Etsi Amfionista
Kaikki konserttiartikkelit
Hae Amfionin konserttisuosituksista



Arvio: Kamarimusiikin helmiä varakkaille

7.5.2009 19:00
Helsinki
Temppeliaukion kirkko
30/25/15€
Ysaÿe-kvartetti
Viatcheslav Novikov, piano
Max Artved, oboe
Kari Kriikku, klarinetti
Sergio Azzolini, fagotti
Esa Tapani, käyrätorvi
Ana Chumachenko, viulu
Elina Vähälä, viulu
Diemut Poppen, alttoviulu
Marko Ylönen, sello
Dvorak: Jousikvartetto F-duuri "Amerikkalainen"
Mozart: Pianokvintetto Es-duuri
Mendelssohn: Oktetto Es-duuri

Uuden festivaalin ilmaantuminen on toki aina elähdyttävä tapaus. Tällä viikolla Temppeliaukion kirkossa esittäytyy uusi musiikkifestivaali nimeltä Helsinki Spring Light Chamber Music. Festivaali on pitänyt näyttävän mainoskampanjan, koonnut lamasta huolimatta suuren budjetin ja tehnyt näyttävät kotisivut, vaikka liput kolmenkympin hinnallaan laittavat vähävaraisemman musiikin ystävän harkitsemaan, olisiko parempi laittaa vanha cd pyörimään ja pysyä kotona.

Tapahtuman yli sadantuhannen euron budjetilla olisi järjestänyt arviolta viisinkertaisen määrän  kamarimusiikkikonsertteja hieman vähemmän suureelliseen tyyliin. Tämä ajatus herättää kysymyksen tämän kaltaisen tapahtuman oikeutuksesta. Onneksi kamarimusiikkia saa nauttia muissakin konserteissa kohtuullisemmilla lipun hinnoilla – usein kirkoissa ja opiskelijakonserteissa jopa ilmaiseksi. Yleisö kuitenkin äänesti uuden festivaalin puolesta täyttäen Temppeliaukion kirkon. Tapahtumalle näyttää olevan tilausta pääkaupunkiseudulla. Antaa siis kaikkien kukkien kukkia!

Ranskalainen Ysaÿe-kvartetti on toiminut jo yli kaksikymmentä vuotta ja yhtyeen sointi oli aina viimeisteltyä sekä soitto vakuuttavaa. Dvorakin amerikkalainen jousikvartetto lähti liikkeelle rennon hyväntuulisesti, ensimmäinen sykäyttävä hetki koettiin sivuteeman esittelyssä, kun yhtyeen priimas Guillaume Sutre väläytti upeaa viulun ääntään. Hän jatkoi upeaa soittoaan valittavassa toisessa osassa. Kvartetin sellisti Yovan Markovich otti teeman Sutrelta ja antoi sellonsa laulaa… Kolmannesta osasta olen kuullut rajumpiakin versioita, mutta Ysaÿe-kvartetti annosteli dramatiikkaa tarkoin harkiten ja viisaasti säästäen voimaa finaaliin. Siinä yhtyeen agogiikka oli  rohkeaa ja tehokasta, uudet taitteet saivat aina erilaisen värin. Kaiken kaikkiaan erinomainen esitys. (Kvartetin edellinen Suomen-esiintyminen on arvioitu Amfionissa täällä.)

Konsertin toisena teoksena kuulimme Mozartin kvinteton pianolle ja puhaltimille. Teoksen johdannossa rytmin käsittely oli pyöreähköä, sitä seurannut Allegro moderato sai osakseen jo hieman särmikkäämpää käsittelyä. Toinen osa alkoi oboen laululla, muut liittyivät siihen kukin vuorollaan. Saimme herkutella upeilla trilleillä, varsinkin käyrätorvelta ja fagotilta. Osa jatkui niin autuaalla vuoropuhelulla kuin vain Mozart osaa aina loppupyöristykseen asti. Viimeinen osa alkoi Novikovin soittamalla veikeällä kommentilla, johon kaikki pian liittyivät – myös mollitaite soi tuntehikkaasti. Kvinteton päätös toi elävästi mieleen Taikahuilun Papagenon, joka poistui puolisoa etsiessään metsän varjoihin.

Konsertin pääteos oli selvästi Mendelssohnin oktetto, jonka priimaksena soitti Ana Chumachenko. Hänen johdollaan ensimmäinen osa alkoi soivasti ja lempeästi, ensiviulu tuntui leijuvan humisevan jousisoinnin päällä niin kuin se vain tässä kappaleessa voi tehdä. Chumachenko soitti suureen tyyliin ja nautittavasti. Lavalla oli epäilemättä monia hienoja soittimia, joista erottui varsinkin Marko Ylösen hieno kvaliteetti. Mendelssohnin kontrapunktiset leikit tulivat hienosti esiin.

Ana Chumachenko
Ana Chumachenko

Toinen osa Andante tuntui aluksi hieman nopealta, mutta osan edistyttyä tempo osoittautui tarkoin harkituksi ja juuri sopivaksi. Alun lepattava tunnelma vaihtui pian niihin jumalaisiin alaspäisiin asteikoihin – sävellajit vaihtuivat aina uudestaan ja uudestaan, kunnes koitti arvoituksellinen loppu. Kolmas osa Scherzo on läheistä sukua Kesäyön unelmalle: keijukaiset juhlivat kadotakseen lopulta metsien kätköihin. Finaali oli henkeäsalpaava, sen keskeytti vain pari suvantoa, jotka muistuttivat edellisessä osassa esiintyneistä keijukaisista.

Okteton stemmat oli jaettu viisaasti ja esitys oli nautittava. Jokainen taiteilija pääsi vuorollaan tuomaan esiin Mendelssohnin teoksen suurenmoisia detaljeja – siis varsinaista kamarimusiikin juhlaa. Yleisö palkitsi okteton soittajat riemun kiljaisuilla ja pitkillä aplodeilla!

Lukijoiden arviot
  1. marginaalimuusikko
    Jäsen

    "Festivaali on pitänyt näyttävän mainoskampanjan, koonnut lamasta huolimatta suuren budjetin ja tehnyt näyttävät kotisivut, vaikka liput kolmenkympin hinnallaan laittavat vähävaraisemman musiikin ystävän harkitsemaan, olisiko parempi laittaa vanha cd pyörimään ja pysyä kotona.
    Tapahtuman yli sadantuhannen euron budjetilla olisi järjestänyt arviolta viisinkertaisen määrän kamarimusiikkikonsertteja hieman vähemmän suureelliseen tyyliin. Tämä ajatus herättää kysymyksen tämän kaltaisen tapahtuman oikeutuksesta. Onneksi kamarimusiikkia saa nauttia muissakin konserteissa kohtuullisemmilla lipun hinnoilla – usein kirkoissa ja opiskelijakonserteissa jopa ilmaiseksi. Yleisö kuitenkin äänesti uuden festivaalin puolesta täyttäen Temppeliaukion kirkon. Tapahtumalle näyttää olevan tilausta pääkaupunkiseudulla. Antaa siis kaikkien kukkien kukkia!"

    Nimimerkki "murtosointuinen" lienee Sibelius-Akatemian oppilas, ainakin tekstistä päätellen. Tekstin oppilasmaisuuden lisäksi herättää ihmetystä ilmeisesti muusikon tielle aikovan ajattelutapa, joka lienee nykykoulutuksen ja ajalle tyypillisen yleisen keskinkertaisuuden väheksymisen tulosta. Ehkä olisi viisasta, että "murtosointuinen" pysyttelisi turvallisesti oppilaskonserttien parissa, jotka valitettavasti selkeästi todistavat yleisestä tason laskusta. Tason laskusta, jota yritetään kiertää näilläkin sivuilla ties minkälaisilla verukkeilla; turha puhtoisuus pois, taituruus ja virtuosisuus eivät sisällä estetiikkaa, yhteisöllisyys kunniaan ym ym. Kiitos kuitenkin "murtosointuiselle", että sallii hoidettujenkin kukkien kukkia-:))
    Toinen kysymys on lippujen hinnat. Springlight tarjosi joukon aikamme merkittävimpiä muusikoita 30€:n hintaan, Boulez mm. omaa musiikkiaan 50€:lla, Britney Spears playback-konserttiaan muistaakseni 150€:lla, Madonnan lippujen noustessa mustassa pörssissä lehtitietojen mukaan 900€:n. Olisiko aika ruveta rehellisesti arvioimaan näitä merkillisiä kuninkaan vaatteita, jotka jostain syystä eivät saa "musiikkia varakkaille" arviota! Siinäpä Amfionille työkenttää!
    Entä palkkiot. Boulez rahasti vähintäinkin 10-kertaisesti Springlight-esiintyjään verraten. Spears takuulla monikymmenkertaisesti Bouleziin verrattuna. Madonna liikkui omissa maailmoissaan, huhujen mukaan 5 - 9,3 milj.euron palkkiolla. Vaan tietenkin; hullu ei ole se joka pyytää, vaan se joka lipun maksaa...

    Lähetetty 24.8.2009 10:37 #
  2. marginaalimuusikko
    Jäsen

    Pahoittelen kirjoitusvirhettä - "ja ajalle tyypillisen yleisen keskinkertaisuuden väheksymisen tulosta" - tarkoitin tietenkin hyväksymisen tulosta. Osoittaa, mitne tärkeää on laulajan ja jousisoittajan intonaatio, pianistin oikeat äänet:-))

    Lähetetty 24.8.2009 11:06 #
  3. autere
    Jäsen

    Lipunhintojen vertailu on tietenkin mukavaa ja tarpeellistakin, sillä asiaa on hyvä pitää tapetilla.

    Ensinnä on todettava, että Suomessa lippujen hinnat ovat sentään varsin kohtuullisisa: 30 euroa ei ole ihan kamala hinta ainutlaatuisesta konserttikokemuksesta. Täällä ei ole myöskään lähdetty samalle tielle kuin monissa metropoleissa, joissa samaan konserttiin myydään sekä parinsadan lippuja että parin päivän varoitusajalle opiskelijoille ja valveutuneille vähävaraisille puoli-ilmaisia ylijäämälippuja (mikä ei ole välttämättä huono käytäntö realiteetit huomioon ottaen).

    Korkeat hinnat johtunevat joko markkinavoimista, eli Madonna-ilmiön/tuotteen korkeasta kysynnästä (samasta syystä jalkapalloilijalle maksetaan kymmeniä miljoonia kaudessa: taitava pallonpotkiminen on vain osa saavutettavasta edusta) tai sitten ne ovat osa tyyriin eliittitaiteilijan imagoa, mene ja tiedä.

    Uskallan kuitenkin väittää, että Boulezilla riittää kysyntää maailmalla sen verran ettei vertaus pop-tähteen ole aivan ontuva.

    Saako rahalla laatua, on sitten toinen kysymys. Metropoleissa, jollainen Helsinki ei ole, on sen verran laveampi tarjonta, että laatua ja persoonallisuuksia eksyy ja hakeutuu paikalle ihan järkevin hinnoin. Meillä on omasta takaa paljonkin hyvää laatua, mutta syvyyttä ja kirjoa ihan samankin genren sisällä vähemmän. Boulezin tapauksessa on tarjolla sekä taitoa, persoonaa, että syvyyttä samassa paketissa, joten hinta ei ole pelkkää legendan luomaa ilmaa.

    Lähetetty 24.8.2009 15:39 #

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautumisen jälkeen.

 


Yhteistyössä
Helsingin yliopisto: musiikkitiede ja musiikkiseuraNaantalin musiikkijuhlatPro Musica SäätiöSavonlinnan MusiikkiakatemiaWihurin rahasto