Musiikkikritiikkiä à la Iso-Britannia
 |
| Vladimir Martynov |
Martynovin teos on oopperan ja oratorion välimuoto, joka “kartoittaa oopperamusiikin genealogiaa Debussystä Bergiin ja gregoriaanisesta laulusta sarjallisiin tekniikoihin.” Libretto perustuu Dante Alighierin käsityksiin jumalallisen roolista inhimillisessä rakkaudessa ja taiteellisessa luovuudessa. Säveltäjän mukaan kirkon ja valtion eriytyminen keskiajan jälkeen on repinyt länsimaisen taiteen rituaalisilta juuriltaan, eikä nykyään ole mahdollista kirjoittaa “omaa” musiikkia. Uuden luomisen sijaan säveltäjä voi vain järjestää kulttuurimme fragmentteja uudelleen.
Ashleyn mielestä kapellimestari Jurowskin päätös ottaa teos kausiohjelmaan kertoo suuressa määrin arvostelukyvyn puutteesta. “Martynovin musiikissa postmodernismi on työntynyt ääriinsä peittääkseen inspiraation puutteen [… Säveltäjän filosofia] on käytännössä vain tekosyy pommittaa yleisöä sitaateilla ja viittauksilla kolmen puuduttavan tunnin ajan. Voi vain arvailla, miksi suuri osa musiikista kuulostaa Carl Orffilta, vaikka Danten ajatuksia kuvataan myös Taikahuilun, Mahlerin kahdeksannen ja Götterdämmerungin sävelin. Tatiana Monogarovan Beatrice saa laulettavakseen jotain Isolden lemmenkuolon tapaista, kun taas Mark Padmoren Dante joutuu esittämään eurooppalaisen runouden hienoimpia säkeitä niin banaalin musiikin sävelin, että kuulijan on irvistettävä. Teennäisen kuoron ja orkesterin lavaliikunnan lisäksi Jurowski päätyy eräässä kohdassa johtamaan hiljaisuutta, kuin Hoffnungin sarjakuvassa. Hirvittävää, joka sekunti.”
Independentiin kirjoittava Edward Seckerson on tuskin lempeämpi: “Kahden ja puolen tunnin esityksen jälkeen ulos marssineen kuoron gregoriaaninen laulu oli juuri vaiennut nautinnollisesti, kun Martynov rikkoi hiljaisuuden naurettavan halpahintaisella sub-Straussilaisella postludilla, jonka aikana orkesteri poistui lavalta Haydnin jäähyväissinfonian tapaan […] On kuin Martynov yrittäisi tehdä taidetta epäoriginaalisuudesta. On vaikea kuvitella toista yhtä häpeämättömällä tavalla käytetyltä tuntuvaa teosta. Harvassa olleet resonoivat hetket puhuttelivat vain alkuperäisten teosten ansioiden vuoksi, ja Wagnerilta lainatut fraasit olivat niin lähellä plagiarismia että omistus ei imarrellut vaan loukkasi.”
Päättele itse! London Philharmonic Orchestran sivuilla voi kuunnella näytteitä teoksesta.