The Guardianin Charlotte Higgins liittyy kamariorkesteri Britten Sinfoniaa ylistävien äänien joukkoon. Kyseessä on vuonna 1992 perustettu projektiluonteisesti työskentelevä kollektiivi, jossa vajaan parinkymmenen äänenjohtajan joukko kokoaa tarvittavat soittajat noin seitsemäänkymmeneen vuotuiseen konserttiin.
Omintakeisinta Britten Sinfonian toimintatavassa on se, ettei yhtä taiteellista johtajaa tai ylikapellimestaria ole, vaan soittajat päättävät kuraattorina toimivan toimitusjohtajan kanssa teos- ja solistivalinnoista yhdessä. Repertuaari on kirjava: kuluvalla kaudella esimerkiksi barokkiguru Christopher Hogwood, uuteen musiikkiin erikoistunut pianisti Pierre-Laurent Aimard ja Pekka Kuusisto vierailevat solisteina. Pianisti Imogen Cooperin kanssa Sinfonia esittää kaikki Beethovenin pianokonsertot. He kaikki myös johtavat orkesteria.
Yhtye pitää varsinaisia konserttisarjoja Lontoon South Bank Centren lisäksi Cambridgessa ja Norwichissa Itä-Englannissa. Suuren suosion ovat saaneet myös lounasajan konsertit, joissa keskeistä kamarimusiikkirepertuaaria yhdistetään vaativiin nykymusiikkiteoksiin. Nämä konsertit esitetään aina viidesti eri kaupungeissa, Puolan Krakova mukaan lukien. Ohjelmoinnin innovatiivisuutta ei käy kiistäminen, vai mitä sanotte tästä?
Charlotte Higgins kiittelee orkesteria hyvästä konseptista, joka sallii yksittäisille soittajille paljon luovuutta ja painottaa yleisön kokemuksen laadukkuutta. Toinen fani, blogisti Bob Shingleton lisää tähän korkean taiteellisen tason ja ylistää rohkeutta perustaa eklektiseen repertuaariin keskittyvä oma levymerkki aikana, jolloin monet suuremmat merkit päinvastoin pyrkivät minimoimaan julkaisujen riskejä.
Suomessa Tapiola Sinfonietta soittaa usein ilman kapellimestaria, ja orkesterin taiteellisista linjauksista vastaa intendentin ja kahden muusikon kolmikko. Tulokset ovat olleet vakuuttavia.