Tämä aihe sisältää 4 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Esillä 5 viestiä, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
Esillä 5 viestiä, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Etusivu › Foorumit › Päiväkirjat › Pidänkö musiikista?
Tämä aihe sisältää 4 vastaukset, 4 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi
Ihana teksti, Salla! 🙂
Rehellisempää sanaa kuin ’rakastuminen’ on vaikeaa tuolle kuvaamallesi asialle keksiä. (Käytin tuota sanaa muuten hiljattain itsekin säveltäjäyhdistyksen lehdessä julkaistussa jokseenkin poleemisessa ”palopuheessani”; eräs kollega tuli erikseen kiittämään tuosta sivulauseen sanavalinnasta.) Rakastuessa järkipuheet unohtuvat, ja ihmettelijöille ei kai voi kuin todeta: ”try to like it”, kuten Lachenmann suopean kuuntelemisen mielestäni niin hyvin tiivistää. ( http://articles.latimes.com/2008/apr/13/entertainment/ca-helmut13 ja http://www.boston.com/ae/music/articles/2008/04/05/music_of_pristine_wildness_and_liberated_noise/ — esim. Kendall L. Walton on kirjoittanut samasta asiasta paljon pidemmin sanankääntein jokaisen kriitikon yleissivistykseen toivottavasti kuuluvassa esseessään ”Categories of art”, Philosophical Review 79 (3):334-367.)
Erityisen kuvaavasti kirjoitit useamman kuuntelukerran vaikutuksesta. ”Ausklangia” en ehkä olisi antanut (paitsi 50-minuuttisen kestonsa myös sisällöllisen monisyisyytensäkin takia) aivan ensimmäisenä luureihin; mielestäni hyviä ensimmäisiä tutustumiskappaleita ovat vaikkapa svengaava ”Mouvement (– vor der Erstarrung)”, operaattinen ”…zwei Gefühle…”, kamarimusiikillinen ”Allegro sostenuto”, ja ekspressiivinen kolmas jousikvartetto ”Grido”. Itselleni se ensimmäinen oli tosin yksi niistä rajuimmista, eli jousikvartetto ”Gran Torso” (”aika ekstreemiä, mutta on tässä selvästi pieteetti takana — jännä oma maailma”, ajattelin), ja yksi ikimuistoisimmista konserttikokemuksistani tähän asti on ollut kuulla ”Concertini” tuoreeltaan livenä (tämän nimenomaisen esityksen Ensemble Modern julkaisi sittemmin omalla levymerkillään: http://www.guardian.co.uk/music/tomserviceblog/2009/may/14/lachenmann-concertini-ensemble-modern ).
Pidän muuten Lachenmannia jo samalla lailla ”klassikkona” kuin Lutos?awskia jo tunnutaan pidettävän; tässä keskeistä on mielestäni Helmutin vahva traditiotietoisuus, joka on läsnä erityisesti myöhemmän kauden teoksissa (”I’m a traditionalist”, sanoo hän itsekin hieman horjuvalla englannillaan mm. tuolla: http://www.youtube.com/watch?v=vNTqGRykmCo ).
Uteliaisuuttani kurkkasin Salla Hakolan mySpacea:
http://www.myspace.com/sallahakkola
Pari ikäänkuin 70-luvun kipaletta ja sitten yksi maailman lukemattomista valaanlaulukipaleista, jotka tulivat suosioon New Agen myötä.
PS.
Sikäli kuin tiedän, nuo äänitteet valaan ”laulusta” ovat eräänlaista huijausta. Monimutkaisen prosessin tulosta, jossa taajuuksia muutetaan.
Kiitos Jarkko mielenkiintoisista linkeistä! Vaikuttaa siltä, että Sinäkin olet rakastunut Lachenmanniin (ja ilmeisesti mekään emme ole ainoita…), täytyy taas tulla kirjastoon ja tutustua myös suosittelemiisi kappaleisiin. Löytyyköhän tuota mainitsemaani Concertinin levytystä sieltä?
Kaikista edellä mainitsemistani teoksista on tosiaan ääniteet kuunneltavissa akatemian kirjastossa. ( http://arsca.linneanet.fi/ )
Kiitos Salla tosiaan hienosta tekstistä! Ja ette te kaksi tosiaan ole ainoita Lachenmanniin rakastuneita – itse tosin voisin ehkä käyttää hieman lievempää ilmaisua, ihastumista. Gran Torso on mielestäni hieno teos, Ausklangia en häpeäkseni ole vieläkään kuullut kokonaisuudessaan. Monia reikiä vielä sivistyksessä, mutta kun sitä kiinnostavaa musaa vaan löytyy koko ajan lisää… Hyvä niin! 🙂
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.