Akatemian työviikko on nyt pyörähtänyt täyden kierroksen ja harjoitukset seuraavaa konserttia varten alkaneet, joten olen nyt saanut melko hyvän kuvan siitä miten opiskelu täällä etenee.
Meillä on täällä käytössä mahtavat resurssit, joista tärkein on AACA-orkesteri – 55-henkinen sinfoniaorkesteri jota täydennetään ohjelmiston vaatimusten mukaan. Festivaalilla toimii viisi sinfoniaorkesteria, mutta AACA on ainoastaan meidän käytössämme. Meillä on orkesterin kanssa konsertti joka tiistai, ja sitä edeltää viisi harjoitusta. Sen lisäksi meillä on viikottain kolme ohjelmistosessiota orkesterin kanssa, jolloin johtamaan pääsevät kaikki ne, jotka eivät johda konsertissa. Laskin että ensimmäisellä viikolla olin orkesterin edessä kuutena päivänä yhteensä noin kolme tuntia, mikä on todella paljon verrattaessa mihin tahansa muuhun kapellimestarikoulutusohjelmaan maailmassa!
Orkesterilla on oma nuotistonsa, kaksi nuotistonhoitajaa ja kaksi orkesterijärjestäjää. Kaikki toimii siis kuten ammattimaisessa orkesterissa kuuluukin! Harjoitukset videoidaan akatemian puolesta, konsertit tallennetaan DVD:lle. Esiintymispaikkamme on festivaalin pääareena Benedict-musiikkiteltta joka tiistain konsertissamme oli lähes puolillaan, mikä tarkoittaa liki tuhatta kuulijaa.
Muita työmuotoja ovat Murry Sidlinin pitämät videopalaute ja johtamistekniikkasessio jolloin meillä on käytössä pienempi soittajisto, sekä vierailevien opettajien pitämät ”score study” -luennot. Maanantaina Christopher Seaman piti meille hurmaavan esitelmän Brucknerin neljännestä sinfoniasta, joka oli meillä työn alla eilisessä ohjelmistosessiossa! Sen lisäksi festivaalilla on jatkuvasti käynnissä orkesteriharjoituksia, ja kolme kertaa viikossa on mahdollisuus kuulla festivaalin muita orkestereita (Festival Orchestra, Sinfonia ja Chamber Symphony) konsertissa. Tekemistä, nähtävää ja kuultavaa on rehellisesti sanottuna liikaa, joten joskus on tehtävä vaikeita valintoja!
Sunnuntaina David Zinman johti Festivaaliorkesterin ensimmäisen konsertin, jonka ohjelmassa oli Mozartin toinen viulukonsertto Gil Shahamin esittämänä, sekä Mahlerin viides sinfonia. Koska opiskelijat saavat ilmaislippunsa vasta ennen konsertin alkua ja huhu kuului että teltta oli myyty loppuun jo ennakkoon, olimme jo hyväksyneet ajatuksen seurata konserttia takahuoneen monitoreista. Viime hetkellä meidät kuitenkin päästettiin orkesterin takana olevalle kuorolehterille, jossa saimme seurata Zinmanin työskentelyä aitiopaikalta!
Uskomattominta oli jälleen se, kuinka muutamassa päivässä opiskelijoista ja heidän opettajistaan kasattu orkesteri veti esityksen puolesta täysin vertoja hyvälle ammattiorkesterille. Myös oman AACA-orkesterimme soiton taso on todella korkea ja motivaatio hyvä – tiistain konsertissamme soitimme Mozartin Haffner-sinfonian, Brittenin Four Sea Interludes oopperasta Peter Grimes, sekä Sibeliuksen ensimmäisen sinfonian. Konserttimestaria lukuunottamatta soittajat ovat eri puolilta USA:ta tulleita musiikinopiskelijoita, mutta jälki olisi kelvannut vaikka levylle.
Toistaiseksi Aspenin festivaali ja musiikkiakatemia ovat olleet sataprosenttisen positiivinen kokemus. Siksi onkin yllättävää olla ainoa suomalainen koko festivaalilla, kun paikalla on opiskelijoita mm. Englannista, Hollannista, Sveitsistä ja Espanjasta, lukuisista Aasian maista puhumattakaan! Ensi kerralla yritän valottaa festivaalin toimintaa instrumenttiopiskelijan näkökulmasta – jospa se rohkaisi joitakin meikäläisiä opiskelijoita hakemaan tänne ensi kesänä!