Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaViestit
-
Jos tuo on vastauksesi kaikkiin sinulle osoitettuhin epäilyihin ajattelusi kirkkaudesta, huolesi keskustelun tasosta on oikeaa oikeampi. Tuo stokastinen tapa valita joku sananlaksun omainen klisee, tuottaa yhä kummallisempia kommentteja. Hiukan lööppiotsikoita laajemmalla kartoituksella voisit jotain oppiakin ja avartaa maailmankuvaasi vaikka musiikin kuuntelemisen alueelle. Odotan edelleen heittoa laajempaa näkemystä Lindbergin musiikin kehittymisestä tai muuttumisesta: kuinka ensin Linbergin keksi systeemin, sitten alkoi tehdä sitä yhtä ja samaa. Sulje generaattorisi ja ala ajatella. Sitten jäsentelet sen joten ymmärrettäväksi tekstiksi. Sitten voisimme vaikka keskustella, vaikka pohdiskella. Wau!
No nytpäs Lauri, kun satuit vihjaamaan asiantynkään, vastaankin. Tuo innovaatio. Analogia säveltämiseen on mahdollinen ja ehkä avartavakin. Jos haluan lähestyä sitä epäillen, puhun polkupyörästä. Jos et ole sellaista nähnyt ja joku sellaisen sinulle esittelee, olet ihmeissäsi ja ylistät innovaatiota. Wau! Tällähän pääsee. Pyöräilijää ei moinen innosta samoin: olenhan jo pyöräillyt vuosia. Musiikin parissa on samoin. Ei musiikkia paljon tuntevalle kannata esitellä innovaatioina asioita, jotka ovat tuttuja sieltä ja täältä. Mutta… palaan pyörään. Jos pyöräilijä esittelee uuden ajoasennon, oivan uudenlaisen ohjaustangon tai fluidin vaihdejärjestelmän, pyöräilijän silmä alkaa kiiltää. Analogia musiikkiin on tällainen: etevä säveltäjä loihtii äänistä, miksipä ei sävelin ja rytmein, suhdeverkostoja, jotka miellyttävät korvaa ja voitelevat sielua. Näin tehdyt teokset luovat mielikuvia, kertovat tarinoita, virkistävät mielikuvituksen lentoa, ovat manioita, siis. Tällä sivulla esitellyt säveltäjät edustavat minullle tällaista, kuten tuhannet muut. Pidän yhä hölmömpänä väitettäsi, Lauri, että Lindbergin joku keksimä systeemi oli innovaatiota ja sitten Lindbberg uuvahti. Molemmat heittosi ovat höpönassun pesältä. Ellet jo valaistunut ja kadu näkemystäsi, latele vähän dataa: mikä teos, mikä ominaisuus, millaisia muutoksia, missä perikato… Jotain muuta kuin sananparsikokoelmasi stokastista sijoittelua kvasifilosofisten tokaisujen lomaan. Jos innovaatiota musiikissa onkin se mikä miellyttää korvaa ja voitelee sielua, olen ihan samaa mieltä.
Nyt näyttää siltä, että me Pubiruusun kanssa suuntaamme ajatusvektorimme jotenkin samoin, tässä asiassa. LGrohn sensijaan heittelee suuren tietämättömyyden syytöksiä perin heppoisasti, mitä tietämykseeni ja Magnus Lindbergiin tulee; olet. LGrohn, aika hetteisillä vesillä heittosi kanssa. Onneksesi, kuten tiedät, tietämättömömyydestäsi siitä kuinka hyvin Lindbergin musiikin tunnen, en ala dokumentoimaan kertomalla vaikka kuinka monta kurssia olen käynyt ja missä ja kenen kanssa. Satutko, muuten, tuntemaan Lindbergin ainoan yksinlaulun sarjalliset parametrit? Systeemin? Hohhhoijaa… Hieno laulu, muuten, oletko edes kuullut? Mainio!
Ikävä velvollisuuteni on todeta, että monista Viitasaaren kursseista huolimatta, Laurin näkemys on kovin arkinen, pinnallinen ja tavanomainen. Olet langennut historiankirjojen ja kirjoittajien ansaan: yirtys kuvailla ”mainiota” jotenkin fiksusti dokumentoiden ja argumentoiden on johtanut harhaan. Mainious, joka on osuva termi sille etteä pidän, on pyritty ikään kuin tieteistämään. Tämä on johtanut siihen, että nuo mainioita kappaleita tehneet säveltäjät ovat tehneet merkittäviä ”uudistuksia”. Niinpä tuo ”uudistaminen” on osa merkittävyyttä, merkittävä säveltäjä uudistaa. Mitäs se Bach keksi ja uudisti, tai Beethoven tai Wagner. Olen joskus oluen ääressä tavannut kisailla oppineiden kanssa tätä ”uudistus”-leikkiä leikkien. Ilmi on käynyt usein se, että uudistuksia jonkun nimiin asetteleva oppinut ei vain tunne tarpeeksi musiikin historiaa. Otan esimerkin. A. Schönberg ja 12 säveltä. Keksikö? Väitähän näin, niin palataan asiaan. Wagner ja tristan-sointu; samat speksit. Minkä ihmeen systeemin Lindberg keksi? Chaconnen? Puolet Lindnergin kappaleista voidaan palauttaa sen tyyppisiin rakenteisiin. Dominomaisen elemuodon ja niiden metamorfoosin? Aika suoraan Stockhausenin Kreutzspielistä; sitä Lindberg tapasi ihailla, syystä. Pointtini on, että tuo ”uusi” , ”keksiä uutta”, ”uudistaa”, ovat täysin eri lohkossa sen kanssa, mistä pidän, mitä mieluusti kuuntelen. Niillä on turha yrittää harhauttaa. Minkä ihmeen ”systeemin” d’Alvan kreivi ”keksi”. Kait nyt eloisia jo monivärisiä priimejä on kuultu ympäri maailmaa tuhansia vuosia. Scelsin salaisuus ei ole ”keksityssä” systeemissä vaan äänien verkoston mainioissa punoksissa. Siksi Scelsin kappaleet ovat mainioita. Kuten muukin mainio musiikki.
No jopas on keskustelua. Igrohn on kuunnellut jotain, eikä tapansa mukaan ole pitänyt kuulemastaan. Tämän hän sitten pukee jotenkin universaaleihin määreisiin sellaisista ominaisuuksista, joilla määritellään hyvyyttä ja merkittävyyttä. Hänen kuulemistaan teoksista nämä ominaisuudet puuttuvat. Nyt sitten pitäisi jotenkin todistaa, että kyllä hän niisti piti, sillä näissä teoksissa oli näitä ominaiskuuksia. Menevät vellit ja pellit pahasti sekaisin.
Tuo historiaan jääminen, sisään tai ulos on ihan samaa leikkiä; oma mieltymys pyritään dokumentoimaan. Igrohn pyrkii dokumentoimaan oman etevyytensä vieläpä dokumentoimalla niiden typeryyden, jotka sisällyttävät Saariahon ja Lindbergin kaanoniin.
Olen sitä mieltä, että Pulkkisilla, Tiensuulla, Kaipaisella, Lindbergillä ja Scelsillä ja tosi monella muulla säveltäjällä on monia mainioita kappaleita, joita on mukava kuunnella. Monet niistä herättävät minussa halun kuunnella niitä uudestaan. Niiden uumenista, tämän mukavan kuuntelukokemuksen lisäksi, jotain uutta ja omaperäistä hakeva, saati löytäva, ei vain tunne musiikkia tarpeeksi. Luulee vasta nyt keksityksi, vaikka Heinrich Zöller oivalsi moisen jo vuosikymmeniä sitten. Tällaisen kaiveleminen on ihan turhaa ja mittakaavatonta. Lauri, opettele kuuntelemaan, pitämään äänistä ja niiden välisistä suhdeverkostoista. Niin kuin Stravinsky niin näppärästi tokaisi:”Eihän musiikki ole kuin intervalleja ja rytmejä”. Ei se sen omaperäisempää ole.Tervehdys! OLen vast’ikään löytänyt nämä sivut ja ihan mukavalta tuntuu klassisen musiikin liepeille asettuva saitti. Jotkut artikkelit vaativat tietoa ja alan sanaston tuntemusta, mutta niin kai se on, jos meinaa jotain ollenaista yrittää sanoa. Tuo keskustelu musiikin ilmaisemisesta ja mitä, tuntuu näin maallikosta tosi hassulta. LGrohn on jotenkin ihan eri planettalta sekä ajatuksineen että keskustelutapoineen. Musiikki ja mitä se ilmaisee on todella mielenkiintoinen ja moniulotteinen avaruus vaihtaa näkemyksiä eikä tämä vaihto todellakaan onnistu, jos joku on vain oikeassa ja oksentaa sen niiden päälle, jotka ovat eri mieltä. Minulle musiikki on ilmaisua, ennen kaikkea ilmaisua, milloin minkäkin. Onhan ilmeistä että musiikilla on vaikea ilmaista vaikka sukulaisuussuhteita, mutta kyllä Mahlerin 2. sinfoniaa ilmaisee juuri sitä mitä se ilmaisee. Tuota ilmaisua ei kannata kääntää puheeksi tai kirjoitukseksi. Sen ilmaisun ulottuvuuksien kysyjän ohjaan kuuntelemaan Mahlerin 2. sinfoniaa ja kas, vastaus on siinä. Juuri tätä se ilmaisee. Kuuntele vielä. Ilmaiseeko se samaa sinulle ja minulle, tuskin. Uskoisin vaihtelun olevan vielä erilaisempaa kuin ”kielen” parissa, joka sekin on tulkinnaltaan joskus hyvin arvaamatonta. Tästä taisi Beckett mainita, sikäli kun ymmärsin. En arvele tästä hirveästi perääntyväni, vaikka olisin tollo. Sen sijaan, olisin ihan kiinnostunut kuulemaan näkemyksiä, näkökulmia…
-
JulkaisijaViestit
