Musica nova on tällä välin alkanut Helsingissä. Costin esitelmöi tuotannostaan Mariankadulla. Nyt on muotia, että tauoilla kankaalle heijastetaan powerpointilla kuvia puhujan lähimiljööstä. Tässä tapauksessa saamme ihailla Costinin linnaa Poitiersissa ja hänen hevosiaan ja kissojaan. Illalla menemme kuuntelemaan Paavo Heinisen suomalaista laulusarjaa. Olen juuri lukenut Jan Blomstedtin hauskan kirjan ja utelias. Tinkimättömänä on linjansa pitänyt, totean.
Viikolla Musica Nova jatkuu. Se sopii ohjelmaani, sillä olen juuri kirjoittanut WSOYlle ison artikkelin suomalaisesta nykymusiikista. Sitä varten otin yhteyttä moniin nuorimman polven säveltäjin ja pyysin heiltä materiaaleja. Tulen siihen tulokseen, että nykysäveläjät ovat onnistuneet pysymään pinnalla samalla kun heidän tukensa Suomessa on ainutlaatuista. Tähän on vaikuttanut se radikaali muutos, ettei kukaan enää ajattele musiikkia kommunikaationa. Jos näin olisi, surkuteltaisiin vieläkin kommunikaatiokatkoa kuulijoiden ja säveltäjien välillä. Niinikään aiemmat leimat. sarjallinen, postmodernisti, neoklassikko, ekspressionisti jne. ovat kertakaikkaiaan kadottaneet merkityksensä, ja näin on siksi että musiikista on tullut tuote, josta nautitaan, ymmärtämisellä ei ole väliä. Ja näin rohkeimmatkin avantgardesäveltäjät ovat päässeet kategoriaan ‘klassinen musiikki’ jota levytetään ja äänitetään.
Lauantaina Musica nova on päättymäisillään ja menen konservatorioon kuuntelemaan kamarimusiikkikonserttia. Sitä esittävät talon oppilaat taidolla ja tyylillä. Siellä on paljon entisiä oppilaitani musiikkitieteestä, nyt säveltäjiä Uljas Pulkkisista, Aki Ylisalomäkeen jne. Ilahduttavaa