tarvitaan entistä vähemmän produktioiden suunnitteluvaiheessa.

Immersiivinen teknologia sovelluksineen on kuitenkin monilta osin vasta hahmottumassa, ja kehitystyössä vaaditaan muodon ja sisällön dialogia, jossa tekniikka palvelee tarkoitusta, korosti Nokia Bell Labsin taiteen ja tekniikan tutkimusjohtaja Domhnail Hernon puheenvuorossaan. Hänen mukaansa velvollisuutemme on vaatia käyttöömme inhimillisempää ja tarkoituksenmukaisempaa teknologiaa.

Hernon ja WondARlanin perustaja Gait Ariel pohtivat myös monia uusien teknologioiden eettisiä kysymyksiä sekä käyttäjän asemaa ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Kuten aina, kolikossa on kaksi puolta. Uudet innovaatiot tuottavat tarkoituksenmukaisia ja epätarkoituksenmukaisia sovelluksia, joiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia on tarkasteltava jatkuvalla kriittisyydellä, jos halutaan päästä hyvään, tarkoitustaan palvelevaan lopputulokseen.

Taiteen maailmassa teknologian arvo määräytyy ensisijaisesti sen kautta, miten se tukee taideteoksen päämäärää, ilmaisuvoimaa ja sisältöä. Meow Wolfin digitaalisen tarinankerronnan tuottaja Sarah Brin osoitti oivallisesti Wagnerin ja Skrjabinin visioiden yhtäläisyyksiä tämän ajan immersiivisen teknologian lupauksiin ja mahdollisuuksiin.

Asiantuntijapuheenvuorojen ohessa First Sessionissa järjestettiin Memories of the Future -kilpailun finaali. Reilun kahdensadan hakijatahon joukosta finaaliin valitut kahdeksan tiimiä esittelivät kukin näkemyksensä immersiivisen taideteoksen konseptista, joka toteutetaan yhteistyössä Kansallisoopperan, Salosen ja Paula Vesalan kanssa vuoden 2020 aikana.

Memories of the Future -kilpailun voittajatiimi Alminsalin lavalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Memories of the Future -kilpailun voittajatiimi Alminsalin lavalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Varsin korkean tason kilpailun voittajaksi Opera Beyondin jury valitsi työnimellä Echo esitellyn konseptin, jonka toteuttivat Essi Huotari, Joonas Nissinen, Haikki Heiskanen, Minja Axelsson, Olli Kilpi, Iina Taijonlahti ja Saara Mäkinen. Salosen ja Vesalan arvion mukaan Echo-konsepti tarjosi monipuolisimpia musiikillisia mahdollisuuksia muodostaen siten hedelmällisen pohjan teoksen lopullisen muodon kehittämiselle.

Kaikkiaan kaksipäiväinen tapahtuma oli mitä kiehtovin niin visioiden kuin konkretiankin tasolla. Konferenssin soisi mieluusti muodostuvan perinteeksi.

– Jari Kallio

 

Opera Beyond First Session

Suomen kansallisooppera ja baletti,  Alminsali

to 30.5. ja pe 31.5. 2019