Amfion pro musica classica

elvibreu

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 125)
  • Julkaisija
    Viestit
  • vastauksena käyttäjälle: Essee: Harry Partch – amerikkalaisen nomadin muotokuva #19053

    elvibreu
    Osallistuja

    https://www.youtube.com/watch?v=vTqbTP5qy7k
    http://www.youtube.com/watch?v=CfbcEa5sSIs&list=TLIG4pKYiCqXY

    ”Eihän tässä siitä ole kysymys ystävä hyvä!”

    Ihan ensin teen itse näin: kuuntelen esimerkit viitisen kertaa ja yritän pidättäytyä samaistumasta siihen, mitä (velkavankeudessa rypevä) lainapääni minulle valmiilta lautaselta huutaa tai kuiskaa. Jotekiniikutota..
    ku nollautua tilaan e n n e k u i n kielikäsitepilvemme laskeutuvat yllemme ja myrskyävät meissä..tuskin mahdollista tai ainakaan helppoa. Ei mitään alkuja uusia tai tyhjältä pöydältä lähtemisiä ole – mutta yritetään!

    Ei onnistunut. Mutta tulipahan jarruteltua lähtökuopissa.

    Sepi kepentää http://www.youtube.com/watch?v=jfAbklVPu80 ja rauhoittaa meidät ajattelemaan, mistä muusta voisi olla kysymys kuin siitä, mihin unissammekin vastaamme samalla tavalla oikein..väärin..okein..vääärin..

    Etsikäämme Mahler-Partchin todelliset sormitukset musiikkihistorian harmonisesti värähtelevissä kielissä.


    elvibreu
    Osallistuja

    http://www.siba.fi/sibelius-academy/happening-now1?p_p_auth=MSeWZw7z&p_p_id=101_INSTANCE_Mk5V&p_p_lifecycle=0&p_p_col_id=column-2&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=3&_101_INSTANCE_Mk5V_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_INSTANCE_Mk5V_assetEntryId=1948901&_101_INSTANCE_Mk5V_type=content&_101_INSTANCE_Mk5V_groupId=10157&_101_INSTANCE_Mk5V_urlTitle=taideyliopiston-ilme-voitti-vuoden-huipuissa-kultaa&_101_INSTANCE_Mk5V_redirect=%2F

    Aprillipilaa? Pahkasian juhlanumero?

    Kokemukseni mukaan – karkeasti ottaen – ego joko avautuu kritiikille hitaasti vastaan hangoitellen, mutta pidemmällä aikavälillä lempeästi kriisiytyen ja tervehtyen, kehittyen.
    Tai sitten ei, kuten kyseessä oleva kivettynyt EGO, jonne kritiikin valonsäikeet eivät kanna. Jälkimmäisen äkillinen napsahdus sattuu enemmän.

    vastauksena käyttäjälle: Philip Glass: “Tärkeintä on riippumattomuus” #19310

    elvibreu
    Osallistuja

    vastauksena käyttäjälle: Levyarvio: Äänten solidaarisuudesta #19137

    elvibreu
    Osallistuja

    Näin Aleksis Kiven päivänä (+ 10min 10 sec etiä?päin), nostan esiin tämän Orfeuksen kiteytyksen

    ”..minkään merkki-, merkistö-, merkitysjärjestelmän mukainen sisältöinformaatio ei mene perille millään merkki-, merkistö-, merkitysjärjestelmällä”.

    Huimaavan suggeroivaa!

    vastauksena käyttäjälle: JERKKI #19277

    elvibreu
    Osallistuja

    5. Zei-ii-aar-khei, palattuasi nyt keskipäivän dissosiatiiviseltä pakkoflaneeraukseltasi – mikä lauseenrepale aivoistasi uuttui, kiree jerkin-kirje?

    ”Omat koirat purevat ja vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee.”

    vastauksena käyttäjälle: Philip Glass: “Tärkeintä on riippumattomuus” #19308

    elvibreu
    Osallistuja

    ”Huomiota herättävää Glassissa on myös se, kuinka luontevasti ja arkisesti hän puhuu myös rahasta. Glass ei mystifioi säveltäjän roolia vaan muistuttaa, että kysymys myös elinkeinosta, käytännön toimeentulosta.”

    Expressionism
    In 1945, Arnold Schoenberg’s application for a grant was turned down by the Guggenheim Foundation. The hostility of the music committee to Schoenberg
    and to his work was undisguised. The seventy-year-old composer had hoped for support in order to finis two of his largest musical compositions, the opera
    Moses und Aron and the oratorio Die Jakobsleiter (Jacob’s Ladder), as well as several theoretical works. Schoenberg had just retired from the University of
    California at Los Angeles; since he had been there only eight years, he had a pension of thirty-eight dollars a month with which to support a wife and three children
    aged thirteen, eight, and four. He was obliged, therefore, to spend much of his time taking private pupils in composition. This enforced teaching enabled him to complete
    only one of the theoretical works, the Structural Functions of Harmony. The opera and oratorio were still unfinished at the composer’s death six years later.
    (from Charles Rosen: Arnold Schoenberg (1996)

    vastauksena käyttäjälle: JERKKI #19276

    elvibreu
    Osallistuja

    4. ? Nomitäpätänäyönä Jerkiewitz ?

    ”Aattelin onoja, glasseja ja ja Seppo Heikinheimoa. Ikävä iski. Lausuin hänen nimensä 34+9 kertaa.”

    vastauksena käyttäjälle: Onko Amfionin toiminta loppunut? #19299

    elvibreu
    Osallistuja

    pr: ”.. koska musiikista tarvittaisiin myös ihan asiajuttuja.. .” — esim. tuosta asiajuttuja odotellessa: https://sites.google.com/site/orfeusmanalainen/

    Hartsi, erinomaista! Saanko kysyä, miksi ette ole saaneet rahoitusta? Määilmähän on rähötyxiä pyllöllään??

    vastauksena käyttäjälle: JERKKI #19275

    elvibreu
    Osallistuja

    ”Finnagain wakes assoonasshemakes the Joyce to pass the nightmare about finnego’s fake globalisaatiofatalisticky kulttuuristrategyiasta..”

    Hä? Henen aika herätä jon!
    ..jos ilon kautta jois..

    Aasikin näkee että elämme murrosta (jos ei vielä mentaalista, niin ainakin teknistä..) jossa kulttuurimme kipupisteitä ja ihmisten elämänvalheitakin pyrkii pintaan (tai ei pysy piilossa).. ja kipinöitä iskee kun puhumattomuudesta/käsittelemättömyydestä ”hyötyneet” pyrkivät lukitsemaan ajatusvirtoja siellä ja täällä, tavalla ja toisella (..jonkinasteinen kosketushäiriö, pintapuheen&takaraivopuhumattomuuden välistä oikosulkua ilmassa, ukkosta tiedossa?..) Sisäistä yhteyttä ja ”voimantuntoa” luonut mykkäkoulu (+ ”kaikki on okei, eiks joo, tiiäthänsää”-hymy) saa uusia opettajia/oppilaita ja kutiava ihottuma paniikkioireineen tulee lisääntymään 🙁
    Ikävä kyllä eril. yhteisölliset korjausliikkeet voivat satuttaa: ”rosmoporukat” joutuvat häpeänpaaluun katsomaan itseään peilistä (..self-portrait in a convex mirror..on which to dwell..), kaltoinkohdeltujen kenties jo arpeutuneet haavat (”itsesensuuri”) voivat aueta uudestaan ja viestintuojia pätkitään niinkuin aina ennenkin..

    ”Kunhan elvibreu(kin) tuosta tohtoroituu toistelemaan “hölötyksensä” seassa “strategisia” sanoja “tahtotila, innovaatio(ympäristö), sidosryhmä, brändi, kattobrändi, alabrändi, integraatio, indikaattori, konnotaatio, konteksti, kontekstissa, kontekstista, kontekstiin…”, hänen hölötyksensä valitaan vuoden tutkielmaksi.”

    Rehellisesti sanottuna: en ole koskaan sanonut esim. sanaa bändri (brandynhallintakin on siinä ja shiinä) – no tulihan se sieltä!. Todella oudolta sana tuntuu..pää on niin kova..ku ei opi ni ei opi..

    seven sheep say: ”beeeeeeeee”, ”bräääääääää”, ei tuu mitään..koitetaan vielä… ”bräbäaleskiehtjt”..

    Se etteivät nämä ”bärndit” tunnu tarttuvan aivokudelmiin minkäänlaisilla taktiikoilla/strategioilla, voisi olla mielenkiintoista tutkia…merkityspoimut puuttuvat..ei löydy paikkaa, yhteistä todellisuuskosketusta..

    No, tässä silti alustava sormiharjoitus (eka otolla ilman suodattimia..) ”vuoden hutkielmaan”. Sivumäärää tai paremminkin paperipinon (fyysistä) painoa, voi muuttaa millisekunnissa moninkertaiseksi (luulisin että ns. ”aivot narikkaan- lukumetodi” toimii parhaiten; vauhdilla eteenpäin puskien ja turvallisten taikasanojen huipuilta huipuille zombina koikkelehtien – mitä sitä väleistä!)

    TAHTOTILASTA

    Motto: ”Universaalista näkökulmasta katsoen t a h t o t i l a panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja”
    – monsieur Pup la Use
    (http://puppulausegeneraattori.fi/)

    Chapter 1: Omaehtoisen suomalaisen kulttuuriperinnön vähittäinen sulautuminen

    Omaehtoisen suomalaisen kulttuuriperinnön vähittäinen sulautuminen yleiseurooppalaiseen aiheuttaa sen, että uudenlainen yhteiskuntasopimus haastaa meidät tutkimaan kestävyysvajeen kvantitatiivisia indikaattoreita. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu sille, että Euroopan unionin laajeneminen itään täyttää edellytykset fokusoida katsantokantaamme kohti maailmantaloutta. Koska hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi, markkinapotentiaalin laatudifferentaatio on omiaan arvoimaan kriittisesti erilaisia kampanjamuotoja. Silti downsizing-ajattelu ohjaa strategiatyötämme kohtaamaan hallintorakennettamme. Yhteismarkkinoiden syntyessä asiantuntijakoulutuksen nykytaso antaa asiantuntijatehtävissä mukana oleville mahdollisuuden parantaa kohtuuttomaksi kiristynyttä kilpailutilannetta.

    Näiden seikkojen kiinnittämäsä viitekehyksessä rakenteellinen ongelma lisää kykyä tarkastella huoltosuhteen muuttumista. Vahvojen yritysten dominassi omalla alueellaan näkyy kauppaluvuissa, joten osaamiskapasiteetin riittävyyden ylläpitotarve takaa sen, että suurin osa työvoimasta on aktiivisesti mukana hahmoteltaessa EU:n direktiivejä. Kuljettaessa kohti hyvinvointivaltiota itseisarvoisesti olennainen osallistuminen haastaa kaikki tahot jäsentämään menetettyä työpanosta.

    Tuntematta kaikkia asian taustoja tulkitsen esitettyjä mielipiteitä siten, että rahoituksellinen kestävyysvaje osoittaa kauppapolitiikan nykytilanteen epäonnistuneen tehtävässään parantaa tietoyhteiskuntavisiota. Koska aivan viimeaikaisimman tutkimukset ovat kuitekin monimutkaistaneet kuvaa, kuumentuneiden markkinoiden seuraukset ohjaavat valtioyhteiskunnan soveltamaan tuottavuuskasvun potentiaalia. Loppujen lopuksi varsinaista hyvinvointia elämässä voidaan edistää vain kokonaisvaltaisesti eli työurien pituuden haasteet työllistävät soveliaan kohdesubjektin tarkentamaan talouspolitiikkaamme.

    (http://www.mattigronroos.fi/etc/Himanen)

    ETC

    vastauksena käyttäjälle: JERKKI #19271

    elvibreu
    Osallistuja

    ”Olisi kiinnostavaa tietää miksi tuo nimimerkki elvibreu kirjoittaa noita häiriintyneitä hölötyksiä juuri Amfioniin. Toimitus vois harjoittaa vähän editointia…”

    3b(pseud.proj.id.)

    Kiitos kun tulit sottaamaan Jerkkisen kirjoitussarjaa – nämä ajatusornamenttisi kuuluvat kokonaisuuteen kyllä.
    Olen otettu mielenkiinnostasi ja vastaan sinulle, kunhan ensin vastaat pariin kynnyskysymykseen:

    a) Olisi kiinnostavaa tietää miksi tuo nimimerkki Pubiruusu kirjoittaa noita häiriintyneitä hölötyksiä juuri Amfioniin?
    b) Miksi elvibreu tai tässä JERKKI (via eb) ei kirjoittaisi Amfioniin?
    c) Minne pitäisi kirjoittaa?
    d) Harrastatko sumopainia? Sano aika&paikka.
    e) Mikä elvin/jerkkisen häiriintyneissä hölötyksissä koskettaa sinua – anna esimerkki!

    – Hyvää kesää –

    vastauksena käyttäjälle: JERKKI #19269

    elvibreu
    Osallistuja

    3.

    ”Helätys j-elkkinen, mitä ajattelit ennen tuutulaulua, minkä Rrrrrunon haluaisit jättää lukematta tänään?”

    TÄMÄN:

    YLE Klassinen musiikki shared a link via Sibelius-Akatemian tapahtumat.

    ”Oikean vastauksen saa katsoa ja silti osallistua lippuarvontaan :)” – Laila

    http://www.webropolsurveys.com/Answer/SurveyParticipation.aspx?SDID=Fin654977&SID=5b3619d5-a5b2-4aae-80ad-12c9f581900d&dy=441998633

    ..laila löi leilaa ja leila löi lailaa.. ja töissähän Laila vain on, mutta…

    KUKA IDIOOTTI TEKEE TOLLASII JUTTUJA (Jean) SIBELIUS-AKATEMIALLA?

    Ystävällisesti: voisitteko mitenkään lasketua maan pinnalle tänne ihmisten luokse?

    vastauksena käyttäjälle: Manalaisen madonluvut #19259

    elvibreu
    Osallistuja

    (olin tässä tapaamassa ystävääni sairaalassa ja odotushuoneessa luin kirjaa hypnoosista 40 vuoden takaa. Kirjan välistä löysin huonokuntoisen printin, jonka yritän tässä kirjoittaa ulos. Kirjoittajaa en tiedä, mutta jos joku tunnistaa kirjoituksen omakseen ja siihen on tullut (ratkaisevia) virheitä tai sitä ei saisi tuoda julki, niin ottakaatte yhteyttä toimitukseen tekstin poistamiseksi)
    Teksti on tässä tarkoitettu osaltaan tukemaan Orfeuksen massiivista ”Madonlukuja”.

    Suomesta Euroopan johtava töpinämaa?

    Julkishallinnon organisaatioista on Suomessa muodostunut aitoja töpinäorganisaatioita. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa henkilöstöstä tekee töpinätehtäviä. Töpinää kutsuttaisiin muualla nimellä organizational overhead, joka ei suinkaan ole mitenkään mairitteleva nimitys vaan pikemminkin viittaa töpinän olevan lähinnä kustannusta.

    Esimerkiksi poliisilaitos on paitsi Helsingissä myös muualla Suomessa täynnä pienempää ja suurempaa esimiestä. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat täynnä suunnittelijoita, päälliköitä ja johtajia, joilla ei ole mitään välitöntä tekemistä tutkimuksen tai opettamisen tai edes niiden kehittämisen kanssa. Katsotaan sitten Kelaa, Valviiraa, VTT:tä jne. päälliköt ja johtajat muodostavat yhä suuremman osan henkilöstöstä ja aiheuttavat yhä suuremman osan henkilöstökuluista. Samalla töpinäorganisaation ylemmät tasot näyttävät vieraantuvan yhä enemmän organisaation varsinaisesta tehtävästä. Eivätkä yksityiset yrityksetkään liene töpinöitymiselle täysin immuuneja.

    Ylempien tasojen varsinaisesta tehtävästä vieraantumisen peittämiseksi töpinäorganisaatiossa kehitellään yhä kattavampia ja hienompia raportointi- ja ohjausjärjestelmiä, joiden merkitys organisaation varsinaiselle toiminnalle on varsin mitätön ja joskus suorastaan vahingollinen. Vahingollinen sen takia, että jatkuva raportointi tuhlaa varsinaisten asiantuntijoiden ja osaajien aikaa ja samalla tuhoaa heidän työmotivaatiotaan. Pahimmillaan töpinähenkisten johtajien itseriitoinen ja valtarakennetta tukeva ohjaus johtaa toimintaa rajaaviin käytäntöihin.

    Katsokaapa vaikka itseään innovaatioyliopistoksi tituleeranneen Aalto-yliopiston hierarkkisen järjestelmän töpinäväen suhdetta varsinaisiin tutkijoihin ja luennoijiin. Se alkaa olla murskaava ja voi vain kysyä missä se iso innovaatio Aallolla oikein piilee. Tätä vielä paljastavampaa olisi saada tietää todellisen tutkimustyöajan ja opetustyöajan suhde tutkimuksen ja opetuksen ulkopuoliseen töpinää palvelevaan aikaan sekä itse töpinän työaikaan. Sitä tuskin kukaan tarkkaan tietää (pahus että lipsahti, sillä nyt aaltotöpinä tietysti panee taas uuden selvityksen liikkeelle – ja saa aikaan vain lisää töpinöintiin upotettua aikaa).

    Otetaanpa tähän kaksi yleisempää esimerkkiä korkeakoulumaailmasta, joka on muutenkin täynnä töpinäilmiöitä (joiden kasvun tutkijat ja opettajat ovat pääosin omalla toimimattomuudellaan ja päättämättömyydellään sallineet!)

    Korkeakoulumaailmassa käyttöönotettu kokonaistyöaika on johtamassa siihen, että aiemmin omien projektiensa motivoimina pitkää työpäivää tehneet tutkijat ja luennoijat lopettavat työskentelyn aikamittarin kilahtaessa. Varsinaisten tulosten tuottajien motivaatio saadaan näin tuhottua tehokkaasti. Byrokratia on alkanut ohjaamaan luovaa työtä ja tuloksen voi vain arvata. Töpinä saa tilaisuuden kahmia lisää valtaa, sillä kun tuloksia ei enää saada yhtä hyvin aikaiseksi kuin aiemmin ja kun tulokset eivät enää vastaa panoksia, on ohjausta ja kontrollia tietysti lisättävä. Ja kun ohjausta ja kontrollia listätään, on töpinäväenkin määrää lisättävä.

    Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle yliopistojen rahoitusmallin, jota on tarkoitus soveltaa vuodesta 2013 lähtien. Siinä sataprosenttiseen suoritteeseen näyttää pääsevän huolehtimalla mm. siitä, että yhtä ulkomaisen opiskelijan suorittamaa ylempää korkeakoulututkintoa kohden saadaan aikaan 16 suomalaisten suorittamaa ylempää korkeakoulututkintoa ja yhtä ulkomaisen suorittamaa tohtorintutkintoa kohden saadaan aikaan yhdeksän suomalaisten suorittamaa tohtorintutkintoa. Jos Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:26 -kirjasta lukee tarkkaan, niin vaikka laatu on otsikkotasolla yhä olemassa ovat laadulliset tekijät alisteisia määrällisille. Kokemus muualta on jo osoittanut, että seuraavaksi alkaa raaka pelaaminen määrällisten kriiteerien täyttämiseksi ja laadun tuottaminen jää taka-alalle. Rimaa alentamalla saadaan tutkintojen määrä ylös. Näin näyttää käyvän aina, kun töpinä alkaa ohjaamaan toimintaa kohden määrällisiä tavoitteita. Ja jälleen töpinä saa tilaisuuden kahmia lisää valtaa lisäten ohjausta ja kontrollia – ja seuraavaksi laajennetaan töpinäväkeä.

    Nyt poliisikunta on heräämässä omalta osaltaan töpinäkriisiin (kts. esim. HS 16.12.2011). He ovat kuitenkin vain yksi ryhmä monista. He ovat samalla vain paikallinen ryhmä. Sama töpinöityminen on tapahtumassa EU:n tasolla, jossa virkamieskunta laajentaa valtaansa ja määräänsä suorastaan formulavauhdilla.

    Kehitykseen vaikuttaa osaltaan se, että Suomessa on jo pitkään laajennettu töpinäkoulutusta. Ammattikorkeakoulut, yliopistot ja muut koulutuslaitokset laajentavat erityisesti sellaista kurssitarjontaa ja sellaisia ohjelmia, joiden nimissä on maaginen sana johtaminen. Samalla ne epäsuorasti lupaavat esimiesasemaa lähes kaikille valmistuneille tai kurssit suorittaneille. Tarjonnan houkuttelevuus kasvaa toki tällä äärimmäisen halvalla kikalla. Sääliksi käy lähinnä yliteoreettisista johtamisohjelmista valmistuneita, jotka jäävät roikkumaan olemattoman työtilaisuuksien tarjonnan ja aidon käytännön osaamisen väliin. Johtajia ei saada aikaan pelkällä koulutuksella eikä suoritusosaamista kerry pelkällä sisälukutaidolla.

    Suorittava porras on tässä prosessissa jäämässä paarialuokaksi. Surullisinta ja samalla hassuinta on, että tällä kehityksellä on heijastusvaikutuksia aina parisuhteiden muodostumiseen saakka. Joudumme myös jatkossa yhä enemmän hankkimaan suorittavan portaan Suomen ulkopuolelta, Eestistä ja yhä kauempaa. Samalla saatamme synnyttää näkyvistä piilotetun luokkayhteiskunnan, jossa Baltiasta ja Balkanilta tulleet rakennusmiehet ja maahanmuuttajasiivoajat sekä puolalaiset vanhustenhoitajat ovat alakastia suomalaisen töpinän silmissä (paitsi tietysti aina ja kaiken sallivissa juhlapuheissa). Tämänkaltaisen kehityksen tulos kuitenkin olisi sitä aitoa ja raainta rasismia jonkin lähinnä median esille nostaman ja vielä hyvin naiviilla tasolla tapahtuvan nykykuohunnan asemasta.

    Samalla suorittava porras ei niinkään siirry vaan yksinkertaisesti siirretään lyhytaikaisiin työsuhteisiin tai ulkoistetaan helposti korvattavaksi ja halvaksi alihankkija- tai vuokratyövoimaksi. Olisi muistettava, että laatu töpinän juhla- ja motivointipuheissa voi todella olla eri asia kuin suorittavan portaan asiakkaalle luoma todellinen laatu. Se on nähty jo mm. rakennusteollisuudessa, jonka laatukuva on heikentynyt pahoin jatkuvan ulkoistamisen myötä.

    Tämä on tietysti joidenkin mielestä vain kauhukuva, mutta silti se näyttää toteutuvan koko Suomen tasolla alati laajenevan töpinöitymisen kautta yllättävän nopeasti ja tehokkaasti. Jos näin käy, on tuloksena todennäköisesti uudelleensyntynyt luokkayhteiskunta, joka kuitenkin halutaan piillottaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntasumuverhon taakse. Jos katsomme kehitystä todella kriittisesti, pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntakin alkaa nykyään olemaan pelkkää utua ilmassa.

    vastauksena käyttäjälle: Suomalainen musiikkikoulutus tuuliajolla #18283

    elvibreu
    Osallistuja

    Selvennän vielä tulevia: Amfionin esittelyssä luki aikoinaan näin: ”Amfion on keskusteleva musiikkijournalistinen nettijulkaisu, jonka tarkoitus on toiminnallaan edistää suomalaisen taidemusiikin asiaa ei-kaupallisista lähtökohdista. Amfionin perustajat haluavat ottaa kantaa taidemusiikkielämän arvomaailman kaupallistumiseen ja sen seurauksiin.”

    ”Amfionin perustajat haluavat ottaa kantaa taidemusiikkielämän arvomaailman kaupallistumiseen ja sen seurauksiin” – tämä fraasi sai minut kiinnostumaan foorumista vuosia sitten. Motto ei ole oikein vielä saanut tulta alleen (Vers la Flamme..toki Orfeuksen ”Madonluvut” sytytti ikiliekin..) mutta Amfionin perustajien halu on olennaisen tärkeä. ”Arvomaailman kaupallistumisen” vakavuus ja kaikenkattavuus lienee selvää yhä useammalle?

    vastauksena käyttäjälle: Suomalainen musiikkikoulutus tuuliajolla #18282

    elvibreu
    Osallistuja

    T A L O U S T O T A L I T A R I S M I
    A A
    L — L
    O —- O
    U —— U
    S ——— S
    T ———— T
    O ————– O
    T —————– T
    A ——————– A
    L ———————— L
    I —————————- I
    T —————————- T
    A ——————————- A
    R ——————————— R
    I ————————————- I
    S ————————————– S
    M —————————————— M
    I ———————————————– I

    vastauksena käyttäjälle: Suomalainen musiikkikoulutus tuuliajolla #18281

    elvibreu
    Osallistuja

    Kiitos kysymästä! TATO = TalousTotalitarismi. Tämähän käy esimerkistä privaattikielen mahdottomuudesta..
    ”Kallistahan (en tarkoita tässä Yrjöä) tuo oli, mutta onko se arvokasta?”

    p.s. Ajattelin juuri miten ”lainopillisesti” voisi yrittää suojella ns. ”omaa ääntään” – silloin kun se ääni tarvitsee tuekseen byrokratioiden syövereihin kätkeytyvää, ei-kenenkään mylvintää..

    Esim. näin: ”Teos/esitys oli sangen omaperäinen heijastellessaan tekijänsä harvinaislaatuista keskinkertaisuutta tai ainutkertaista latteutta.” (kokoelma eri-ilmeisiä hymiöitä)

Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 125)