Jean Sibelius: Myrsky (alkusoitto ja kaksi sarjaa), Bardi, Tapiola
Sinfonia Lahti, Okko Kamu
BIS Records, 2011
Sinfonia Lahti on Sibeliuksen musiikin saralla todellinen konkari. Osmo Vänskän
ylikapellimestarikaudella 1988–2008 kansallissäveltäjämme tuotantoa taottiin niin konserteissa
ympäri maailmaa kuin kotona Sibeliustalossa ruotsalaisen klassiseen musiikkiin erikoistuneen BIS-levy-
yhtiön tallenteille. Read More →
Reich: Different trains, Piano Counterpoint, Triple Quartet
London Steve Reich Ensemble, Kevin Griffiths
Vincent Corver, piano
EMI Classics, 2011
Steve Reichin suuri keksintö oli toisteinen, toistuva, toistettava paletti, joka toistuu toistumistaan, vaikkei toistukaan toistamiseen, vaan aina vähän toisenlaisesti toistuvana toistona. Read More →
Domenico Scarlatti: Complete Keyboard Sonatas vol. 14
Duanduan Hao, piano
Naxos, 2011
Naxos on ottanut projektikseen levyttää kaikki tiedossa olevat Domenico Scarlattin (1685–1757) sonaatit, eli 555 pientä mestariteosta CD-levyille. Viisaasti jokainen albumi esittelee eri soittajan, joten väkisinkin tulkinnat säilyvät monipuolisina, eikä ole pelkoa yhden leipääntyneen puurtajan kiireellä väännetystä arkistointiurakasta. Read More →
Robert Schumann: The 4 Symphonies
Haydn orchestra of Bolzano and Trento, Gustav Kuhn
Col legno, 2011
Robert Schumannia (1809–1856) on vaikea pitää varsinaisena sinfonikkona, suurten muotojen taitajana, vaan pikemminkin kiperien harmonioiden värittämien piano- ja laulusarjojen pellepelottomana; aina löytyy uusi kuje takataskusta. Vasta kolmekymppisenä hän uskaltautui sinfonian pariin luotuaan ensin mainetta etenkin lied-säveltäjänä. Read More →
Pjotr Tsaikovski: Pähkinänsärkijä
Venäjän kansallisorkesteri, Mikhail Pletnjov
Vesnan lapsikuoro
Ondine, 2011
Mikhail Pletnjov on jo pitkän aikaa viihtynyt enemmän tahtipuikon heiluttajana kuin pianon ääressä. Oman soittimensa kanssa Pletnjov hakee aina äärimmäisyyksiä ja hyvin persoonallisia ratkaisuja, mutta orkesterin edessä mahdollisuudet sooloiluun ovat rajallisemmat. Kapellimestarina hänen vastaanottonsa onkin ollut vähemmän ristiriitainen ja lähes poikkeuksetta positiivinen.
Ylistetty Joutsenlampi-levytys osoitti Pletnjovin olevan kotonaan Tsaikovskin tunnelmallisissa numeroissa, jotka eivät niin kaipaa pitkiä, yhtenäisen linjan äärimmilleen venytettyjä juonisäikeitä. Pletnjov antaa tilaa yksityiskohdille niin runsaasti, että pääruoka saattaa kadota herkkupalojen alle.
Tämä lähtökohta sopii erinomaisesti Pähkinänsärkijään, joka on niin täynnä satumaailman vivahteikkaita värejä, lumihiutaleiden kuvioita, leikkejä, taikoja ja keijukaispölyä, että fantasiaan heittäytyminen lapsen lailla käy leikiten. Kulmikas muodostelu ja paksut ääriviivat eivät sopisikaan tähän tarinaan. Yksityiskohtien kanssa herkuttelevan Pletnjovin taikasauva on lumonnut myös Venäjän kansallisorkesterin, joka loihtii hunajaisia huminoita, eikä pelkää hurjistuakaan sitä kysyttäessä. Vesnan lapsikuoro on kuin keijukaisparvi, heleää ja kimmeltävää, puhtoista laulua.
Tulkinnasta välittyy Pletnjovin henkilökohtainen suhde Pähkinänsärkijään, onhan hän muokannut siitä itsekin oman pianoversionsa, mutta
tämän levytyksen jälkeen on viimeistään todettava, että kaikenlaiset hittikimarat ja muokatut sarjat eivät vedä vertoja kokonaiselle Pähkinänsärkijälle, jonka jokainen numero on pieni, hiottu mestariteos ja juuri oikealla paikalla taikamaailmankappaleena.