Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi
Kuka oli konsertissa? Mitä tuumasitte? Minusta oli hauskaa kuulla Sibeliusta orkesterilla, joka sai hänet tarttumaan sinfoniakirjoittamiseen. Tavallaan voidaan sanoa, että Sibelius palasi kotiin.
Olisiko joku ihan oikeasti kuullut eron, jos lavalla olisi ollut RSO tai HKO tai LSO tai PLO. Oli kuitenkin komeaa lukea Hanuri Lampilan julistavan Sakke Oramo paremmaksi Sibelius-kippariksi kuin mihin Lorin Maazel on yltänyt… vaikkei ole milloinkaa kuullut Maazelin johtavan Sibeliusta.
Kyllä siellä oli ihan selviä hetkiä jolloin karvat nousi pystyyn että mitä nyt tapahtuu, juuri tietyt lähdöt ja esim vaskien ja alttojen saundi. En ole ikinä kuullut sellaisia kotimaassa. Oramo teki tosi ison työn, ei kannata lähteä vertailemaan Maazeliin. Monikaan ei olisi noin kylmänviileästi saanut handlattua pikakomennusta. Kokemus oli hyvin erityinen, mutta mitään täydellisiä eivät wieniläiset tietenkään ole. Ongelmana näen jonkinlaisen kliinisyyden tulkinnassa. Tosin eilen se saattoi kyllä olla myös ihan vain jonkinlaista jähmeyttä tilanteen/teosten edessä.
Juurikin näin. Unohdin omassa arviossani hehkuttaa, kuinka salissa istuessani monta kertaa todellakin suu loksahti auki ja pieni naurahduskin saattoi päästä ilmoille uskomattomien jousi- ja vaskisoundien äärellä. Kyllä se oli ihan eri eläin siellä lavalla. Mitä kapellimestarin ja orkesterin yhteistyöhön tulee, niin tilannehan oli lähtökohdiltaan melko mahdoton… Eri traditiot kolisivat yhteen, mutta Kummeli-huumorilla siitäkin kunnialla selvittiin.
Varmaankin piti sitten olla paikan päällä. Ylen pätkivä striimaus veti radion ääreen eikä toosasta tullut sen kummempaa hyvää soittoa ja johtamista ja Sibeliusta kuin ihan kokokotimaisinkaan voimin monta kertaa koettuna. Eikä, muuten, yltänyt omassa tajunnassani siihen euforiaan, jota muistelen eräästä Berglundin johtamasta Vitosesta.
Hesarin nettiversio on onnistuneesti karsinut pois enimmät Hannu-Ilari Lampelan ”kritiikin” liirum-laarum adjektoinnit:
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.