Amfion pro musica classica

?iurlionis – Liettuan kansallinen symboli – säveltäjä/maalarin 100-vuotismuisto

Mikalojus Konstantinas ?iurlionis

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Mikalojus Konstantinas ?iurlioniksen (1875–1911) kuolemasta. Merkkivuotta juhlitaan Liettuassa näyttävästi, sillä hän on yksi heidän kansallissankareitaan ja ikonejaan.

Liettuan Musiikkiakatemia ja Säveltäjäin liitto järjestivät 21.–24.9.2011 Vilnassa kansainvälisen symposiumin hänen tuotannostaan. Siinä kuultiin 50 esitelmää; plenaaripuhujat olivat: Rasa Andriusyre-Zukiene (kokonaiskatsaus ?iurlioniksen asemaan 1900-luvun taiteissa); Jonas Bruveris (?iurlionis ja ylevä); Grazina Daunoraciene (?iurlioniksen sävellystekniikka, sen atonaaliset ja matemaattiset rakenteet), Hermann Jung (?iurlionis ja Fin de siècle Wienissä), Jacek Szerszenowics (?iurlioniksen arvoitus), Vytautas Landsergis ja allekirjoittanut (?iurlionis eksistentiaalisemiotiikan valossa).

Samaan aikaan järjestettiin Vilnassa 12. kansainvälinen M.K. ?iurlionis pianokilpailu, jossa oli mukana myös kaksi suomalaista pianistia, Anton Ylikallio ja Tuomas Kyyhkynen.  Tuomaristossa oli mukana prof. Erik T. Tawaststjerna. Kilpailun voitti venäläinen Jevgeni Starodubtsev, hyvin omaperäinen tulkitsija, jonka finaalinumerona oli Prokofjevin 3. konsertto. Kaikkien oli myös esitettävä ?iurlioniksen musiikkia.

Mutta kuka oli ?iurlionis?  Häntä ei vieläkään tunneta kovin laajalti kotimaansa rajojen ulkopuolella. Kuitenkin hän oli taiteen historiassa niin abstraktin maalauksen pioneeri jo ennen Kandinskya ja atonaalisen musiikin edelläkävijä ennen Schönbergiä.  Hän oli ikään kuin Sibelius ja Gallen-Kallela samassa hahmossa, mutta hänen taiteensa ei ollut suuriin joukkoihin vetoavaa. Nykyisin liettualaiset tosin kokevat hänen sinfoniset orkesterirunoelmansa Metsä (1901) ja Meri (1907) nimenomaan kansallisina merkkiteoksina, joihin kuulijat voivat samaistua ja kokea omakseen. Vastaavasti ?iurlioniksen maalauksia, enimmäkseen akvarelleja, säilytetään Kaunasin museossa kansallisina monumentteina. Niitä ei juuri sieltä liikutella, koska ne ovat materiaaliltaan jo käyneet hauraiksi.

?iurlionis syntyi Druskininkain kaupungissa, joka oli jo tuolloin tunnettu terveyslähteistään ja luonnonkauniista maisemistaan. Hänen synnyinkotinsa on nykyisin museona. Hän kuuli jo varhain dainoja, liettualaisia kansanlauluja, sekä legendoja ja satuja, mutta puolaksi, joka oli tuolloin vallitseva kieli Liettuassa. Ruhtinas Oginski piti yllä orkesteria asunnossaan Plungessa ja 13-vuotias Mikalojus hyväksyttiin sen orkesterikouluun. Hän oli niin lahjakas, että sai stipendin Varsovaan 17-vuotiaana; hän sävelsi Chopin-tyylisiä masurkkoja ja preludeja, sekä kantaatin De profundis.  Modernit eurooppalaiset ideat olivat valloittaneet kaupungin, Nietzsche ja ranskalaiset symbolistit, puolalaiset Prszbyszewskista Wyspianskiin. ?iurlionista nimitettiin näissä piireissä ’liettualaiseksi karhuksi’ ? mikä sopi huonosti hänen hintelään olemukseensa.  Hän voitti sävellyskilpailun vuonna 1901, mutta kun havaittiin, ettei hän ollut puolalainen, ei palkintoa annettukaan.

Kuitenkin hänen lahjansa oli havaittu ja Oginski lähetti hänet jatko-opintoihin Leipzigiin; siellä taas vallitsi ankara Bach-traditio Max Regerin johdolla. Myös ?iurlionis alkoi säveltää fuugia, mutta hän jatkoi jo Varsovassa aloittamaansa itseopiskelua filosofian parissa ja luki mm. Wundtia ja Nietzscheä.  Oginskin kuoltua hän joutui palaamaan Varsovaan; nyt musiikki sai väistyä maalaustaiteen tieltä. Hänen äidinisänsä Radmann oli tunnettu baijerilainen koristekäsityöläinen; tämä kansanomainen perinne ilmeni sitten ?iurlionisten maalausten ornamentaalisena aspektina. Hän kirjoittautui Stabrauskasin johtamaan Varsovan taideakatemiaan.Aiheensa hän sai kauden symbolisteilta Munchilta, Klingeriltä, Klimtiltä ? unet, vampyyrit, demonit. Hän saavutti varauksettoman menestyksen maalarina paitsi Varsovassa myös krakovalaisessa Sztuka piirissä. Hän teki matkan krimille Kaukasukselle, minkä jälkeen luonto-aiheet tulivat keskeisiksi hänen töissään. Hän teki Merisonaatin finaaliniin ikään matkan Keski-Euroopan taidekeskuksiin, ja tämän jälkeen taiteiden synteesin idea muodostui yhä tärkeämmäksi. Samaan aikaan hän jatkoi muusikkona, ja kuultuaan Richard Straussin sävelrunoelmia kirjoitti itse varhaisimpressionistisen teoksen Meri (1907). Mutta samaan aikaan hän maalasi ensimmäiset ”sonaattinsa”.  Hän alkoi nimittää neliosaisia kuvasarjojaan musiikkitermein: Aurinkosonaatti, Kevätsonaatti, Käärmesonaatti, Kesäsonaatti; Merisonaatti oli kolmiosainen (Allegro, Andante, Finale) ja Tähtisonaatti kaksiosainen (Allegro, Andante, 1908), tai Fuuga (1908).

Kuinka maalaus voi olla sonaatti tai fuuga, sitä on pohdittu paljon ?iurlionis-tutkimuksessa alkaen Vytautas Landsbergisin uraauurtavista monografioista juuri Vilnassa pidettyyn 100-vuotissymposiumiin esitelmineen.  Mutta mielenkiintoista on, että samaan aikaan kun ?iurlioniksen sävelkieli muuttui yhä arvoituksellisemmaksi, atonaalisemmaksi ja kaoottisemmaksi, hänen maalauksensa luopuivat esittävyydestä ja päätyivät geometrisiin muotoihin. ?iurlionis oli epäilemättä myös synesteetikko. Jos hän olisi elänyt nykyaikana, hän olisi varmasti käyttänyt hyväkseen elokuvan ja videotaiteen kieliä.

Rinnan taiteellisen ”radikalisoitumisen” kanssa kulki hänen poliittisten näkemystensä kypsyminen kohti ideaa itsenäisestä Liettuasta. Vuonna 1904 Venäjän hallinto oli luopunut kirjallisuussensuurista ja 1905 Liettuan kansalliskongressi vaati täyttä autonomiaa. ?iurlionis syventyi kansalliseen mytologiaan ja suunnitteli oopperaa meren kuningatar Juratesta. Hän keräsi vanhoja lauluja ja laati niistä pianovariaatioita. Hän palasi Vilnaan mutta kokikin itsensä vieraaksi kansallismielisen liikkeen keskellä. Sitä paitsi hän osasi liettuaa vain heikosti. Hänen näyttelynsä vuonna 1907 leimattiin joidenkin taholta ”dekadentiksi”. Hän kuitenkin antautui äärimmäisen tuotteliaisuuden valtaan ja ehdotti kansallispalatsin rakentamista.

Samaan aikaan venäläisissä taiteilijapiireissä virisi vilkas kiinnostus Liettuaa kohtaan. Mir iskusstva -piirin taiteilijat arvostivat ?iurlioniksen taiteen dekoratiivista, ornamentaalista puolta. Roerich, Dobushinski ja Djagilev kiinnittivät häneen huomiotaan. Myös hänen musiikkiaan esitettiin Pietarissa. Stanislavskikin innostui Moskovassa, mutta liian myöhään, sillä säveltäjä-maalari oli kuluttanut voimansa loppuun ja menehtyi keuhkokuumeeseen.

Nykyisin Liettuassa vallitsee Ciurlionis-kultti, kaikki häntä koskeva kiehtoo ihmisiä, musiikkikilpailut ja oppilaitokset kantavat hänen nimeään, joka on tuotteistettu myös suklaarasioihin. Uusia tulkintoja hänen musiikistaan ilmestyy, kuten hänen pojanpoikansa pianisti Rokas Zubovasin viiden cd-levyn kansio, eli koko pianomusiikin monumentaalinen ja autenttinen levytys. Hänen musiikkinsa rakenteita tutkivat kaikki liettualaiset musiikkitieteilijät Landsbergisistä Jonas Bruverikseen, Algirdas Ambrazasiiin, Rimantas  AstrauskasiinGrazina  Daunoravicieneen ja Darius Kucinskasiin, vain muutamia mainatakseni.

Suomessa Ciurlionis on ollut esillä mm. Helsingin yliopiston musiikkiseuran järjestämissä tilaisuuksissa. Presidentti Landsbergis soitti pianoresitaalin yli kymmenen vuotta sitten ja viime maaliskuussa Rokas Zubovas esiintyi puolisoineen Helsingissä.

Kirjallisuutta:
Stasys Gostautas (toim.) 1994 : Ciurlionis: painter and composer. Collected essays and notes 1906?1989.
Chicago: The Institute of Lithuanian studies/Vilnius: Draugas

Vytautas Landsbergis 1992: M.K. ?iurlionis, Time and Content. Vilnius: Lituanus

Eero Tarasti 1992: Musiikin ja maalaustaiteen vuorovaikutus M.K. ?iurlioniksen tuotannossa. Romantiikan uni ja hurmio.   Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY

Sibelius, Nietzsche and ?iurlionis – three profiles and interpretations. Ciurlionis and the world/M.K. ?iurlionis ir pasaulis. R. Astrauskas 2005, Almanac/almanachas, Kaunas University of Technology.

Rokas Zubovas  2010:  M.K. ?iurlionis, Compositions for Piano.  Vilnius:   pl. Impetus musicus.

Vastaa

Post Navigation