Amfion pro musica classica

Category Archives: Konsertit

Arvio: Tempera-kvartetti ja Alexander Rudin Ritarihuoneella

Tempera-kvartetin konsertti houkutteli runsaasti yleisöä Ritarihuoneelle kuuntelemaan venäläistä myöhäisromantiikkaa. Anton Arenski (1861-1906) aloitti säveltämisen yhdeksänvuotiaana, opiskeli Nikolai Rimski-Korsakovin luokalla Pietarissa ja sai heti valmistuttuaan pestin Moskovan konservatorion sävellyksenopettajana. Etupäässä pedagogisista ansioistaan ja muutaman kamarimusiikkiteoksensa vuoksi nykyään tunnetun Arenskin kvartetto näyttäytyi minulle melko harmittomana, hyväntuulisena kappaleena, jossa vaikutteet Pjotr Tsaikovskilta ovat ilmeisiä.Temperalaisten soittoa Ritarihuoneen kaikuisassa mutta miellyttävän pyöreässä akustiikassa voi kuvata sujuvaksi ja energiseksi, joskin ajoittain pidin sointia ja fraseerausta yksitotisena. Vaikka kvartetin sointi oli yhtenäinen, ei musiikilla aina tuntunut olevan yhteistä suuntaa. Tämä oli ilmeistä varsinkin Paavo Korpijaakon (s. 1977) toisessa jousikvartetossa. Kenties nykymusiikin tekstuurit ovat soittajille vieraampia: jäin kaipaamaan voimakkaampia karakterisointeja, finessejä ja niitä ”maagisia” sävyjä, jotka erottavat unohtumattomat esitykset tavanomaisista. Korpijaakon teos voisi harmonisen kielensä ja konservatiivisen instrumenttien käytön perusteella olla sävelletty jo sata vuotta sitten. Olin kuulevinani kaikuja Schönbergin myöhäisromantiikasta sekä Shostakovitsin ja Kokkosen musiikista. Sinänsä ilmaisuvoimainen musiikki tuntui välillä hiukan yksiviivaiselta ja ilottomalta, mihin kvartetin melko kirjaimellinen rytminkäsittely lienee vaikuttanut.

Parhaan vaikutuksen tällä kertaa teki Tsaikovskin oppilaan Sergei Tanejevin (1856-1915) kvintetto, jossa melodinen kekseliäisyys on tyylikkäästi tasapainossa äänten kontrapunktisen sommittelun kanssa. Temperaa avustamaan ja ensimmäistä sellostemmaa soittamaan tuli venäläinen Alexander Rudin, joka toi yhtyeen fraseeraukseen lisää kirkkautta ja sen sointiin jaloutta.

On kiitettävää, että konserttisarja Ritarihuoneella tuo kansainvälisestikin merkittäviä yhtyeitä Helsinkiin festivaalien ulkopuolella. Ilahduttavaa on myös se, että lippujen hinnat on nostettu totuttua korkeammalle (20/18/15 euroa), sillä eihän voi olla oikein, että elävää musiikkia saa halvemmalla kuin elokuvaelämyksen jättiteatterissa!

Arvio: Italialaista lauluperinnettä A:sta Ö:hön

Vuoden ikäisen kulttuuritalo Sandelsin konserttisali on tervetullut lisä pääkaupungin musiikkielämään. Kallionseinämään louhitusta salista on viime kauden aikana muodostunut Helsingin kamarikuoron kotisali. Vaikka on ilahduttavaa nähdä, että vastoinkäymisiä kokenut kuoro alkaa asettua ja sen toiminta vakiintua, uudessa vakiotilassa on omat akustiset ongelmansa.
Read More →

Arvio: Virtuaalioopperan huumaa ja klassista pluralismia

Ville Raasakan (s. 1977) säveltämä, Inkariina Simolan (s. 1978) käsikirjoittama ja ohjaama pienoisooppera Tsehovilainen mafiaseikkailu: Kohtalokkaat oppitunnit sijoittuu aikamme venäläiseen mafiamaailmaan ja kasvaa Putinin nyky-Venäjän kriittiseksi allegoriaksi. Lajityypiltään virtuaalioopperaksi nimetyssä teoksessa on monia kokeellisen musiikkiteatterin piirteitä: näyttämökuvaa hallitsevat videotykillä takaseinälle heijastetut, villisti assosioivat valokuvat ja animaatiot, kun taas varsinainen muu lavastus on minimaalinen. Laulajilla on esityksen aikana mahdollisuus vaikuttaa kuvalliseen kerrontaan, kun taas musiikissa on jätetty tilaa osittaiselle improvisaatiolle. Lauluäänten käsittely sinänsä on musiikissa kuitenkin melko perinteistä, ja lauletusta tekstistä saa useimmiten lähes ongelmitta selvää. Read More →

Vivaldi!

Hieno joukko suomalaisia barokkityylin osaajia Vivaldin parissa.

Veteraanit vauhdissa – Erkki Rautio

Harvoin esitetty jousitrioversio Bachin kuuluisista Goldberg-variaatioista. Mielenkiintoista. Soittajissa kokemus ja nuoruus mukavasti edustettuina.