HS 27.9.2007:
”[…]opetusministeriö vastusti veikkausvoittovarojen käyttöä Senaattikiinteistöjen menoihin, mutta hävisi neuvotteluissa valtiovarainministeriön virkamiehille.”
Noin vuosi sitten valtiovarainministeriön nuoret virkamiehet olivat kutsuneet vapaamuotoiseen tapaamiseen muotoilijoita ja säveltäjiä. Ilokseni saatoin todeta, että monella nuoremmalla virkamiehellä oli omakohtainen suhde klassiseen musiikkiin, joko oman harrastuksen tai lasten kautta. Sen sijaan samaa ei voinut sanoa eräästä vanhemmasta virkamiehestä, joka puhui päälle ja laukoi sepporätymäisiä kommentteja. Keskustelu ei onnistunut ollenkaan johtuen hänen sosiaalisesta rajoittuneisuudestaan ja traumaattiselta vaikuttavasta vihamielisyydestään esimerkiksi oopperaa kohtaan. Kuvitteellinen neuvottelu hänen kanssaan olisi varmasti tuloksekas, varsinkin kun viimeinen sana on aina rahakirstun vartijalla. Toivottavasti nuoret virkamiehet varttuessaan säilyttävät positiivisen asenteensa. Tämä tosin edellyttää myös kulttuuriväeltä yhteydenpitoa paitsi OPM:n, myös VM:n suuntaan.
Myöhemmin illan edetessä kysyessäni veikkausmonopolin mahdollisesta murenemisesta valtiosihteeri Sailas totesi epävirallisesti, että ei ole mikään ongelma siirtää veikkausvoittovaroista käytettäviä lakisääteisiä kulttuurimenoja budjettiin, kyse on valtion talouden kannalta niin pienistä summista. Tätäkö hän tarkoitti?