Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi 
Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tämä aihe sisältää 5 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi
Sitten ovat sellaisetkin ominaisuudet kuten lämpiön mukavuus, joustavuus tullessa ja mennessä, vaatteiden vienti ja nouto tai ihan vain vaikkapa eräänkin katsomonosan kaiteet, joiden takaa on turha yrittää kurkkia lavalle… tai skumpan ja nisupalasen hinta. Mutta Auli on oikeassa, aika fantsu talo se on…. vaikkakin pientä hiomista ja hioutumista vailla.
Niinpä; voisi puhua tuoleista, liikkumisesta, arkkitehtuurista, sisäänkäynneistä, muista saleista…muuttujia on paljon ja pyrin kolumnissa niitä juuri kokoamaankin. Mutta varoa pitää etteivät tällaiset muuttujat vie huomiota kokonaan pois oleellisesta.
Noh… tekisi nyt mieleni kysäistä, mikä on oleellista. Olisiko se kuitenkaan ihan vain sitä, että joku musiikki soi siellä hyvin? Eikö konsertti kuitenkin ole kävijälleen iso joukko kokemuksia, jonka ikään kuin summaklusteri ohjaa tulevia toimia. Tyly jonottaminen, tuuppiminen, ryöstetyksi tulemisen tunne puffetissa ja ryysäily voivat helposti kasvattaa negapistepylvästä jopa korkeammaksi kuin mitä akustiikka ja muu prameus kasvattavat posiitivista saraketta. Arvelen… ja saattaa jopa kirvoittaa ”emmä taida mennä”-tuhahduksen useammin kuin on toivottavaa. En tarkoita että M-talossa olisi tällaisen uhka, mutta vallan poissa eivät tällaiset varjot ole.
Ja juuri tämän takia nämä asiat esille nostinkin. Vastaavasta itsekin olin huolissani – että alkaako tämä nyt karsia kuulijoita jossain vaiheessa. Kun alariveiltä ei pääse inhimillisessä ajassa narikoille jos ei lähde ryysimään kun loppuaplodit ovat vielä kesken, skumppajonojen tukkimat käytävät, käsilaukkujen paukahtelut vastakkain…toki se on ”oleellista.” Omasta puolestani yritän ainakin kovasti, ettei tällaisten asioiden mahdollisesti negatiivinenkin sarake sekoittuisi musiikin sarakkeeseen – vaikka tämä sekoittuminen luonnollisesti inhimillistä on suorastaan pavlovmaisella tavalla.
Jos olisin ollut Pavlovin koira, olisi ollut mukava tuskin heilauttaa häntää kun kaveri kilisteli kellojaan. Tämä pujahti mieleeni kun aamun Hesarin yleisöpalstan otsikko kirkui pettymystä M-talon akustiikkaan. Ei ollut kuulija kuullut laulajia… Tämä huuto voi kieliä vaikka mistä mutta onhan se nyt huudettu…. mikä tosin oli odotettavissa, se kuuluuu asiaan (Haavikko).
Ne
tekevät
sen
itse
(Paavo Haavikko)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.