Amfion pro musica classica

Category Archives: Levyarviot

Uusien julkaisujen arvioita

Levyarvio: Perezin Chopin jää kolkoksi

Chopin: Preludit op. 28, Preludi cis op. 45, Preludi As op. posth.

Barcarolle op. 60, Fantasia op. 49

Vanessa Perez, piano

Telarc

Pianon ruisleipäosastolla on niin paljon legendaarisiksi nousseita levytyksiä, että uusien tulokkaiden kohtalona on melkein väistämättä jäädä vain keräilijöiden levyhyllyn täytteeksi. Read More →

Levyarvio: Viimeistelty Beethoven-paketti vie mennessään

Beethoven: kootut pianotriot

Trio Wanderer

Harmonia Mundi

4CD

Suurista levypaketeista ja teossarjojen kokonaislevytyksistä tavataan sanoa ”raskas kuunneltava yhdellä istumalla” tai jotain muuta projektiluontoiseen kitumiseen verrattavaa. Pyh! Read More →

Levyarvio: Levynteon hienoutta!

  • Schumann: Pianokonsertto A op. 54, Johdanto ja Allegro appassionato op. 92, Johdanto ja konsertto-allegro op. 134
  • Angela Hewitt, piano
  • Berliinin saksalainen sinfoniarokesteri, johtaa Hannu Lintu
  • Hyperion

Jos ei aiemmin ole tullut selväksi, niin nyt. Hyperionin tuottamat levyt ovat paitsi taiteellisesti myös tieteellisesti arvokkaita levyteollisuuden kulmakiviä, jotka saisivat kuulua musiikin alati uudistuvaan lukion opetussuunnitelmaan muuttumattomina elementteinä. Read More →

Levyarvio: Hansson ja Royal Holloway


Bo Hansson: Endless Border
Royal Holloway Choir, Rupert Gough
Hyperion

Ruotsalaisen säveltäjän Bo Hanssonin (s. 1950) kuoroteoksia sisältävä levy herättää monia kysymyksiä. Millaista sävelkieltä tulisi soveltaa kirkollisiin teksteihin 2000-luvulla? Kelpaako samantyyppinen musiikillinen ilmaisu sekä kirkkolatinaan että moderniin englanninkieleen? Read More →

Levyarvio: Kiihkeä romanialainen


Enescu: sinfonia nro 2, kamarisinfonia op. 33
Tampere Filharmonia, johtaa Hannu Lintu
Ondine 2012

George Enescu
(1881-1955) oli päättäväisesti myöhäisromanttinen eikä antanut vuosisadanvaihteen taiteelliseen identiteettikriiseilyn viedä voimiaan. Ensimmäisen maailmansodan alla sävelletty toinen sinfonia vyöryy eteenpäin pystypäisen itsevarmasti vailla dekadenssin irvistystä tai jäljittelyn kulmikkuutta, vaikka yleisilmettä leimaakin straussilaisen hysteerinen sakeus. Read More →