Korvaamaton Pliable kirjoittaa saksalaisen valokuvaajan ja tutkijan Alexander Lauterwasserin työstä ääniaaltojen näkyväksi saattamisen eli ”cymatiikan” (engl. cymatics) parissa. Kyse on ilmiöstä, jossa esimerkiksi metallilevylle siroteltu hiekka asettuu ääniaaltojen mukaiseksi muodostelmaksi, kun levy saatetaan resonoimaan. Nimen ilmiölle antoi viime vuosisadalla sveitsiläinen tiedemies Hans Jenny, mutta jo Galileo Galilei kirjoitti siitä. Samaten 1600-luvulla englantilainen luonnontieteilijä Robert Hooke veti jousta jauholla peitetyn lasilevyn reunaa pitkin ja havaitsi hippujen asettuvan säännöllisesti ääniaaltojen solmukohtiin.
Periaatteessa kuvio on sitä monimuotoisempi, mitä korkeampia taajuuksia musiikissa on. Lauterwasser työskentelee johtamalla ääntä veteen ja valokuvaamalla siihen heijastunutta valoa. Hämmästyttäviä kuvioita syntyy yksinkertaisesta siniaallostakin, mutta näissä esimerkeissä veteen on johdettu ylemmässä kuvassa gongin ääntä ja alemmassa Pierre Boulezin musiikkia. (Tarkempia teostietoja ei ole saatavilla.) Tekijän mukaan kysymys ei ole siitä, että musiikki tällä tavoin tulee näkyväksi, vaan kuvat ovat ikään kuin veden vastaus ääniaaltojen ärsykkeisiin.