Amfion pro musica classica

Levyarvio: Kuolleiden saari herää henkiin

  • Rahmaninov: Kuolleiden saari op. 29, Kallio op. 7, Sinfoniset tanssit op. 45
  • Bergenin filharmoninen orkesteri, johtaa Andrew Litton
  • BIS-1751

Sergei Rahmaninov kuljetti sävellyksissään läpi uransa keskiaikaista Dies Irae -teemaa, joka murisee uhkaavasti myös levyn kolmessa ohjelmallisessa orkesteriteoksessa; milloin vain enteilevästi, milloin täydellä höyryllä. Tässä tarvitaan orkesterilta korkeatehoista ja monisyistä suorituskykyä, mitä valitettavan harvoin kuulee etenkin myöhäisessä Sinfonisissa tansseissa. Bergeniläiset hurjaan iskuun nostanut Andrew Litton ei tyydy vain polkemaan tahtia. Hän taivuttelee toisen osan valssiin viettelevää vaaraa, ja kun johonkin uuteen ryhdytään, koko soittajisto on mukana täydessä tarkkuudessa. Äkkifortet tyrmäävät jyrkkyydellään.

Rahmaninov sävelsi Kuolleiden saaren Arnold Böcklinin samannimisestä maalauksesta innoittuneena, tosin hän näki siitä vain mustavalkokopion. Littonin ohjauksessa raskaiden vesien venematka saarelle on kaikkea muuta kuin väritön. Hienovarainen polyfonia ryömii esille yllättävästi, ja vaikka teoksen yleisilme on jo valmiiksi uneliaanpuoleinen, tuntuu siihen tulevan kuin itsestään ennen kokematonta imua.

Vastaa

Post Navigation