Amfion pro musica classica

”On kuin löytäisi uuden planeetan” – Organo Novo tekee löytöretkiä uusimpaan urkumusiikkiin

Matti Pohjoisaho (vas.), Petros Paukkunen ja Jan Lehtola Organo-salissa.
Musiikkitalon Organo-salin isoista uruista purskahtaa muutama kourallinen ranskalaisromanttisia sointuvyöryjä ja viipale Mendelssohnin Häämarssia. Urkuri Jan Lehtola on aloittamassa urkujen rekisteröintiä Matti Pohjoisahon ja Petros Paukkusen kanssa. Muutamassa hetkessä Hyvinkään valtionvarastosta Musiikitaloon pelastetut urut kuitenkin saavat koskettimistolleen aivan toisenlaista musiikkia. Urkurit valmistautuvat konserttiin, joka torstaina 17.11 avaa Organo Novo -festivaalin. Ohjelmassa on mm. Paola Livorsin ja Jouko Linjaman teoksia yksille ja kaksille uruille Pohjoisahon, Paukkusen, Lehtolan ja Riikka Haapamäen esittäminä.

Organo Novo on uudelle urkumusiikille omistettu festivaali, joka täyttää tänä vuonna viisi vuotta. Kun festivaalin perustaja Jan Lehtola kertoo Organo Novon taustoista, lämmittely romanttisten urkujen sointiväreillä herkuttelevilla sointukuluilla alkaa vaikuttaa hyvinkin tarkoituksenmukaiselta.  Lehtolan mukaan uruille sävelletyn nykymusiikin esittäminen liittyy oleellisesti romanttisten urkujen sointimaailmaan ja mahdollisuuksiin:
– Jos sarjallista urkumusiikkia soitetaan moderneilla uruilla, niiden rankka äänitystapa ja sointi tulee niin lähelle avantgardistista tekstuuria että musiikista tulee kestämätöntä. Romanttiset urut antavat mahdollisuuden nykymusiikin ekspressiivisyydelle päästä esiin, Lehtola selittää.
Tällaisia nykymusiikille ihanteellisia urkuja ei kuitenkaan ollut helppo löytää. Kipinä festivaalin perustamiselle syntyi, kun Paavalinkirkon urkujen entisöinti valmistui 2005. Lehtola tiesi, että tässä oli oikea soitin.
– Paavalinkirkon soitin on kuin romantiikan ajan suuri sinfoniaorkesteri. Siitä löytyvät kaikki ne tingel-tangelit ja helistimet, mutta myös se massiivinen jousisaundi.

Lehtolan muusikkoudelle uusi musiikki on alusta alkaen ollut kaikki kaikessa. Hän sävelsi jo ennen kuin osasi nuotit. Pääaineeksi Sibelius-Akatemiassa tuli kuitenkin kirkkomusiikki. Nykyään omien teosten kantaesityksiä on muutama vuodessa.
– Sävellän sen verran mikä tuntuu kivalta, ja sitten kavereille.
Lehtolan urkurinuralle uuden musiikin luominen on keskeisimpiä motivaattoreita. Hän on profiloitunut uuden musiikin tulkkina, ja kanta- tai Suomen ensiesityksiä onkin yli sata. Uudessa musiikissa on aivan omanlaisensa haastavuus ja viehätys:
– Uuden teoksen soittaminen on kuin löytäisi uuden planeetan. Mitä eläimistöä, mitä kasveja siellä on, mitä kieltä ne puhuvat?

Lehtola halusi foorumin uudelle urkumusiikille, ja kun tämä ei ollut mahdollista olemassaolevien iltamusiikkisarjojen tai festivaalien yhteydessä, hän järjesti sellaisen. Organo Novo -festivaali alkoi vuonna 2007 Paavalinkirkossa. Sen tarkoituksena on omistautua suurimuotoiselle uudelle urkumusiikille mahdollisimman korkeatasoisesti, mihinkään suuntaan kumartelematta. Festivaali on harvinaislaatuisen pystypäinen.
– Tämä on marginaalien marginaalin festivaali. Nykymusiikki on musiikin marginaalissa, ja uusi urkumusiikki on urkumusiikin marginaalissa, Lehtola painottaa.
Fokus ei ole yleisömäärissä. Oleellisinta on antaa näkvyvyyttä teoksille, joita ei muuten ehkä ollenkaan esitettäisi.
– Kun uusi teos esitetään, se on olemassa, vaikka sitä kuuntelisi kymmenen ihmistä, Lehtola sanoo.
Säveltäjille on ensiarvoisen tärkeää saada kuulla teoksiaan esitettyinä, ja urkureiden tulee saada mahdollisuuksia esittää haastavaa uutta ohjelmistoa. Tässä mielessä Organo Novo on myös ammattifestivaali hieman samaan tapaan kuin Viitasaaren Musiikin aika. Tinkimätön festivaali onkin saanut huomiota lehdistössä, ja nauhoitetut konsertit ovat keränneet merkittävän määrän radiokuulijoita.

Sibelius-Akatemian ja Paavalin seurakunnan kanssa yhteistyössä toimiva Organo Novo on viiden vuoden aikana esitellyt sekä koti- että ulkomaisten elävien säveltäjien tuotantoa. Painotus on laajoissa teoksissa. Soolo-ohjelmiston lisäksi mukana on kamarimusiikkia ja myös konserttoja. Esimerkiksi tänä vuonna kantaesitetään Juha T. Koskisen Konsertto uruille ja ensemblelle, jossa urkurina toimivaa Lehtolaa säestää Lahti Chamber Ensemble johtajanaan Petri Komulainen. Koskisen teoksen lisäksi tämän vuoden Organo Novossa kuullaan kaksi muuta kantaesitystä, Jouko Linjaman Seitsemän logionia (2010) ja Osmo Honkasen Bachama (2008).

Festivaaleilla ei ole ollut selkeitä teemoja, sillä punainen lanka on yksinkertaisesti uusi urkumusiikki. Jonkinlainen painotus tai lähtökohta festivaalille voidaan kuitenkin aina nimetä, ja tänä vuonna se on nuoruus.
– Meillä on kotimaassa paljon todella hyviä nuoria urkureita ja säveltäjiä, Lehtola toteaa.
Konserteissa kuullaan muun muassa Veli Kujalan, Sebastian Fagerlundin ja Riikka Talvitien teoksia. Nuorta urkurisukupolvea edustaa mainittujen Petros Paukkusen, Matti Pohjoisahon ja Riikka Haapamäen ohella taiteellista tohtorintutkintoaan valmisteleva Ilpo Laspas, jonka konsertti kuullaan lauantaina 19.11.

Festivaalin ”bonuskonserttina” Kalevi Kiviniemi soittaa Pariisin Notre-Damen entisen urkurin Pierre Cochereaun improvisaatioiden transkriptioita sekä improvisoi itse. Tarkoituksena on luodata improvisaation ”lajia” ja syntytapaa.
– Tämä on mielenkiintoinen, raja-aitoja kaatava, poikkitaiteellinenkin konsertti. Muistiinmerkittyjä improvisaatioita ei ole paljoakaan esitetty, ja improvisaatiot saattavat avata jonkin merkittävän väylän kirjoitettujen sävellysten ymmärtämiseen, Lehtola miettii.
Tähän Organo Novon mielenkiinto suuntautuukin – uuden musiikin ymmärtämiseen ja  ilmaisemiseen. Kuinka oppia ymmärtämään tuntemattoman planeetan olentoja ja näiden salaperäistä kieltä?

Organo Novo Paavalinkirkossa ja Musiikkitalon Organo-salissa 17.-20.11. 2011.
Katso Ohjelma

Vastaa

Post Navigation