Mielipide: Torjumme Yleisradion suunnitelman supistaa musiikkituotantoja

Kuva: Robo Design
Kuva: Robo Design

Viitaten Helsingin Sanomien kirjoitukseen 6.11.09 tuomme esiin vakavan huolemme Yleisradion aikomuksista leikata taidemusiikin (erityisesti nykymusiikin), jazzin ja kansanmusiikin tuotantoja 40 %:lla. Yle Radio 1 on maassamme tärkein ja osin ainoa kanava, joka välittää näitä musiikin lajeja. Vaikka näillä ei olekaan yhtä laajaa yleisöä kuin Yleisradion muilla kanavilla ja kaupallisilla asemilla soivilla musiikin lajeilla, niillä on suuri merkitys musiikkikulttuurimme monimuotoisuudelle ja innovatiivisuudelle. Vain julkisen palvelun radio voi huolehtia kulttuuridiversiteetistä.

Kanavajohdon päätös siirtää n. 225 000 euroa musiikilta muille ohjelmille ei ole osa Yleisradion säästöstrategiaa, vaan pitkiin aikoihin suurin ohjelmapoliittinen linjaus, joka haavoittaa pahasti suomalaisen kulttuuriperinnön tallentamista sekä sen kansallista ja kansainvälistä levitystä juuri nyt, kun se internetin kautta voisi tavoittaa koko maailman. Leikatuksi aiotun tuotannon kulttuurinen merkitys on huomattavasti suurempi kuin siihen sijoitettu rahasumma.

Kyse on asiasta, joka vaatii laajan kulttuuripoliittisen keskustelun.

Joonas Ahonen
Kari Heinilä
Maria Kalaniemi
Pekka Kuusisto
Kirmo Lintinen
Meta4
Sakari Oramo
Kimmo Pohjonen
Kaija Saariaho
Aulis Sallinen
Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus
Suomen Solistiyhdistys
Suomen Säveltäjät
Suomen Kansanmusikkiliitto
Tallari
UMO

1 Kansanmusiikki

Yleisradion suomenkielisiltä kanavilta tulee kansanmusiikkia yksi tunti ja 57 minuuttia viikossa! Kyseessä on tiistaisin lähetettävä Kansanmusiikin ilta Yle Radio Ykkösellä. Muilta kanavilta kansanmusiikkia ei kuule, Radio Suomessa kansanmusiikki ei jostakin käsittämättömästä syystä ole voinut soida muun viihdemusiikin rinnalla vuosikausiin.

Kokonaisuudessaan kansanmusiikin osuus Yleisradion musiikkitarjonnasta on järkyttävän pieni. Suomalainen kansanmusiikki on painettu julkisen palvelun sivistysvelvoitteen omaavassa toiminnassa marginaaliin, vaikka se on suomalaisen elävän ja innovatiivisen kansallisen kulttuurin keskeisiä tekijöitä. Suomalainen nykykansanmusiikki on kansainvälinen menestystarina, vetävä vientituote, joka löytää yleisöjään ja medioita helpommin ulkomailla kuin Suomessa. Voidaan sanoa, että sähköisen median, erityisesti Yleisradion tuki, puuttuu kansanmusiikilta lähes
totaalisesti.

Tätä taustaa vasten on traagista havaita, että myös arvostettu kulttuurikanava Ykkönen olisi supistamassa entisestään mitättömiä kansanmusiikin lähetysaikoja samaan tapaan kuin muilta marginaaliin työnnetyiltä kansallisen kulttuurin kannalta merkittäviltä musiikkimuodoilta. Uhka supistuksista koskisi kansanmusiikin osalta lähetysajan lisäksi muun muassa Ylen elävän musiikin tuotantoa, kansanmusiikkiyhtye Tallaria, festivaalien ja konserttien radiointeja.

Helsingin Sanomien 6.11.2009 julkistama tieto herättää vain yhden kysymyksen: miksi kulttuurikanavana profiloitunut Yle Radio 1 olisi supistamassa tuotantonsa kiitetyintä ja arvostetuinta osaa?

2 Suomalaiset solistit

Suomen Yleisradion perustehtäviin on kuulunut maamme musiikkikulttuurin saattaminen mahdollisimman monipuolisesti koko kansan ulottuville. Kuten tiedämme, on Suomen musiikkielämän tarjonta painottunut pääkaupunkiseudulle. Eri kulttuuritoimijoiden varat ovat maakunnissa erittäin rajoitetut ja riittävät vaivoin yksittäisten konserttien järjestämiseen. Ne eivät mitenkään riitä soolo- ja kamarimusiikkikulttuurin ylläpitämiseen. Siten Yleisradion rooli alueellista eriarvoisuutta lieventävänä toimijana on ollut valtakunnallisesti hyvin tärkeä.

Yle Radio 1 on pystynyt tarjoamaan musiikkia vanhimmasta uusimpaan uuteen. Leikkausten toteutuessa taidemusiikin monimuotoisuus väistämättä kärsii. Asiaa ei edistä yöklassisen määrän lisääminen, sillä paitsi, että lähetysajankohta on kuulijoita rajaava, valintaperuste niin teosten kuin esittäjienkin suhteen on ilmaisuus, ei diversiteetti.

Yle Radio 1 on käytännössä ainut ei-kaupallisen musiikin esille tuoja Yleisradiossa, minkä seurauksena juuri musiikki on yksi kanavan ehdottomasti tärkeimmistä sisällöistä. Näin ollen Helsingin Sanomien kirjoituksessa (6.11.2009, osasto D8) Yleisradion taholta asiassa esitetyt yksinomaan taloudelliset näkökannat asettuvat erittäin kyseenalaiseen valoon. Leikkaus olisi paitsi Yleisradion arvojen ja strategian vastainen, myös rahamääräisesti Yleisradion budjettiin suhteutettuna niin pieni, ettei säästösyihin vetoaminen ole uskottavaa.

Äänitystoiminta ei ainoastaan palvele kuuntelevaa yleisöä radio-ohjelmien muodossa, vaan myös kartuttaa kansallisesti ja kansainvälisestikin merkittävää musiikkiarkistoa. Mikään muu instanssi ei tallenna suomalaisten taiteilijoiden esityksiä eikä suomalaista musiikkia lähimainkaan yhtä laaja-alaisesti. Jo nyt arkistosta on löytynyt aarteita, joista on päätetty tehdä äänilevyjä. Etukäteen on vaikea tietää, mikä tallenne osoittautuu myöhemmin erityisen arvokkaaksi. Viime vuosien säästötoimenpiteet ovat laskeneet vuosittain tehtävien äänitysten määrän niin pieneksi, ettei lisäleikkauksia enää voi toteuttaa ilman raskaita ja kauaskantoisia kulttuurillisia menetyksiä.

3 Ammattikansanmusiikkiyhtye Tallari

Tallari on Suomen ensimmäinen ja ainoa orkesterilain mukainen ammattikansanmusiikkiyhtye. Opetusministeriön, Yleisradion ja Kaustisen kunnan rahoittama yhtye on perustettu vuonna 1986. Yli kaksikymmenvuotisen uransa aikana viisihenkinen yhtye on tutkinut, taltioinut, uudistanut ja julkaissut suomalaista kansanmusiikkia. Tallari on konsertoinut vuosien aikana yli 2200 kertaa ja kulttuuriviennin saralla kiertänyt 20 maassa. Omia julkaisuja yhtyeellä on lähes kaksikymmentä (sisältäen täyspitkiä albumeja, singlejä ja videoita). Tallari on tehnyt kantanauhoja Yleisradiolle lähes 500 teosta vuosina 1986-2009. Yhteistyökorvaus on ollut viime vuosina keskimäärin n. 20.000 euroa vuodessa. Yle on varovasti arvioiden säästänyt kantanauhatuotannon kustannuksissa noin 50%, mikäli nykyistä kustannustasoa peilataan Muusikkojen liiton hintoihin. Lisäksi Ylellä on ollut (ja on edelleen) oikeus taltioida kaikki Tallarin konsertit ilman lisäkorvauksia. Näitä taltiointeja on tehty useita mm. Tallarin kansainvälisten kiertueiden yhteydessä. Ylen sopimukseen sisältyy myös ehto, että Gramex-korvauksia ei erikseen makseta, vaan ainoastaan Teosto-korvaukset tilitetään tekijöille. Ylen avustukseen eivät sisälly myöskään työnantajan sosiaalikulut, vakuutukset tai muut juoksevat kulut, jotka vapailta markkinoilta tuleville soittajille jouduttaisiin tilittämään. Yleisradion avustus muodostaa n. 13 prosenttia Tallarin budjetista on pienelle yhtyeelle elintärkeä. Tallarin työ kansanmusiikin tutkimuksen, esittämisen ja tallennuksen eteen muodostaa korvaamattoman pohjan kaikelle suomalaiselle musiikkituotannolle. Kansanmusiikin entuudestaan pienten resurssien supistaminen merkitsee kansallisten arvojen (myös Yleisradion tehtävän)polkemista jalkoihin. Yllä mainittujen lukujen valossa voidaan myös kysyä, aiheutuuko leikkauspäätöksestä lopulta enemmän kuluja kuin säästöjä?

4 UMO ja jazz

UMO (Uuden Musiikin Orkesteri) on Yleisradion, Helsingin kaupungin ja Opetusministeriön yhteisesti perustama orkesteri ja sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1975. UMO on Suomen ainoa ammattimaisesti toimiva perinteinen jazzorkesteri Suomessa. Yleisradio on radioinut 14 konserttia vuodessa. Taloustutkimuksella teettämämme tutkimuksen mukaan UMOn tunnettuus on hyvä: kun tutkittavilta kysyttiin, mikä suomalainen jazzorkesteri tulee ensimmäisenä mieleen, vastaajista 78 % mainitsi spontaanisti ensimmäisenä UMOn. Tutkimuksen mukaan UMO mielletään korkeatasoiseksi, luovaksi ja johtavaksi jazzorkesteriksi. 55 % UMOn tunteneista vastaajista oli kuullut UMOn soittavan radiossa. Mikäli konserteissa oli käyty, tai UMOn musiikkia oli kuultu muilla tavoin, oli mielikuva orkesterista positiivisempi. Yleisradion kaavailemalla leikkauksella on vaikutuksia UMOn taiteelliseen toiminnan laatuun. Konserttien määrän vähentyessä koko kentän toimintaa kurjistetaan. Leikkauksen heijastusvaikutukset ulottuvat säveltäjiin, sovittajiin, solisteihin, kapellimestareihin ja sijaismuusikoihin. Tilaussävellysten esitysajan vähentyessä myös UMOn sävellystilausten määrä vähenee. Vuosittaisten uusien tuotantojen määrä vähenee kriittisesti ja näin ollen musiikkituotantojen laatu heikkenee. Taloustutkimus oy:n tutkimuksen mukaan 55 % tutkituista oli kuullut UMOn soittavan radiossa. UMOn toiminnan ydin on aina ollut yhteistyö Yleisradion kanssa ja UMOn valtakunnallinen merkitys Suomessa on ollut suuri. On sanomattakin selvää, että radiointien määrän vähentyessä jazz-musiikin valtakunnallinen asema ja tunnettuus heikkenevät merkittävästi. Useat kansainväliset tahot ja artistit mainitsevat UMOn ensimmäisten joukossa maailman parhaista jazzorkestereista ja big bandeista puhuttaessa. Kaavailtu leikkaus heikentää UMOn kansainvälistä asemaa merkittävästi. EBU-radioinnit ovat olleet kustannustehokas tapa tehdä suomalaisia jazz-musiikkia tunnetuksi sekä edesauttaa säveltäjien kansainvälistä uraa. EBU-radiointien ansiosta UMO on saanut solistikseen myös lukuisia kansainvälisiä huippunimiä, joita muutoin ei olisi Suomeen saatu. Suomessa koulutetaan jazzmuusikoita useissa eri oppilaitoksissa aina Sibelius-Akatemian jazzlinjalta pop-jazz -konservatorioon. Kenttä on kasvava ja rytmimusiikin suosio tulee jatkossa lisääntymään. UMO työllistää vuodessa merkittävän määrän suomalaisia muusikoita, aina orkesterimuusikoista säveltäjiin, kapellimestareihin, sovittajiin, solisteihin, freelancermuusikoihin jne. Kaavailulla leikkauksella olisi pysyviä ja dramaattisia vaikutuksia koko kentän toimintaan sen vähentäessä jazzmusiikin valtakunnallista asemaa ja merkitystä. Myös koko kentän palkkaustasolla on vaarana alentua. Yleisradion kaavailema leikkaus murentaa koko luovan jazzmusiikin toimialueen kenttää. Heijastusvaikutukset ulottuvat arvaamattoman laajalle.

5 Uusi taidemusiikki

Kuten Yleisradion ainutlaatuinen äänitearkisto osoittaa, yhtiö ja uusi suomalainen musiikki ovat kulkeneet yhtä jalkaa monien vuosikymmenien ajan. Sävellyskonserttien, festivaalikonserttien sekä M-studion tuotannon järjestäjiä, säveltäjiä ja esittäjiä on aivan olennaisesti kannustanut se, että musiikki ei ole soinut vain kulloisellekin konserttiyleisölle vaan kuulijoille ympäri maata ja EBU:n nauhavaihdon myötä kansainvälisestikin. Näin syntyneet tallenteet ovat paitsi kartuttaneet YLE:n äänitearkistoa myös usein päätyneet äänilevyille, mikä on ollut ensiarvoista sellaiselle musiikinlajille, jolla ei koskaan ole ollut kaupallisia tuotanto- tai jakelumekanismeja. Uudella suomalaisella taidemusiikilla on potentiaalisesti suuri kansainvälinen yleisö. Se on hajallaan ympäri maailmaa mutta Internet-jakelun tavoitettavissa. Olisi traagista, jos uusien musiikkitallenteiden tarjonta supistuisi juuri, kun niiden välittäminen maailmalle on muodostumassa helpommaksi kuin koskaan aikaisemmin. Kaavaillut leikkaukset pudottaisivat käytännössä uuden musiikin konserttitaltioinnit puoleen nykyisestä ja M-studion äänitykset kolmannekseen nykyisestä.

Kommentit
  1. paatoimittaja
    Pääkäyttäjä

    Yleisradio on kuunnellut huutavan ääntä: musiikkituotannossa säästetään vain noin kymmenellä prosentilla neljänkymmenen sijaan, kertoo kulttuurituotannosta vastaava johtaja Olli-Pekka Heinonen.

    Lähetetty 5.12.2009 10:29 #
  2. lgrohn
    Jäsen

    Minun puolestani voi viihdettä eli museomusiikkia mukaanlukien kansanmusiikin supistaa.

    Lähetetty 6.12.2009 8:43 #
  3. helmer
    Jäsen

    Tekee mieli kysyä, lgrohn, muuttuvatko myös kirjalisuus ja kuvataide mielestäsi musiikin lailla nopeasti museotavaraksi. Yleinen kokemus kun on kun on, että musiikki on ajasta riippumattomampaa kuin kirjallisuus. Ja jos jatkaisin ajatusleikkiä lgrohnilaisittain, pitää myös kysyä, mikä on musiikin elinaika; onko se jollakin tapaa absoluuttinen, vai ehkä kulttuuripiiristä riippuvainen. Nythän kulttuurissa kaikesta propagandasta huolimatta elää juuri tämän "museomusiikin" nälkä ja vain aniharvat isoavat sitä mitä lgrohn pitää ajanmukaisena ja validina. Ovatko siis kaikki muut ihmiset väärässä ajassa? Mikä tai kuka määrittelee ajan, jonka mukaista kulttuurin tulee olla. Aina on näet tienraivaajia jotka suuntaavat pöheikköihin, joihin kukaan täyspäinen ei heitä seuraa.

    Konkretisoituna: onko Dostojevski aikansa elänyt, joutaako Sibelius museoon? Jos näin on mielestäsi, lgrohn, mikä on se valtava muutos joka tekee näistä taiteilijoista sukupolvellemme tarpeettomia?

    Lähetetty 6.12.2009 18:12 #
  4. lgrohn
    Jäsen

    Oletko sattunut kuulemaan taidemuseoista? Miksi ylen pitäisi olla musiikkimuseo eikä musiikkigalleria?

    Lähetetty 6.12.2009 21:34 #
  5. helmer
    Jäsen

    Aika ei ole lineaarinen eikä museaalisuus ole ikäkysymys. Se mikä elää ihmisten kommunikaatiossa, on elävää syntyhetkestään riippumatta. Samoin se mikä ei elä, on kuollutta vaikka se olisi vasta syntynyt. Jos tätä säilymistä ei nähdä, kulttuurin pohja romahtaa.

    Mitä tulee taidemuseoihin, niiden tehtävä on sama kuin konserttien: saattaa elävä taide (iästä riippumatta) yleisön ulottuville. Ero gallerioihin on siinä, että taidemuseoissa ei järjestetä myyntinäyttelyitä ja että sinne kelpuutetut teokset ovat elävyytensä osoittaneet. Museo on kuvataiteessakin harhaanjohtava termi, saati musiikissa. Musiikki joka koskettaa ja yhdistää meitä, on elävää, mutta suurin osa sekä aiemmin että nyt tuotetusta musiikista on jo syntyessään museaalista: kaavamaisten, jäykkien mielten aikaansannosta.

    En saanut muuten vastausta esittämääni kysymykseen.

    Lähetetty 8.12.2009 17:35 #
  6. lgrohn
    Jäsen

    Sorry. Kännykällä en viitsinyt kirjoittaa pitkää vastausta. Minä käyn taidemuseissa aina kun mahdollista myös ulkomailla. ei niissä mitään pahaa ole. Mutta toisaalta koen museomusiikin eräänlaisena hyvänä viihteenä, jota kyllä kuuntelen, kun ei mielenkiintoisempaa (nykymusiikkia) tarjolla.

    Museomusiikin ongelma on siinä, että se on paljolti esteenä elävien säveltäjien musiikin toistuville esityksille, mikä on edellytys niiden sisäänn pääsylle, sekä kuulijoille että muusikoille. Taidemuseot eivät sensijaan ole esteenä gallerioilla, joissa esillä tuoretta taidetta.

    Sibelius on jo pitkään ollut museomusiikkia, jota esitettään museomusiikin konserteissa. Dostojevski ei ole aikansa elänyt. Usein universaalit asiat tajuaa paremmin kun ne esitettään vieraassa konktekstissa.

    Lähetetty 8.12.2009 18:09 #
  7. helmer
    Jäsen

    Vastauksesi on varmasti vilpitön, mutta kuten itse sanot: sinä koet "museomusiikin" hyvänä viihteenä. Minä koen asian toisin: minulle elävintä ja merkittävintä, mitä elämässä olen kokenut, ovat jotkin klassisen musiikin hienot esitykset.

    Nykymusiikki joutuu kieltämättä kovaan vertailuun museotavan kanssa. Ei kai siinä muu auta kuin tehdä niin hyvää musiikkia, että se tempaa yleisönkin mukaansa. Nin Sibeliuskin teki.

    Lähetetty 8.12.2009 18:59 #
  8. lgrohn
    Jäsen

    Sibelius on muutenkin huono esimerkki. Silloin aikoinaan muu tarjonta oli vähäistä ja kuulijoiden asennoitumiseen vaikuttivat ulkomusiikilliset "ansiot", kansallisaate.

    Lähetetty 8.12.2009 20:17 #
  9. helmer
    Jäsen

    Hyvä yritys, mutta kansallisuusaate tuskin selittää Sibeliuksen suosiota Amerikassa ja muualla maailmassa. Millään tavoin vihjailematta on sanottava, että kaikki musiikki ei aukea kaikille; saattaa olla vain tyyppikysymys. Niinpä meidän tyyppien täytyy olla hiukan varovaisia kun yleistämme omia näkemyksiämme. Vahingossa voi käydä niin että pyrimme yleistämään omia rajoituksiamme. Tai että kuvittelemme ettei omien rajojemme ulkopuolella ole elämää.

    Lähetetty 9.12.2009 12:21 #
  10. lgrohn
    Jäsen

    Nojaa. Sibeliuksen musiikkia ruvettiin esittämään ulkomailla vasta siinä 20-vuotta Suomen läpimurtojen jälkeen.

    Lähetetty 9.12.2009 13:22 #
  11. helmer
    Jäsen

    Eikös se ole ristiridassa tuon museaalisuuden kanssa? Esittäminen sitä paitsi jatkuu yhä ja tuottaa suuria elämyksiä lukemattomille ihmisille. Onko haltioituminen viihteellistä? Ja älyllinen kiinnostuminen epäviihteellistä? Taidetta ymmärtävä ihminen tosaan viihtyy hyvän taiteen parissa, mutta se ei tee tee taiteesta viihteellistä. Laajentaisin kysymystä: voiko yksilö jättää huomiotta koko muun maailman jakaessaan objektiivisina tarjoamiaan tuomioita?

    Lähetetty 9.12.2009 15:13 #
  12. lgrohn
    Jäsen

    Lainaan viestiäsi hieman ylempänä:

    Helmer: "Ei kai siinä muu auta kuin tehdä niin hyvää musiikkia, että se tempaa yleisönkin mukaansa. Nin Sibeliuskin teki. "

    Viihdemusiikille on tyypillistä kaavamaisuus ja toisto. Museomusiikilla on omat kaavansa ja jos se ei nyt sisäisesti ole toisteista, niin kuitenkin musiikin museoissa repertuaari on yllättävän suppea. Elämyksien toistoa siis.

    Lähetetty 9.12.2009 16:28 #
  13. helmer
    Jäsen

    Elämys ei ole koskaan sama. Ajatus museosta kertoo ainoastaan kuolleesta suhteesta taidemusiikkiin.

    Lähetetty 9.12.2009 17:25 #
  14. lgrohn
    Jäsen

    Joo. Saman piparkakkumuotin tuloksilla on eroja. Hämmästelen yhä edelleen, miten museo käsitteenä koetaan negatiivisena. Olisiko säilykemusiikki parempi metafora?

    Elämys ei ole sama eikä ihminenkään. Ei edes saman elokuvan tuottama elämys ole sama joka kerta. Mutta tuo ei muota itse asiaa. Kuljetaan aina samoja polkuja, linnut ja ötökät vaihtuvat. Tuttua ja turvallista, viihteen omaista. Tai aina samoille aurinkorannoille..

    Toista olisi tutkimusmatkat eri ympäristöihin, uusi musiikki.

    Lähetetty 9.12.2009 17:33 #
  15. helmer
    Jäsen

    Epäilemättä käytät museomusiikin käsitettä negatiivisesti: se on musiikkia joka jauhaa samaa. Mutta se samuus on pelkkää pintaa, suurimmat teokset aukeavat yhä uudestaan, toiseen todellisuuteen. Se mikä analyysille avautuu, on pelkkä kieli, jolla voidaan ilmaista lukemattomia ajatuksia. Kieli ei ole samaa kuin ajatus eikä musiikin ydin ole sen kieli. Taidemusiikki on avain syvemmille tajunnan tasoille. Sen perusmuodot olemme saaneet ihmismielen ja luonnon ominaisuuksina (joita emme suinkaan ole itse luoneet).

    Mielelläni ottaisin vastaan mitä tahansa uutta, joka edes häivähdyksenä ulottuisi samaan todellisuuteen kuin parhaat klassisen musiikin säveltäjät. Yleensä tarjotaan älyllisiä rakennelmia, jotka jäävät pelkäksi järkeilyksi ja joiden lähtökohtana on uusi kaava. Taidemusiikki ei ole syntynyt kaavasta käsin, kaavan ovat teoreetikot jälkikäteen päätelleet.

    P.S. Valitettavasti en sattuneesta syystä pysty jatkamaan tätä keskustelua. Tarttuisiko joku muu aiheeseen?

    Lähetetty 9.12.2009 18:04 #
  16. lgrohn
    Jäsen

    Merkittävät säveltäjät ovat tunnistettavavissa, koska he ovat luoneet oman kaavansa. Parhaat jopa useita.

    Lähetetty 9.12.2009 19:22 #
  17. Tässä viestiketjussa on upeita kommentteja Helmeriltä.
    Juuri itse eilen ajattelin,mikä verbalisoituna on kriteerini siitä mikä on arvokasta musiikkia ja mikä ei.
    Helmer on sanonut sen eri sanoin mm. "Se mikä elää ihmisten kommunikaatiossa, on elävää syntyhetkestään riippumatta. Samoin se mikä ei elä, on kuollutta vaikka se olisi vasta syntynyt. Jos tätä säilymistä ei nähdä, kulttuurin pohja romahtaa. " TAI
    "Musiikki joka koskettaa ja yhdistää meitä, on elävää, mutta suurin osa sekä aiemmin että nyt tuotetusta musiikista on jo syntyessään museaalista: kaavamaisten, jäykkien mielten aikaansannosta." TAI
    " suurimmat teokset aukeavat yhä uudestaan, toiseen todellisuuteen. Se mikä analyysille avautuu, on pelkkä kieli, jolla voidaan ilmaista lukemattomia ajatuksia. Kieli ei ole samaa kuin ajatus eikä musiikin ydin ole sen kieli. Taidemusiikki on avain syvemmille tajunnan tasoille".

    Totta,munkin mielestä hyvä musiikki on kieli,joka on ovi todellisuuteen,jossa me ITSE OLEMME ja myös LUOJAMME!! .Tässä todellisuudessa ei ole aikaa,eli siksi esim Schubertin tai Bachin tai Chopinin ja Brahmsin,Brucknerin,Mahlerin,Eero Kestin ,Englundin,Sibeliuksen,Donnerin jne (huom jne!!!) sisäinen todellisuutensa ei ole "vanhentunutta" tai "uutta",vaan vain heidän musiikillinen kielensä kuuluu tiettyyn aikakauteen tai tyyliin.
    Nykymusiikista etsin juuri tätä elävän ihmisen olemisen todistetta,että säveltäjä kertoisi siitä,että hän todellakin on olemassa.Jotain sellaista musiikkia sävelletään nykyään,onneksi,mutta turhan vähän.Valitettavasti suurimman osan nykysäveltäjistä sisäinen maailma tuntuu olevan-huh-parempi kun en sano sitä ääneen.

    Keskusteluissa tällä sivustolla on vilahdellut myös kommentteja siitä,että pitääkö musiikin olla mieluista vai epämieluista?Jos säveltäjällä on em. todellinen ITSE,joka pystyy "katsomaan vierestä" tätä kauheaa maailmaa ja omaa syntistä luontoansa ja sen puutteita ja myös omaa kärsimystään täällä,hän myös kykenee kuvaamaan epämieluisia asioita musiikillaan.Tämä edellyttää sitä,että säveltäjä ei saa itse olla mukana tuossa "epämieluisessa" eli olla itse sellainen "epämieluisa".Juuri siksi en pidä useista nykysäveltäjistä,kun he rypevät siinä "epämieluisassa" eivätkä katso sitä vierestä.He kai kuvittelevat että on hienoa olla realistinen ja rypeä liassa,ja säveltää "rumaa" musiikkia.Eri asia on kuvata "rumaa" kuin OLLA sisäisesti ruma.Pahaa voidaan musiikilla kuvata mielestäni sen "ulkopuolelta",ja sillälailla ollaan kaikkein realistisimpia.

    Mutta viestiketju alkoi siis yle-aiheesta,johon mulla ei kyllä ole mitään sanottavaa,kun en itse juuri koskaan kuuntele radiota (miksi?-varmaan siksi että sieltä ei usein tule sellaista mitä haluaisin kauheasti kuulla,liian monta kertaa on pitänyt sulkea radio,kun ohjelmat ovat niin .....)Siksi en itse laittaisi radiolle niin hirveän suurta merkitystä.Täytyy muistaa että radiosta tulee sitä mitä toimittajat valikoivat.Kun pääsee itse valikoimaan mitä kuuntelee,on paremmassa turvassa.Tämänkaltaisia palveluita toivoisin kansalle lisää,ilmaisia musiikkikuuntelukirjastoja,joista jokainen saa kuunnella sitä mistä itse pitää.Ja että radiosta tulisi vähemmän turhaa puhetta ja enemmän hyvää musiikkia.

    Lähetetty 10.12.2009 12:07 #

Kommentointi on sallittu vain sisäänkirjautumisen jälkeen.

 


Yhteistyössä
Helsingin yliopisto: musiikkitiede ja musiikkiseuraNaantalin musiikkijuhlatPro Musica SäätiöSavonlinnan MusiikkiakatemiaWihurin rahasto