Mutta missä määrin säveltäjällä on mahdollisuus eksyä erilaisille poluille ja jopa umpikujiin säilyttäen kuitenkin uskottavuutensa kriittisen musiikkiyleisön ja ammattikunnan silmissä?
Yleisö, muusikot ja kollegat ovat luultavasti vain ilahtuneita säveltäjän tyylillisistä ”harhapoluista”. Ongelman voivat muodostaa apurahalautakunnat, festivaalijärjestäjät ja levytuottajat – eli juuri ne tahot, joiden tehtävänä on luokitella musiikkia toisistaan eristettyihin karsinoihin ja pitää yllä järjestystä! Säveltäjää on vaikeaa markkinoida, jos hänen musiikkinsa identiteetti ei ole kahdella sanalla määriteltävissä.