Amfion pro musica classica

Arvio: Barenboim ja Boulez Ensemble antoivat parastaan Pintscherin kantaesityksessä

Matthias Pintscherin NURin kantaesitys sunnuntaina Berliinissä. Kuva: Jari Kallio

Matthias Pintscherin NURin kantaesitys sunnuntaina Berliinissä. Kuva: Jari Kallio

”Täydellinen”, kuului Daniel Barenboimin lyhyt, mutta verrattoman osuva luonnehdinta Matthias Pintscherin uutuusteoksesta NUR (2018) pianolle ja kamariorkesterille. Teos sai kantaesityksensä sunnuntaina Berliinin Pierre Boulez Saalissa Barenboimin ja säveltäjän johtaman Boulez Ensemblen kahdenkymmenenyhden muusikon esittämänä. 

Daniel Barenboim Stiftungin ja Sekhri Family Foundationin tilausteoksena syntynyt NUR (Tuli niin hepreaksi kuin arabiaksikin) on merkittävä lisäys pianolle ja soitinyhtyeelle sävellettyjen konserttojen kirjallisuuteen, joka ei ole ollenkaan niin runsaslukuinen kuin perinteisten orkesterisäesteisten konserttojen, jos kohta Ligetin pianokonsertto (1985-88) onkin oivallinen esimerkki ensin mainitusta formaatista. 

Kesällä 2018 sävelletty, alati kiehtovaan pianon ja soitinyhtyeen dialogiin perustuva NUR on aivan erityisen mukaansatempaava teos. Otsikkonsa hengessä Pintscherin partituuri on lumouksen lailla kuulijaansa inspiroiva, hehkuvien soivien kuvien virta, jonka moninaiset musiikilliset ideat kietoutuvat teoksen kolmiosaiseen kaavaan. 

Käyrätorven johdanto käynnistää ensimmäisen osan hienovireisten tutti-repliikkien saattelemana. Pianon kimmeltävät soinnut liittyvät kudokseen moni-ilmeisen lyömäsoittimiston peilaamina. Soolosellolla on keskeinen rooli läpi teoksen, osana Pintscherin hienostunutta jousisatsia. 

Lyhyen kadenssin jälkeen avausosa haipuu vähitellen hiljaisuuteen mitä vangitsevammalla tavalla. Lyhyt toinen osa puolestaan piirtyy esiin hiljaisuudesta äärettömän herkin tekstuurein pitäen kuulijan tarkkaavaisuuden tiukasti aistillisen meditatiivisessa otteessaan.   

Päätösosa kohoaa punaiseen hehkuun, nopeiden tempojen ja tiheiden tekstuurien jännitteissä, jotka purkautuvat hetkellisinä roihuina. Solistin ja ensemblen vuoropuhelu on mitä kiehtovinta, kutoen soittimet yksi toisensa jälkeen huimaan soinnin verkkoon, joka tihentyy intensiivisiin päätöstahteihin.  

Daniel Barenboim, Matthias Pintscher ja Boulez Ensemble. Kuva: Jari Kallio

Daniel Barenboim, Matthias Pintscher ja Boulez Ensemble. Kuva: Jari Kallio

Barenboim ja säveltäjän johtaman Boulez Ensemblen muusikot antoivat parastaan NURin kantaesityksessä saaden yleisöltä ansaitut, innokkaat kiitokset. Pitkien aplodien jälkeen muusikot palasivat lavalle ja esitys toistettiin. Tämä olikin mitä erinomaisin ratkaisu uuden teoksen kohdalla.   

Iltapäivän konsertin alkupuolella kuultiin toinenkin ensiesitys, Pintscherin Verzeichnete Spur. Säveltäjä oli nimittäin uudistanut alun perin vuonna 2005 sävelletyn teoksensa elektronisen osuuden yhteistyössä Pariisin IRCAM-musiikkikeskuksen kanssa, ja teos kuultiin nyt ensimmäistä kertaa uudessa asussaan. 

Soolokontrabassolle, kolmelle sellolle, bassoklarinetille, kontrabassoklarinetille, harpulle, pianolle ja lyömäsoittimille sävelletty Verzeichnete Spur on tummien sointien vaikuttava tutkielma, jossa keskinäistä dialogia käyvät niin solisti, kamariyhtye kuin elektroninen materiaalikin.

Boulez Ensemble teki Pintscherin johdolla upeaa työtä Verzeichnete Spurin parissa. Yhdessä äänisuunnittelija Benoit Meudicin ohjaaman elekronisen materiaalin kanssa teoksesta muodostui mitä omintakeisin soiva kaikkeutensa, jonka synnyttämä vaikutus oli kerrassaan ainutlaatuinen.   

Kahden Pintscherin uutuuden välissä kuultiin Claude Debussyn vuonna1915 säveltämä mestariteos, Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle. Teoksen oli määrä tulla, Sello- (1915) ja Viulusonaattien (1916-17) ohella, osaksi kuuden sonaatin kokoelmaa Six sonates pour divers instruments, mutta Debussyn kuollessa vuonna 1918 projekti jäi keskeneräiseksi. 

Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle on kuin täydellinen jalokivi, jossa lumovoimaiset tekstuurit on sommiteltu omaleimaiseksi tulkinnaksi sonaatin kaavasta. Debussyn tapa kirjoittaa huilulle on aina yhtä hurmaavaa, kuten ovat alttoviulun ja harpun osuudetkin. 

Claudia Stein, Michael Barenboim ja Aline Khouri Debussyn sonaatin parissa Boulezsaalissa. Kuva: Jari Kallio

Claudia Stein, Michael Barenboim ja Aline Khouri Debussyn sonaatin parissa Boulezsaalissa. Kuva: Jari Kallio

Boulez Ensemblen muusikot Claudia Stein, Michael Barenboim ja Aline Khouri tarjosivat nautinnollisen tulkinnan Debussyn sonaatista, joka olikin erinomainen teosvalinta Pintscherin musiikin lomaan. Huumaava sointi yhdistettynä rakenteelliseen selkeyteen ja täydelliseen balansoitiin mahdollistivat syvän Debussy-elämyksen. 

– Jari Kallio

 

Boulez Ensemble

Matthias Pintscher, kapellimestari

Daniel Barenboim, piano

 

Matthias Pintscher: Verzeichnete Spur (2005/2019, uudistetun version kantaesitys)

Claude Debussy: Sonaatti huilulle, alttovilulle ja harpulle 1915)

Matthias Pintscher: NUR pianolle ja soitinyhtyeelle  (2018, kantaesitys)

Pierre Boulez Saal, Berliini

Sunnuntai 20.1.2019, klo 16

Vastaa

Post Navigation