Tämä aihe sisältää 23 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
JulkaisijaViestit
-
7.9.2011, 22:18 #18917
JaaniL: ”Zärtilch on kutakuinkin (kuten aina, sinnepäin) käännettynä hellä, lempeä.”
Lempeästi lausuttunakin sehr zärtlich..
Pahoittelen (taisin törmätä puuhun siellä metsässä..), luin kommenttisi hätäisesti ja tulkitsin SANAN ”zärtlichkeit” tuonneen mieleesi ennemminkin oksennuksen sekaisen raivokohtauksen, kuin jotain lempeää.
No jo on, näemmä eksyin vielä kotipihallani, suunnistuslamput vinossa ja räkä poskella:
elvibreu kirjoitti: ”Tarkoittanet sanasta ”zärtlichkeit” mieleesi nousevaa ”raivoisaa sbyttausta” kirjoitettuna?”
Huhhuh ja hellät tunteet, mitä mää sekoilen? Yritä nyt siinä pitää lauseenjäsennystä kasassa kun joukkomittaista regressiota pukkaa ja ajantaju lakkaa!
Tarkoitin siis: Tarkoittanet sanan ”zärtlichkeit” kirjoitetun, näkyvän muodon, muistuttavan oksennuksen sekaista raivokohtausta? Ts. em. sanan melkityksen ja sanan mateliaalisen muodon, ilmiasun välille virittyy jännite (leikkisästi: jännite-elo, jännitero). Vai oliko tämä ”raivari” – YööööööökzärtlichKEIT! – valikoitunut lempeän rinnalle sattumanvaraisesti?
Tai kärjistit, revittelit suurilla etäisyyksillä?Niin (nyt hajos jo kompassikin), ja tietenkin: ei ”raivoisaa sbyttausta” vaan pultit spytiksel!
Miten tän nyt sanois, lopettais leikin..ollaanko vielä kartalla? Auts, pihtileimasin juuri sormeni, en oikein pidä tällaisesta (omastani) höpöttämisesta selvinpäin. Ehkä pitäisi luoda uusi kansallinen laji, ”kännisuunnistus”? Ilmasto-olosuhteiden, maaston, kartan, känniasteen etc. määrittelemiä vaikeustasoja. Esimerkiksi taso matrix-3b:
ilmasto: rankkasade, pimeää
maasto: mäkinen, paljon liukasta juurakkoa ja teräviä kiviä + pari sala-ansaa
kartta: täysin väärennetty
känniaste: kova
muuta: oksennuksen sekainen raivokohtaus tuloillaanSilmät kiinni ja suunnistamaan!
8.9.2011, 0:35 #18918Ja silmät auki, rasti A1 siintää jo, matkaa parallaksisekunti!
Jos oikein ymmärsin, lgrohn is waiting for ?music?philosophy? in Finland?
lgrohn, minulla ei ole tietoa harrastetaanko sitä täällä tai onko sellaista olemasssa, mutta tästä Paavo Heinisen artikkelista http://www.fmq.fi/articles/ar_1998_3_ph.html voisi löytyä jotakin kiinnostavaa sinulle esim. kielen&musiikin roplematiikasta.
p.s. mieleni tekisi lukea tämä artikkeli ”Samuel Beckett – sanat vai musiikki?” joskus..nopealla silmäyksellä se on TODELLA mielenkiintoinen tai sitten täyttä hev*** ***kaa!
p.s.2 JaaniL, älä nyt hermostu, hyvin menee!
8.9.2011, 14:47 #18919Tervehdys! OLen vast’ikään löytänyt nämä sivut ja ihan mukavalta tuntuu klassisen musiikin liepeille asettuva saitti. Jotkut artikkelit vaativat tietoa ja alan sanaston tuntemusta, mutta niin kai se on, jos meinaa jotain ollenaista yrittää sanoa. Tuo keskustelu musiikin ilmaisemisesta ja mitä, tuntuu näin maallikosta tosi hassulta. LGrohn on jotenkin ihan eri planettalta sekä ajatuksineen että keskustelutapoineen. Musiikki ja mitä se ilmaisee on todella mielenkiintoinen ja moniulotteinen avaruus vaihtaa näkemyksiä eikä tämä vaihto todellakaan onnistu, jos joku on vain oikeassa ja oksentaa sen niiden päälle, jotka ovat eri mieltä. Minulle musiikki on ilmaisua, ennen kaikkea ilmaisua, milloin minkäkin. Onhan ilmeistä että musiikilla on vaikea ilmaista vaikka sukulaisuussuhteita, mutta kyllä Mahlerin 2. sinfoniaa ilmaisee juuri sitä mitä se ilmaisee. Tuota ilmaisua ei kannata kääntää puheeksi tai kirjoitukseksi. Sen ilmaisun ulottuvuuksien kysyjän ohjaan kuuntelemaan Mahlerin 2. sinfoniaa ja kas, vastaus on siinä. Juuri tätä se ilmaisee. Kuuntele vielä. Ilmaiseeko se samaa sinulle ja minulle, tuskin. Uskoisin vaihtelun olevan vielä erilaisempaa kuin ”kielen” parissa, joka sekin on tulkinnaltaan joskus hyvin arvaamatonta. Tästä taisi Beckett mainita, sikäli kun ymmärsin. En arvele tästä hirveästi perääntyväni, vaikka olisin tollo. Sen sijaan, olisin ihan kiinnostunut kuulemaan näkemyksiä, näkökulmia…
8.9.2011, 16:36 #18920Musiikki, etenkin museomusiikki ja elokuvamusiikki ovat täynnä kliseitä. Kliseet eivät ole semantiikkaa, vaankulttuurisia meemejä.
9.9.2011, 14:30 #18921Ahaa, eli jos musiikki on täynnä kliseitä, eikä musiikilla ole merkityksiä, niin tästähän seuraa se, että kliseet eivät merkitse mitään. Eli jo kliseeksi muodostunut ”musiikilla ei ole samantiikkaa” ei itseasiassa merkitse mitään.
9.9.2011, 15:20 #18922Eivät säveltäjät pysty kirjoittamaan semanttista musiikkia. Kliseet syntyvät kuulijoiden toimesta. Kun säveltäjä käyttää olemassaolevaa klisettä, se on vain eräänlainen leimasin.
9.9.2011, 15:37 #18923No ilmankos olet jättänyt säveltämisen koneelle.
Siis mielestäsi kliseet eivät merkitse mitään? Ei, vaikka säveltäjä ja kuulija tulkitsevat säveltäjän tekemän musiikin/kliseet saman suuntaisesti? Sä vähän niinkuin kiellät musiikin kokemisen oikeellisuutta paitsi kuulijalta, myös säveltäjältä. Niin ainakin tulkitsen sinua.
9.9.2011, 15:59 #18924Totta kai merkitsevät signaaleina, leimasimina. Valitettavasti. Siksi muutamassa filmissä käytetty/varastettu Ligetin musiikki on niin fantastista, ei niissä ei ole kliseitä.
11.9.2011, 11:28 #18925Filosofi Susan Langer pitää sävellyksiä symboleina, joita ei voi kielellisesti hahmottaa. Langerin mukaan musiikilla on eri päämäärä kuin kielellä. Tämä toi musiikin lähemmäksi abstraktia maalausta. (Altti Kuusamo)
Eää se siitä musiikin semantiikasta.
-
JulkaisijaViestit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.