| Aihe | |
|---|---|
| Levyarvio: Äänten solidaarisuudesta | 21 h |
| Arvio: Kevät kohisi klassismissa | 2 pv |
| Hyvä idea: Musiikki ja kuvataide ottavat yhteen | 1 viikko |
| Grigori Sokolov näytti trillauksen mallia | 3 viikkoa |
| Puhdistus | 3 viikkoa |
| Levyarvio: Struktuureja pilvimassaan | 1 kuukausi |
| Arvio: Harmoninen häly | 1 kuukausi |
| Arvio: Myyttinen säveltäjätapaaminen | 1 kuukausi |
“Hän kohteli lapsia kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti ja antoi myös pienten lasten soittaa suurta musiikkia.”
– Alttoviulisti Tabea Zimmermann muistelee opettajaansa George Neikrugia. Zimmermann oli Suomessa Tapiola Sinfoniettan konsertin solistina ja johtajana ja tutustui samalla Itä-Helsingin musiikkiperuskoulun ryhmäopetukseen ja Colour Strings -menetelmän kehittäneen Géza Szilvayn opetukseen.(Kuva: Helsingin Juniorijouset)
“One time when I was with Frank,” Richards told me, “Pavarotti was there. Frank says, ‘Luciano, I have a technical question for you. When you’re singin’ really loud and you wanna get soft right away, what do you do?’ ‘That’s easy,’ Luciano said, ‘you shutta your mouth.’”
“Mihin sinä tätä tarvitset? Tiedäthän, ettei se ole kovin hyvä kappale.”
– Sibelius-Akatemian kirjastonhoitaja Beethovenin Missa Solemniksen partituuria havittelevalle kapellimestari Hannu Linnulle
“Adorno puhuu Beethovenin myöhäisteosten perustavaa laatua olevasta vieraantuneisuudesta ja vieraannuttavuudesta: yhtä lailla yleisö ja esittäjät hylkivät vaikeita ja tylyjä Missa Solemniksen ja Hammerklavier-sonaatin kaltaisia teoksia sekä niiden hirmuisten teknisten haasteiden että niiden katkonaisen, jopa häiriintyneen sisäisen jatkuvuuden vaikean seuraamisen vuoksi […]
Yksi Adornon erityislaatuisimmista esseistä käsittelee Missa Solemnista, jota hän kutsuu ‘vieraantuneeksi mestariteokseksi’ viitaten sen vaikeuteen, arkaaisuuteen ja omituiseen, subjektiiviseen messun uudelleenarviointiin.”
– Edward W. Said kirjassaan On Late Style. Music and literature against the grain.
Tällä viikolla paljon viulumusiikkia: tiistaina historiallisen Szigeti–Bartok -resitaalin rekonstruktio ja alttoviuluensikonsertti, perjantaina Haydnin viulukonsertto Tapiolassa.
Juan Gris: Viulu. (Kunstmuseum Basel)
Toisaalta: “Nuorempana kaipasin paljon informaatiota, mutta nyt sitä on maailmassa jo aivan liikaa. Nykyään minulle on tärkeintä rauha ja hiljaisuus, jossa voin keskittyä. Kylässä[ni] on vain kaksi katua eikä juuri lainkaan liikennettä.”
Toisaalta: “Gubaidulina kokee maailman kaiken aikaa nopeasti muuttuvaksi, hyvin globaaliksi paikaksi. Tässä muutosvauhdissa ja informaatiotulvassa hän ei jää miettimään omaa identiteettiään. ‘Ihmiset puhuvat nykyään aivan liikaa oman identiteetin tärkeydestä. Se tekee itsekkääksi’.”
– Sofia Gubaidulina Helsingin Sanomien haastattelussa 31.3.
Amfionin toimitus toivottaa hyvää pääsiäistä. Pitkäperjantaina J.S. Bachin Matteus-passio Tuomiokirkossa, Johannes-passio Paavalin kirkossa. G.B. Pergolesin Stabat Mater Käpylässä, Kalliossa, Viikissä, Malmilla ja Myllypurossa.
“Meillä kaikilla on rahaa, roinaa, virikkeitä ja vaihtoehtoja rajusti enemmän kuin keskiajan ihmisillä. Mutta yhdessä asiassa olemme heitä köyhempiä: musiikissa ja äänen kuulemisessa. […]
[Keskiajalla] nykyisen tasavireisen viritysjärjestelmän sijaan käytössä olivat vaihtovireiset sävelasteikot, jotka olivat intervallisuhteidensa perustelella keskenään erisävyisiä. Tiedetään, että rytmin ja osin melodiankin määräsi laulettava teksti: musiiikki sopeutui tekstiin, ei toisin päin. […]
Mutta sen, minkä olemme menettäneet, saamme vielä toista reittiä takaisin. Sain taannoin nauttia ulkomaalaissyntyisen bussikuskin musiikkivalinnasta, Lähi-idän laulajasta, jonka sävelasteikoissa, rytminkäsittelyssä ja harmonioissa olivat läsnä niin keskiaika kuin kaikki muutkin maailman ajat.”
- Ennenkin musiikista kirjoittanut kolumnisti Johanna Korhonen Helsingin Sanomissa
(Kuva: alkua Perotinuksen sävellyksestä Viderunt omnes)
“Saapuessani tuomaroimaan Walter Naumburg -viulukilpailua, tuomarikollegat toivottivat minut tervetulleeksi. Ystäväni [Minnesotan orkesterin konserttimestari] Jorja Fleezanis oli paikalla. Sylvia Rosenberg oli hyvin tahdikas, kuten myös Anahid Ajemian, ja Kyung-Wha Chung […].
Yksi maineikkaista tuomareista, eräänlainen guru, kysyi: “Kukas sinä olet?” “Olen Bruce Brubaker”, vastasin, mihin Sylvia hyväntahtoisesti lisäsi: “Hän on pianistimme.” “Enpä ole koskaan kuullut”, sanoi guru.
Gurulla oli sinänsä pätevä näkökulma: emmekö haluaisi asiantuntevia viulisteja ja pedagogeja tärkeän viulukilpailun tuomaristoon? Kun Robert Mann kutsui minut tehtävään, ajattelin: ‘En osaa soittaa soitinta, edes pidellä sitä käsissäni. En ole koskaan soittanut Brahmsin konserttoa… tai edes ensimmäistä Suzuki-vihkoa!’
Intensiivisen, kapea-alaisen keskittymisen maailmamme vaara on se, kun korkeasti koulutetut eksperttimme näkevät ja kuulevat vain loputtomia yksityiskohtia ja hienovaraisuuksia. Voiko olla, etteivät he joskus näe metsää puilta?”
Pianisti Bruce Brubaker, joka tulee pitämään mestarikurssin Sibelius-Akatemiaan 13.3. (Kuva: sk)
(Pieni katsaus tilastoihin: helmikuussa 2010 Amfion-sivustolla on käynyt ennätyksellisen paljon vierailijoita.Yli 4600 lukijaa, lähes 60 000 luettua artikkelia. Toimitus iloitsee!)
BD: Mikä on musiikin tarkoitus?
LS: Luulin, että vastasimme jo tähän… kommunikaatio.
BD: Kommunikaatio. Piste. Niinkö?
LS: Jep.
BD: Kommunikoiko säveltäjä muusikon vai yleisön kanssa?
LS: Ei, ei, ajattelen luontoa, suurta kosmista olentoa puhumassa lävitsemme. Jollain tavalla, itse asiassa, säveltäjät ovat terapeutteja. He kuuntelevat luontoa, ja luonto suo heille istunnon. Me otamme [äänet] luonnosta, ja luonto purkaa siihen kuuluvat jännitteet. Olemme oikeastaan vain työkaluja.
–Leif Segerstam keskustelee Bruce Duffien kanssa Chicagossa.
Toimitus vetää loppuviikon henkeä ja palaa asiaan maanantaina. Sillä aikaa: Amfionin arkistot kutsuvat lähes 1300 artikkeleineen! Ensi viikolla on luvassa arvioita piano- ja kamarimusiikkiresitaaleista. Myös Korvat auki ry:n blogi jatkuu.
(Kuva: Ivan Osin)
Amfion antaa äänen nuorelle säveltäjäpolvelle, kun Korvat auki -yhdistyksen aktiivit alkavat tänään pitää yhteistä blogiaan. Kirjoitusten myötä syntyy varmaankin keskustelua säveltäjänä toimimisesta Suomessa ja muualla, työskentelystä muusikoiden kanssa ja suhteesta taidemusiikin perinteisiin. Blogikirjoituksia julkaistaan parin viikon välein, ja ensimmäisenä äänessä on Jarkko Hartikainen. Seuraavalla kerralla esittävän ja luovan säveltaiteilijuuden suhdetta omassa musiikintekemisessään käsittelee Salla Hakkola.
