Tämä aihe sisältää 7 vastaukset, 6 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
-
JulkaisijaViestit
-
28.2.2009, 17:18 #17896
Tutkimuksessa ilmeisesti (?) oletetaan, että kaupunginorkesteri- ja musiikkiopistojärjestelmä ajetaan suurimmilta osin alas — toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen alasajon rinnalla. Aiheesta kannattaa lukea nykyisin Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajana toimivan Jussi Rauvolan artikkeli Amfionista:
http://www.amfion.fi/jutut/suomalainen-musiikkikoulutus-tuuliajolla/
Kun siis tiedetään, ettei suomalaista musiikkikoulutusta kokonaisuudessaan hallitse kukaan, voitaisiin tällaiset Opetushallituksen tutkimukset vetää vessasta alas. Siis voitaisiin, jos mistään löytyisi todellista vastavoimaa byrokraattien mukamastutkimuksille. Sibelius-Akatemiasta luulisi löytyvän painavaa sanaa valtakunnallisen musiikkikoulutuksen ja koko kansakunnan musiikkielämän, siis myös klassisen tulevaisuuden kuvitelmiin, mutta ainoa taho, joka vähän pistää hanttiin on näköjään ammattikorkeakoulupuoli. Ja hekin lähinnä siksi, että oma lehmä on ojassa.
Mutta niin pitäisi olla Sibikselläkin: mistä tulevat tulevaisuudessa ne ”huippuosaajat”, joista Akatemian sisällä nykyisin niin innokkaasti kohkataan, jos ruohojuuritason työ vedetään pöntöstä alas? Jokaista potentiaalista ”huippuosaajaa” kohti täytyy tavallisia musiikin harrastajia olla vähintään sata. Niin se toimii kaikilla muillakin aloilla, joissa taitovaatimukset ovat klassisen musiikin vaatimuksia vastaavia. Ja sadasta harrastajasta täytyy löytyä kymmenen, jotka on koulutettu opettamaan ja ohjaamaan näitä harrastajia. Koko kirjo on löydyttävä, ei ole huippua ilman leveää pohjaa, ei pohjaa ilman huippua.
1.3.2009, 8:56 #18414Suomen vahvuus on ollut, että lahjakkuudet on pystytty melko kattavasti seulomaan esiin. Jos lahjakkuuteen liittyy motivaatio ja pitkäjännitteisyys, löytyy joukosta harvakseen huippujakin.
Luultavasti musiikillinen lahjakkuus on niitä helpoiten tunnistettavia lahjakkuuden alueita. Siksi tietyn vaiheen jälkeen ei luulisi olevan järkevää pitää yllä suuria volyymeja. Alasajossa voi olla järkeä.
1.3.2009, 11:54 #18415Kysymys on kieltämättä vaikea. Minulla olisi huomattavasti luottavaisempi olo, jos voisin olla varma, että näiden päätöksien takana olisi muutakin kuin tilastot. Näppituntumalta vaikuttaisi siltä, että musiikkialan ammatillista koulutusta on tosiaan liikaa, jos ammatillisella koulutuksella tarkoitetaan aikuisiällä annettavaa ammattiin tähtäävää koulutusta. Rondossakin julkaistiin ainakin vielä joku aika sitten mainoksia, millä ammattikorkeakoulut houkuttelivat hakemaan soittajaksi musiikkialalle. Mainoksissa trendikkäät hyvännäköiset nuoret viettivät rennon näköisesti aikaa soitinkotelot mukanaan ja tekstit säestivät kuvia maalaillen mukavia mielikuvia. Jos hakijoita pitää tällä tavoin kosiskella, ollaan kyllä aika pahasti metsässä. Jollain toisella alalla ehkä ei, mutta musiikkialalla ehdottomasti.
Täytyy kuitenkin muistaa, että klassisen musiikin alalla ammatillista koulutusta annetaan käytännössä jo huomattavasti aiemmin kuin aikuisiällä. Jos aikuisiän ammatillista koulutusta sitten leikataan, pitäisi vastaavasti vahvistaa lasten ja nuorten korkeatasoista harrastustoimintaa. Opetusministeriötasolla saakka pitäisi myös ymmärtää musiikkialan erityisyys: ammatillisen koulutuksen tasoista opetusta pitää tarjota paljon jo ennen yliopistoikää. Musiikissa harrastustoiminnan ja ammatillisen koulutuksen raja on häilyvä. Nämä ja esim. Ranta-Meyerin mainitsemat asiat ovat musiikin alalla toimiville itsestäänselvyyksiä, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Miksei Opetushallituksessa ja -ministeriössä tunnu löytyvän kiinnostusta perehtyä asiaan edes sen vertaa?
1.3.2009, 18:19 #18416Sitä erikoisemmalta tämä musiikkikoulutksen alasajo tuntuu, kun tiedetään suomalaisen klassisen musiikkiosaamisen olevan parhaiten tunnettua suomalaista kulttuuria maailmalla. Se mennävuosikymmeninä kohuttu Finnish Design on muisto vain, kun suomalaiset muusikot, etenkin laulajat, kapellimestarit ja nykyisin jopa säveltäjät kiertävät maailmaa. Hevi tietysti myy paremmin, mutta monet (suurin osa?) näistä hyvin pärjäävistä hevareista on saanut nuorina nauttia suomalaisesta musiikkikoulutusjärjestelmästä — siis siitä, jota ei nähdä tarpeelliseksi opetushallituksen puolella.
Ja mitä tulee ammatillisen koulutuksen karsimiseen… Siihen lienee aihettakin. Lapsien opettamiseen tarvitaan kuitenkin ammattilaisia! Ja heidän kouluttamiseensa ammattikorkeat ovat aivan oikea paikka.
1.3.2009, 18:36 #18417Jos ja kun potentiaalisten kyvykkyyksien haravointi toimii, ei määrä lisää laatua, vaan on haitallista.
8.3.2009, 17:36 #18418”Rondossakin julkaistiin ainakin vielä joku aika sitten mainoksia, millä ammattikorkeakoulut houkuttelivat hakemaan soittajaksi musiikkialalle. Mainoksissa trendikkäät hyvännäköiset nuoret viettivät rennon näköisesti aikaa soitinkotelot mukanaan ja tekstit säestivät kuvia maalaillen mukavia mielikuvia. Jos hakijoita pitää tällä tavoin kosiskella, ollaan kyllä aika pahasti metsässä. Jollain toisella alalla ehkä ei, mutta musiikkialalla ehdottomasti.”
Ei kai ammattikorkeakoulujen mainosten tarkoitus ole uutena ideana musiikin opiskelua kenellekään esittää… Pikemminkin muistuttaa, että itselle sopiva opiskelupaikka saattaa löytyä yllättävältäkin suunnalta. Ja jos mainokseen liitetään kuva, miksei niissä esitettäisi iloisia ihmisiä? Positiivisia mielikuviahan niillä vain yritetään herättää, ei musiikinopiskelua sinänsä vaan Kokkolaa tai Joensuuta kohtaan.
8.3.2009, 18:05 #18419Tässä linkki, joka paljastaa, miten huterasti opetushallitus asioita harkitsee:
: http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1939350.asx?bitrate=1
Malttakaa kuunnella siihen asti kun opetusneuvos Katajisto pääsee ääneen. Pieni vilkaisu siihen salaperäiseen ylempään tahoon, jonka ohjaukseen Sibelius-Akatemia muiden mukana on alistunut. Mitähän länsimaisesta kulttuurista olisi jäljellä, jos se olisi aina sovitettu tilauksen mukaan?
7.4.2009, 8:56 #18420”Täytyy kuitenkin muistaa, että klassisen musiikin alalla ammatillista koulutusta annetaan käytännössä jo huomattavasti aiemmin kuin aikuisiällä. Jos aikuisiän ammatillista koulutusta sitten leikataan, pitäisi vastaavasti vahvistaa lasten ja nuorten korkeatasoista harrastustoimintaa.”
Tuosta olen samaa mieltä. Tästä olisi ainakin kolme etua:1) musiikin parissa puuhaaminen kehittää aivoja. Kuta varhemmin ja korkeammalla tasolla siihen on mahdollisuus, sitä enemmän, sitä suuremmat ovat hyödyt. Tästä hyötyvät niin ihminen itse kuin se yhteiskuntakin, jonka osana hän toimii.
2) korkeatasoisen harrastustoiminnan mukana opitaan asenteita: työmoraalia, tavoitteiden asettamista ja niitä kohti etenemistä sekä sinnikkyyttä. Taas hyötyjinä molemmat, yksilö ja yhteisö.
3) kuta useampi tulevaisuuden päättäjä kokee itse eläneensä mielekkään lapsuuden ja nuoruuden musiikin parissa, sitä mielekkäämpiä lienevät tulevaisuuden päätökset musiikkielämän ja -koulutuksen rahoittamisesta.
Tiettävästi ainakin keski-Euroopan suurissa kaupungeissa oli vielä sata vuotta sitten häkellyttävän taitavia amatöörimuusikkoja ns. ”Bildungsbürgertum”:n joukossa. Tällainen oman tekemisen kautta tapahtuva kulttuuriarvojen palautuminen jokapäiväisen elämän piiriin ei varmaan missään päin maailmaa olisi hullumpi tulevaisuudenvisio.
-
JulkaisijaViestit
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.