Barokkioopperoiden suosikki, Henry Purcellin Dido & Aeneas kuullaan 27.4. ja 29.4. konserttiversiona Suomalaisen barokkiorkesterin (FIBO) Ritarihuoneen residenssisarjassa. Nimiosissa laulavat sopraano Tuuli Lindeberg (Dido) ja tenori Juho Punkeri (Aeneas). Prologin aikojen saatossa kadonnut musiikki rekonstruoitiin FiBOa varten.
Pettämättömästä draamantajustaan tunnettu teatterin mestari Henry Purcell on kuulu näyttämömusiikistaan, mutta läpisävellettyjä oopperoita hän jätti jälkeensä vain yhden, Dido ja Aeneas -oopperan. Vergiliuksen eepokseen perustuvassa tarinassa roomalainen sankari Aeneas rantautuu Karthagoon, jonka ylpeä kuningatar Dido rakastuu tulijaan kuolettavalla tavalla.
Oopperan suosion salaisuus piilee Purcellin kyvyssä luoda hahmoja, jotka eivät ole vain myyttisiä sankarittaria ja sankareita, vaan keskeneräisiä ihmisiä. Oopperan keskushenkilö on ehdottomasti Dido. Tämän epävarmuus, valtava rakkaudenkaipuu ja kyvyttömyys päästää ketään aidosti lähelleen kouraisevat syvältä.
1700-luvulle tultaessa oopperasta katosi jonkin verran materiaalia, eikä esimerkiksi prologin musiikki ole säilynyt. Alkuperäinen Nahum Taten libretto on kuitenkin tallessa, ja tähän esitykseen kapellimestari Justin Doyle on rekonstruoinut iloluontoisen prologin Henry Purcellin ja John Blow’n musiikkiin.
Nousujohteista uraa kuoronjohtajana ja kapellimestarina tekevä brittiläinen Justin Doyle vierailee ensimmäistä kertaa Suomessa.
FiBOn taiteellinen suunnittelija, cembalisti Petteri Pitko alustaa konsertin Ritarihuoneella 27.4. kello 18–18.30 ja 29.4. kello 17–17.30.
FIBOn Syksyn konserteista tulivat ensimmäisenä myyntiin liput G. F. Händelin harvoin esitettyyn oratorioon Il trionfo del tempo e del disinganno. Säveltäjä muokkasi teosta myöhemmin useaan otteeseen, ja kielikin vaihtui englanniksi. Alkuperäinen Rooman-versio, jossa barokkinen dramaattisuus on huikeimmillaan, toteutetaan nyt dramatisoituna konserttiversiona yhteistyössä Nürnbergin kansainvälisen urkuviikon kanssa.
Georg Friedrich Händelin (1685–1759) Rooman-vuosien aikana 1706–1710 kirkko oli kieltänyt oopperaesitykset. Monien muiden säveltäjien tavoin Händel kirjoitti tuolloin muunlaista vokaalimusiikkia, jonka tematiikka pyöri usein myyttisten tarujen tai Raamatun aiheiden ympärillä. Vuonna 1707 valmistuneessa oratoriossaan Il trionfo del tempo e del disinganno (Ajan ja tiedon voitto) 22-vuotias Händel uppoutui elämän perustotuuksien pohtimiseen. Roomalaisen kardinaali Benedetto Pamphilin librettoon perustuvassa oratoriossa elämän merkityksistä tai merkityksettömyydestä käyvät filosofista ajatuksenvaihtoa Kauneus (La bellezza), Nautinto (Il piacere), Järjen ääni (Il disinganno) ja Aika (Il tempo).
Händel lienee ollut tietoinen Il trionfo del tempo e del disinganno -oratorionsa musiikillisesta onnistumisesta, koska hän käytti teoksen helmiä kymmeniäkin vuosia myöhemmin uusissa yhteyksissä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa Händelin rakastetuimpiin aarioihin kuuluva Lascia ch’io pianga.
Oratorioon voi tutustua täällä.
Il trionfo del tempo e del disinganno – Händelin oratorioharvinaisuus
Pe 21.9.2018 klo 19 Johanneksenkirkko, Helsinki