Amfion pro musica classica

Levyarvio: Asiallinen ensyklopedia

Etusivu Foorumit Jutut Levyarvio: Asiallinen ensyklopedia

Tämä aihe sisältää 7 vastaukset, 5 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Auli Särkiö 12 vuotta, 2 kuukautta sitten.

Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #18147

    jnuorvala
    Jäsen

    Toisin kuin yllä – ja yhä lukuisissa kirjoissa ja kouluissa – sanotaan, Bach ei säveltänyt Das Wohltemperierte Clavieria tasavireiseen järjestelmään vaan ”hyvävireiseen” temperointiin, jossa kaikissa sävellajeissa on kyllä mahdollista soittaa mutta jossa eri sävellajien viritys on erilainen. Moderni piano viritetään kyllä melkein aina tasavireisesti mutta cembaloa yleensä ei. Siksi olisi mielenkiintoista kuulla, mikä viritysjärjestelmä tässä uudessa levytyksessä on käytössä. Mainitaanko se levykansiossa?

    #19087

    Koistinen
    Jäsen

    Taannoin kuulin jossain Ylen ohjelmassa Das Wohltemperierte Klavier -teoksen suomennokseksi Kelpovireinen kosketinsoitin; liekö levinnyt käytössä. Sellaistakin kerrotaan, että Bachin aikaan viriteltiin kosketinsoitinta tuon teoksen esityksessä aina silloin ja tällöin. Eivät tainneet puolikkaat olla siten ihan 100-senttisiä.

    #19088

    Lauri Gröhn
    Osallistuja
    #19089

    Tästä videosta näkee soittajan haastattelun levystä, tekstitys englanniksi:

    http://www.youtube.com/watch?v=yekDaeytKaY

    #19090

    Hei, sori hitauteni ketjuun osallistumisessa. Sattumoisin juuri äsken pläräilinkin tietoa viritystermistöstä ja havaitsin virheeni jutussa (olen lapsesta kasvanut kiinni epämääräiseen heittelyyn kun käytännön tilanteissa viritykseen viittaillaan usein ilmauksin kuten onko soitin viritetty ”silleen kunnolla” tai onko siinä ”joku omituinen” ja komma sitä komma tätä :D). Nimenomaan cembaloa ei kuulu virittää kuten pianoa; cembalo temperoidaan, systeemejä on useampia. Bachilla käytössä todennäköisesti Werckmeister. Tutkin kerrotaanko vihkosessa.

    #19091

    Noniin, eli vihkossa kerrotaan, että levytyksessä käytettiin J.G. Neidhartin temperointijärjestelmää ”Grosse Stadt” (1724), joka sallii kaikki sävellajit mutta säilyttää niiden ominaisluonteet. Temperointijärjestelmiä kehitettiin siis 1600-1700 -luvuilla suuri määrä, kyseessä oli pyrkimys siirtyä renessanssin neljäsosakomma-keskisävelvirityksestä (joka sallii vain yksinkertaiset sävellajit, tosin ne ovat sitten tosi puhtaita) ”suvaitsevaisempaan” viritykseen jakamalla ditoninen komma (se mikä ikään kuin tekee loven kvinttiympyrään) laajemmin ja tasaisemmin, muttei silti täysin tasaisesti, sävelten kesken. Liian yksioikoisesti nimitin Bachinkin tod näk käyttämää järjestelmää Werckmeisteriksi; se pohjautui pitkälti Werckmeisteriin (tarkemmin Werckmeister III, sanoo Rossingin akustiikan käsikirja), joidenkin tutkijoiden mukaan se saattoi olla myös Bachin itsensä kehittämä.

    Oli miten oli, tärkeintä siis on että Bachin aikana oltiin renessanssin keskisävelvirityksen ja modernin tasavireen välissä, joustavalla monisysteemisellä maastolla. Pahoittelen termihäsläystä; ja sehän on myös niin että allekirjoittanut ei edelleenkään osaa temperoida cembaloaan vaan käytössä on jonkinlainen vähän-kaikkialle-kallellaan -systeemi.

    #19092

    jnuorvala
    Jäsen

    Kiitos Auli, juuri tuon tiedon halusin.
    On tosiaan paljon evidenssiä, jonka mukaan juuri Werckmeisterin temperointi olisi ollut Bachin suosima viritys. Tuo Neidhardt Grosse Stadt näkyy olevan paljon lähempänä tasavireistä kuin Werckmeister III, kuten tästä taulukosta ilmenee (luvut ovat senttejä eli tasavireisen puoliaskeleen tasavireisiä sadasosia ja ne ilmaisevat tässä poikkeamaa kunkin sävelen tasavireisestä vastineesta): http://www.klavierstimmer-b-wagner.homepage.t-online.de/historisch.htm
    Lähinnä tässä temperoinnissa on viilattu jotkut kvintit puhtaiksi, ettei niissä kuulu huojuntaa; joissakin sävellajeissa toonikasoinnun terssi soi hiukan pehmeämmin kuin tasavireinen. Eroja sävellajien välille syntyy, mutta vaatinee perehtynyttä ja tarkkaa korvaa huomata ne.
    Werkmeister III:ssa sensijaan on melkoisia poikkeamia. C-duuri kuulostaa paljon pehmeämmältä ja levollisemmalta kuin särmikkäästi ja aktiivisesti soiva Fis-duuri, ja tällaiset erot Bach on selvästi ottanut huomioon siinä, millaista musiikkia hän on kirjoittanut kuhunkin sävellajiin.

    #19093

    Kiitos tästä sekä linkistä! Juu, voi tosiaan olla että tasavireisyyteen tottuneille nykykuulijoille halutaan tarjota sopuisemmin soiva ratkaisu. Täytyykin heti alkaa kysellä tarkemmin mitä järjestelmiä tutut käyttävät temperoinnissa…

Esillä 8 viestiä, 1 - 8 (kaikkiaan 8)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.