Sunnuntai-ilta vastikään ”Paavoksi” ristityssä Musiikkitalon harjoitussalissa. Musiikkitalon Kuoro harjoittelee. Seuraan treenit tällä kertaa parvelta ”flunssalaisten aitiosta”, jossa nuhanenät kuuntelevat harjoituksia silmä kovana Brahms-nuottiaan tarkaten. Tarkkailupaikkani hyödyntäen kartoitan katseellani laulajia ja yritän saada kokonaiskuvaa kuorotovereistani. Joulukuussa perustettu kuoro tuntuu jo nyt hitsautuneen tiiviiksi porukaksi, vaikka nimiä vasta opetellaan – selvät tavoitteet yhdistävät.
Tavoitteet ovat periaatteessa yksinkertaiset. Musiikkitalon Kuoron tarkoituksena on palvella kuorona Musiikkitalon pääkäyttäjiä niin korkeatasoisesti kuin mahdollista. Tätä tehtävää toteutetaan ensimmäisen kerran jo parin viikon päästä, jolloin osa kuorosta avustaa Radion sinfoniaorkesteria Bartókin pantomiimimusiikissa Ihmeellinen mandariini. Kuoroa tarvitaan teoksen lopussa loihtimaan ulinallaan kaameaa fosforinhohdetta, jota kuolematon kiinalainen säteilee vielä hirressäkin. Varsinainen debyytti tapahtuu sitten syyskuun lopussa Brahmsin parissa.
Mutta yhteishenki rakentuu ehkä ennen kaikkea siitä heti ensimmäisissä harjoituksissa syntyneestä tunteesta, että tästä tulee vielä hieno juttu. Ensimmäinen ma-me-mi-mo-mu samettisessa pianissimossa nostatti kuorolaisissa käsinkosketeltavan wau-värähdyksen. Minusta tuntuu että siinä hetkessä syntyi yhdessätekemisen meininki tässä porukassa. On mahtavaa miten ihmiset vapaaehtoistuvat, ottavat asioita esille, kertovat vinkkejä hyödyllisistä sivustoista ja konserteista sekä oma-aloitteisesti pyrkivät tekemään töitä kuoron hyväksi. Asenne on, että täällä ollaan tekemässä töitä ammattimaisesti.
Flunssaisuudessa oli se hyvä puoli, että saatoin nyt tarkkailla kokonaissaundia aivan erilailla kuin itse laulaen tai äänitteistä, joita tehdään jokaisesta harjoituksesta. Muutamassa kuukaudessa sointi on kehittynyt valtavasti. Vaikka ensimmäinen yhteissointu ensitapaamisessa oli hurmioittava, saundin eteen on jouduttu työskentelemään lujasti ja päättäväisesti, eikä työ ole vielä läheskään valmis. Se onkin tämän kevään tärkein tehtävä, ja Brahmsin requiemin pitkät fraasit, energiset fuugat ja vavahduttavat syvyydet ovat omiaan sinfoniakuoron sorvaamiseen.
Tällä paikalla käynnistyy nyt Musiikkitalon Kuoron harjoituspäiväkirja, jossa kuorolaiset jakavat ajatuksiaan harjoittelusta, kuorolaulusta ja musiikista kahden viikon välein.
Brahmsin Ein deutsches Requiem Musiikkitalossa 21.9.2012. Ruth Ziesak, sopraano ja
Michael Nagy, baritoni; RSO ja Musiikkitalon Kuoro; johtaa Jukka-Pekka Saraste.
Auli Särkiö