Lähikuukausina on saatu lukea kummallisia tapauksia yleisön edesottamuksista yleensä niin hillityissä tapahtumissa kuin sinfoniakonserteissa. Syksyllä, kesken Osmo Vänskän ja LPO:n Bruckner-esitystä, mies nousi ylös ja huusi solvauksia tuohtuneena tempoista ja tulkinnasta. Talven aikana matkapuhelimet ovat värittäneet jousien ja vaskien soundia elektro-popillaan. Eniten kohua herättänyt episodi nähtiin New Yorkissa, kun Alan Gilbert huitaisi pelin poikki kesken Mahlerin 9. sinfonian odottaakseen herrasmiehen iPhonen sammummista kuunneltuaan useiden minuuttien ajan marimba-obligatoa.
Viimeisin tunteita herättänyt ja uutiskynnyksen ylittänyt kärhämä koettiin Chicagossa. Riccardo Muti oli juuri hiljentynyt Brahmsin toisen sinfonian toiseen osaan kun katsomossa alkoi muksiminen. Aitiopaikalla nyrkki kohtasi naaman ja musiikkiin tuli uudenlaista rytmisyyttä. Kyse oli erimielisyyksistä koskien istumapaikkoja.
Kuka kehtaa vielä sanoa, että hillitty eliitti istuu hiljaa konsertissa kun vain minkkiturkkiostoksiltaan ehtii? Niille, jotka haluavat vähän rauhallisemman vaihtoehdon, suosittelen jääkiekon MM-kisoja, liput 150e plus. Yritysjohtajat, ainoat joilla varaa on ja jotka saavat elämykset firman piikkiin, kyllä osaavat käyttäytyä. Me rahvas valitsemme musiikkitalon ja halvat parinkympin liput. Riskinä on tietysti saada turpaansa tai joutua nolatuksi puhelimensa takia, mutta onpahan maanläheinen ja kansanomainen tunnelma.