Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaViestit
-
Tuohan on ihan hyvä. En halua musiikin, taiteen, äärellä etsiä merkityksia saati nimetä niitä. Tuo nimeäminen tuntuu erityisen riskipitoiselta juuri siksi, että keskutelu siirtyy kovin helposti sanoihin ja kieleen. Tietäähän sen mitä siitä seuraa. ”Sanat, nuo valheiden valtamerten kalat.”
Tuo vakava suhtautuminen, toodella vakava, on mielestäni vaivannut monenlaisia taidepiirejä jo runsaat 100 vuotta. Kun joku keksi tuon jatkuvan kehittymisen olevan niin kovin tärkeää, vieraantuminen niistä joille taidetta tehdään sai kipinän. Kun nuo asiantuntijat vielä määrittelivät kehittymisen sisällön ja suunnan, vieraantuminen oli jo hyvässä vauhdissa. Nykytaideseurakunta taisi hetkeksi saada vähän aloitettakin, ennen kuin tuo ”asiantuntijan” olemus on rapautunut siellä ja täällä; on, muuten, joutanut rapautumaankin. On tainnut olla jotenkin vähä-älyistä olla ymmärtämättä kun muusikko soittaa kanalan aitaa, kun taiteilija työntää värituubia nenäänsä tai runoilija latoo mitä hyvänsä merkkejä milloin mihinkin. Sallin, kernaasti, kaikkien tästä elämäänsä sisältöa ammentavien jatkaa ja kehittyä mutta ehkä vähän vähemmällä arroganssilla meitä tavallisia tallaajia kohtaan. On ollut moukkamaista huvittua tuosta tooodella diipistä taiteilusta, kyvyttömyyttä nähdä taiteen kukoistavan juuri näissä suurissa innovaatioissa; vaikka minusta ne ovat usein yksinomaa huvitavaa konstailua jota kuorrutetaan sanastolla jonka vain asiaan vihkiytyneet osaavat ja junteille avaavat. Ei pieni huvittuneisuuteni tämän ”uuden” äärellä mitenkään vähennä rispektiäni kaikkia niitä kohtaan, jotka tuntuvat ihan tosissaan askaroivan taiteensa parissa. Heidän on vain syytä sopeutua monenlaiseen vastaanottoon; huvittuneisiinkin ja kujeillen reagoiviin.
Taisin jossain juhlassa saada kuullakseni Nuorvalan orkesteriteoksen Yö kaupungissa, tai jotain; pidin paljon sen tunnelmasta ja sykkeestä. En yrittänytkään sitä ymmärtää, mutta viihdyin. En tiedä oliko se ”uutta” musiikkia, oliko siinä sonoooreja metamorfoooseja tai arrogantteja transformaatioita; mutta siis, mukava oli kuunnella.Nykymusiikkiseurakunnan pastori J.Nuorvala ei vain tiedä miten sanat tulee kirjoittaa ja mitä ne itse asiassa tarkoittavat. Hän tietää myös mitä kukin on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Taitaa tarvita juuri tämän tason osaamista, että alan pastorien hartaus uppoaisi. Viittaan tässä puolestani erääseen moderniin runoon, joka on niin kovin kuvaileva ja koskettava: #¤(((!
`Joo, mulla on oma lehmä ojassa. Yritän olla tekijä, touhuaja, toteuttaja. Useiden tuntien, joskus kymmenien, jopa satojen tuntien uutteran uurastamisen jälkeen jostain aina kaivautuu hyypiö, joka ei tunne lainkaan asioiden tiloja ja taustoja ja alkaa sättiä; olisi pitänyt näin tai näin tai noin, pitäisi näin tai näin tai noin, vaikken asiaa mitenkään tunne. Sitten vain odottelemaan että saisi vähän lisää sätittävää, että toimija toimisi. Olen aloittanut vakavan ristiretken tekijöiden puolesta kitisijöitä vastaan. Kitisijöiden aseilla tekijöiden puolesta. Samalla uutteruudella kuin kitisijöiden sankka armeija.
Saa huomioida, saa antaa palautetta mutta saa myös ryhtyä muuhunkin toimeen, saa ryhtyä toimeen! Hiiltynyt en ole, jämäkkä ja terhakka sen sijaan.
Paljonko täälläkin on niitä aloitteita että aion… kyllä pitäisi… Siispä toimeen!Pubiruusulle annan pienen ystävällisen neuvon: perusta ihan oma sivusto, haastattele sinne, valaise vähän ja kirjoittele arvosteluja, vaikka ihan ilman mielipiteitä. Ota Hartsi tekemään juttuja todella tärkeistä asioista, niin kuin kaikki Hartsin taipaletta valaisseet uuden musiikin karkelot ovat olleet. Tuon kitinän voisi muuttaa tekemiseksi, ihan itse, tehdä sitä mitä edellyttää muilta. Saattaisi vähän aueta tuo edellyttämisen ja tekemisen epäsuhta. Mutta saattaisi vaatia vaivaa, taitoa, aikaa ja sen semmoista. Ehkä sittenkin on syytä pysytellä edellyttämisessä, sillä tätä kaikkea se ei kysy eikä vaadi. Sen kuin edellyttää, muilta…
Varmaankin piti sitten olla paikan päällä. Ylen pätkivä striimaus veti radion ääreen eikä toosasta tullut sen kummempaa hyvää soittoa ja johtamista ja Sibeliusta kuin ihan kokokotimaisinkaan voimin monta kertaa koettuna. Eikä, muuten, yltänyt omassa tajunnassani siihen euforiaan, jota muistelen eräästä Berglundin johtamasta Vitosesta.
Olisiko joku ihan oikeasti kuullut eron, jos lavalla olisi ollut RSO tai HKO tai LSO tai PLO. Oli kuitenkin komeaa lukea Hanuri Lampilan julistavan Sakke Oramo paremmaksi Sibelius-kippariksi kuin mihin Lorin Maazel on yltänyt… vaikkei ole milloinkaa kuullut Maazelin johtavan Sibeliusta.
Taannoin kuulin jossain Ylen ohjelmassa Das Wohltemperierte Klavier -teoksen suomennokseksi Kelpovireinen kosketinsoitin; liekö levinnyt käytössä. Sellaistakin kerrotaan, että Bachin aikaan viriteltiin kosketinsoitinta tuon teoksen esityksessä aina silloin ja tällöin. Eivät tainneet puolikkaat olla siten ihan 100-senttisiä.
Juu, juu… laskee kuolinsyyksi lavantaudin ohessa. Tätä tarkoittan: Schubert kuoli lavantautiin, olkoon ihan kelpo kuolinsyy. Tuo kuppa on pelkkää spekulaatiota. Viittaan aikaisempaan näkemykseeni. Romantiikka tykkää tappaa taiteilijoita vähän eksoottisemman ja rajumman elämän seurauksena kuin vaikkapa saastunut vesi tai soppa mielikuvitusta houkuttelevat. Semmoistahan tuon romanttinen historiankirjoitus tapaa olla.
Miten ihmeessä Schubert olisi kuollut kuppaan? Missään elämäkerrassa ei ole Schubertin kohdalla pienintäkään mainintaa sen tyyppisestä toiminnasta joka aiheuttaa tuon taudin. Bach, sen sijaan, oli juuri tuon tyyppisessä toiminnassa varsin aktiivinen. Miten, muuten, tuo myytti Alkanin kuolemasta on osoitettu hölynpölyksi? Toisenlaisia näkemyksiä liikuskelee mutta että osoitettu. Minusta Alkanin kuolema on syytä säilyttää tällaisena: Charles Alkan kuoli kirjahyllyn kaatuessa hänen päälleen hänen tavoitellessa Talmudia.
Chausson törmäsi ensimmäisellä polkupyöräretkellään tiilimuurin kun ei osannut jarruttaa. Ei kuollut aivan heti vaan onnettomuuden katsotaan aiheuttaneen parantumattomat ja kuolemaan johtaneet vauriot. Ellei joku taas todista hänen itse asiassa kuolleen ankaraan matkakuumeeseen jota hänen kerrotaan sairastaneen varhaisnuoruudesta lähtien.Arvelen legendaksi myös sen että J.S. Bach olisi kuollut kuppaan. Historia sekoittaa tapauksen yhteen J.S. Bachin pojista, joka jo varhain muutti jonnekin kauas itään. Hän ei ollut se Lontoon Bach vaan etenkin Neuvostoliitossa hänet tunnettiin nimellä Vuoristo Kara-Bach. Kiitos Visalle oivasta, joskin vähän synkästä triviasta.
Sen kummemmitta tutkimuksitta, musiikillisen muodon pysyvimpiä ominaisuuksia on ollut tuo paluun, palaamisen ajatus. Toistuminen on hivenen moni-ilmeisempi ilmiö kuin vain toistuminen sillä sillä sitä toistoa edeltää se edellinen, joka ei voi olla vaikuttamatta siihen toistoon. Tuo ABA, tosin, on jotain ihan muuta kuin toisto; ollen se kenties kertaamista ja ennen kaikkea paluuta ja muistuttelua alun hetkistä. Kokemus voisi vaikka olla vihjeitä siitä, että näille ajatuksille siis kävi niin kuin kävi; tämä musiikki siis kuljeksi niin kuin kuljeksi. Ainahan tuo paluu ei ole kovin raikas vaihtoehto.
22.12.2011, 7:38 vastauksena käyttäjälle: Kimanen jyrähti: valtiovallan musiikkimaku on kaikkiruokainen sika #19059Juuri näin. Tällaisien juorujen mukaan SibAn rehtoriksi on ollut joitakin satoja tarjokkaita ehdolla. Muistutan vielä, että silloisen johtosäännön mukaan Kimanen ei ollut edes vaalikelpoinen. Tästä huolimatta Kimasen ehdokkuus kulkee mielipiteissä tosiasiana ja tästä vedetään johtopäätöksiä. Siis ei ollut ehdolla! G.D.n nimittäneessä hallituksessa taisi olla joku muukin kuin G.D.n perhetuttu: SibAn virkailijoiden, professoreiden, muiden opettajien, opiskelijoiden ja parin muun tahon edustajat. Tämä hallitus nimitti G.D.n rehtorin virkaan yksimielisesti. Monet tuttuni SibAssa arvostavat G.D:a suuresti. Mutta tämä ei taidakaan ihan olla niin mieltä hivelevää kuin sättiminen väärin perustein ja väärilla tiedoilla.
21.12.2011, 22:35 vastauksena käyttäjälle: Kimanen jyrähti: valtiovallan musiikkimaku on kaikkiruokainen sika #19056Jotain salattua tietoa L.Grohnilla taitaa olla, sillä hiukan SibAn hallintokuvioihin etäältä sotkeutuneena en mistään löytänyt mainintaa S.Kimasen ehdokkuudesta SibAn rehtoriksi, parin viime vaalin tiimoilta; tämähän ei tosin mitään todista. En liioin löytänyt mainintaa Kimasen viranhoidosta SibAssa, joka puolestaan oli taannoin ehtona rehtoriksi rupeamiselle; ei kovin todistusvoimainen liioin. Voisiko L.Grohn, vaikkapa tuon lapsellisen sättimisen oheen, todeta tietämättömälle ihan lyhyesti: missä rehtorin vaalissa Kimanen on ollut ehdokkaana. Kiitän.
Ihan lyhyesti tästä Rattlen Mahler levytyksestä: käänteissä on tukku parillisisa rakenteita joihin Mahler ei ole merkinnyt eri dynamiikkaa; tästä huolimatta Rattle luo niille eroja dynaamisella asteikolla, kuin myös pienillä tempomuutoksilla. Rattle poimii niin ikään esille eleitä kudoksen kätköstä antamalla niille tilaa dynaamisella vaihtelulla. Rattlen dynaaminen asteikko ei tunnu elävän sovittua järjestelmää tai soittimien totuttua skaalaa vaan vaihtelee tilanteen mukaan. Tämähän on siis vain ja ainoastaan mainiota, mutta millaista partituurisuskollisuutta se on. Sanoisin sitä tulkinnaksi kuten puheessa; sanapaino tai sävy voi kääntää vain kirjoittamisen perusteella luulluun merkityksen. Käytän usein esimerkkinä foneeminjonoa ”kypsä”. Tämä voi määrittä monia asioita, hyviä tai huonoja, oivia tai jopa vastenemielisiä, ääntämisen väristä ja ympäristöstä riippuen. Kun kirjoitan ”todella kypsästä” tulkinnasta, et voi päätellä, olinko tulkinnasta mielissäni. Jos kuulisit minun sen sanovan, voisit sen kenties päätellä. Tällaista uudenlaista päättelyä on Rattlen Mahler-tulkinnassa kosolti.
-
JulkaisijaViestit
