Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

MARIA KALLIONPÄÄ JA MARKKU KLAMI SÄVELTÄVÄT CROAKIN

Anna Ivanova-Brashinskaja, Maria Kallionpaa, Markku Klami. Valokuva: Noora Isoeskeli.

Anna Ivanova-Brashinskaja, Maria Kallionpaa, Markku Klami. Valokuva: Noora Isoeskeli.

Pohjoismaiden ensimmäisen suuren nukketeatterioopperateoksen säveltävät Markku Klami ja Maria Kallionpää yhdessä. Teoksen nimi on CROAK or The Unexpected Joys and Perils of Singing. CROAK kantaesitetään vuonna 2018 Porin Promenadisalissa.

Säveltäjä ja pianisti Maria Kallionpää (s. 1981 Ulvila) on tutkiva, paneurooppalainen ja poikkialainen taiteilija. Vuonna 2015 hän väitteli tohtoriksi Oxfordin yliopistosta aiheenaan pianon laajennetut soittotekniikat. Parhaillaan hän säveltää myös Teatro Dell’Opera di Romalle ja tekee taiteellista tutkimusta Aalborgin yliopistoon.

Säveltäjä Markku Klamin (s. 1979 Turku) teoksia on esitetty lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla Suomessa ja maailmalla. Hänen tuotantoonsa kuuluu mm. orkesteriteoksia, kamarioopperaa ja kuoroteoksia. Klami valmistui Turun taideakatemiasta 2006 ja viimeisteli sävellyksen opintonsa Sibelius-Akatemiassa 2010.

Oopperan libretisti on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Mikhail Brashinsky (s. 1965 Leningrad). Libreton päähenkilö Lordi Croakin tunteet vellovat rakkauden ja kuoleman syövereissä. Hänen kohtalonaan on taianomainen laulun lahja ja siitä maksettava kova hinta.

Kallionpäätä ja Klamia innostaa säveltäjinä se, miten ”CROAKissa yhdistyvät jännittävällä tavalla nykyaikainen nukketeatteri, visuaalisuus ja musiikki, luoden oopperasta todellisen kokonaistaideteoksen. Lauluäänen ominaisuuksilla tulee olemaan merkittävä rooli musiikissa – äänenvärien vaihtelut vahvistavat hienon libreton ajatonta sanomaa rakkauden kaipuusta.”

CROAK omistetaan säveltäjä Jouni Kaipaisen (1956–2015) muistolle. Nukketeatterioopperaprojekti käynnistettiin kolme vuotta sitten viidelle säveltäjälle suunnatulla hakukierroksella. Hakuun osallistuivat myös Kallionpää ja Klami. Tällöin säveltäjäksi kutsuttiin Jouni Kaipainen, joka menehtyi kesken työn viime marraskuussa. Kaipainen oli vielä mukana, kun teoksen työnimi Halewyn vaihdettiin CROAKiksi eli suomalaisittain Kraakuksi.

Nyt uusille säveltäjille halutaan antaa mahdollisuus kirjoittaa musiikki puhtaalta pöydältä ja riittävällä aikataululla. CROAK saa ensi-iltansa Porin Promenadisalissa vuonna 2018.

CROAKin ohjaa nukketeatteritaiteilija, FT Anna Ivanova-Brashinskaya (s. 1965 Leningrad). Apulaisohjaajana toimii Roosa Halme (s. 1982 Littoinen), joka oli käynnistämässä nukkeoopperaprojektia jo aiemmassa työssään Taiteen edistämiskeskuksen Porin toimipisteen läänintaiteilijana.

Teoksen visuaalisesta suunnittelusta ja nukkejen toteutuksesta vastaa Viktor Antonov (s. 1961 Leningrad). Projektissa tehdään yhteistyötä myös turkulaisen nukketeatteriyhdistys TIP-Connection ry:n kanssa.

Nukketeatterioopperan orkesterina toimii Pori Sinfonietta johtajanaan Jan Söderblom (s. 1970 Helsinki). Teoksen tuottavat Porin ooppera ja Poikkitaiteellinen yhdistys Poike tuottajinaan Heli Latvala (s. 1950 Pori) ja Tuuli Penttinen-Lampisuo (s. 1969 Tampere).

Nukketeatterioopperaprojektia ovat tähän mennessä tukeneet Svenska kulturfonden i Björneborg, Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Taiteen edistämiskeskus.

www.poike.fi


MARIA KALLIONPÄÄ OCH MARKKU KLAMI TONSÄTTER CROAK

Nordens första stora dockteateropera tonsätts av Markku Klami och Maria Kallionpää i samarbete. Verket heter CROAK or The Unexpected Joys And Perils of Singing. CROAK uruppförs år 2018 i Promenadsalen i Björneborg.

Tonsättaren och pianisten Maria Kallionpää (f. 1981 Ulvsby) är en undersökande, paneuropeisk och tvärkonstnärlig artist. År 2015 disputerade hon för doktorsgraden vid Oxfords universitet med en avhandling om fördjupad spelteknik för piano. För närvarande tonsätter hon också för Teatro Dell’Opera di Roma och bedriver konstnärlig forskning vid Aalborgs universitet.

Tonsättaren Markku Klamis (f. 1979 Åbo) verk har uppförts på flera internationella festivaler i Finland och ute i världen. I hans produktion ingår bl.a. orkesterverk, kammaroperor och körverk. Klami utexaminerades från Åbo konstakademi år 2006 och han kompletterade sina studier i komposition vid Sibelius-Akademin år 2010.

Operans librettist är filmregissören och manusförfattaren Michail Brasjinskij (f. 1965 Leningrad). Huvudpersonen i librettot, Lord Croak, är ett offer för svallande känslor kring kärleken och döden. Hans öde är en magisk sångröst som han får betala dyrt för.

Som tonsättare inspireras Kallionpää och Klami av hur ”modern dockteater, visualitet och musik på ett spännande sätt förenas i CROAK och gör operan till ett verkligt helhetskonstverk. Sångröstens egenskaper kommer att spela en viktig roll i musiken – klangfärgens variationer förstärker det fina librettots tidlösa budskap om kärlekslängtan.”

CROAK tillägnas minnet av Jouni Kaipainen (1956–2015). Projektet med dockteateroperan startade för tre år sedan med en ansökningsomgång riktad till fem finländska kompositörer. Då ansökte också Kallionpää och Klami. Till verkets kompositör valdes då Jouni Kaipainen, som avled mitt i arbetet i november i fjol. Kaipainen var alltjämt med då verkets arbetsnamn Halewyn byttes till CROAK, eller KRAX på svenska.


MARIA KALLIONPÄÄ AND MARKKU KLAMI TO COMPOSE THE PUPPET OPERA CROAK

The first full-length puppet opera produced in the Nordic Countries will be composed by Maria Kallionpää and Markku Klami. The opera is titled CROAK or The Unexpected Joys and Perils of Singing, and it will premiere in 2018 at the Promenadi Hall in Pori, Finland.

Composer and pianist Maria Kallionpää (b. 1981 in Ulvila) is best described as a pan-European and interdisciplinary artist and academic. In 2015, she defended her PhD thesis on extended playing techniques in contemporary piano music at the Oxford University. At the moment, she is composing for the Teatro Dell’Opera di Roma and is a visiting researcher at the University of Aalborg, Denmark.

The works of Markku Klami (b. 1979 in Turku) have been performed at various international festivals worldwide. His catalogue consists of chorus and orchestra pieces and chamber opera. Klami graduated from the Turku Arts Academy in 2006 and completed his Master’s Degree in Music at the Sibelius Academy in Helsinki in 2010.

The libretto of the puppet opera CROAK is written by film director and screenwriter Mikhail Brashinsky (b. 1965 in Leningrad). In the libretto, the emotions of the protagonist Lord Croak are torn between love and death, as his fate is to succumb to the price he must pay for his magical gift of song.

Both Kallionpää and Klami are inspired by ”how contemporary puppet theatre, visuals and music are intertwined  in CROAK in an unforeseen way and create a resounding, complete work of art. The different vocal attributes will play a significant role within the music, as tonal variations underline the libretto’s timeless message – the desire to be loved.”

CROAK is dedicated to the memory of composer Jouni Kaipainen (1956–2015). The puppet opera project started three years ago with a call for submissions for five Finnish composers, out of whom Jouni Kaipainen was selected to compose the opera. Kallionpää and Klami also participated in the call for submissions. Jouni Kaipainen passed away unexpectedly in November 2015. He was still working on the composition when its initial working title Halewyn was changed to CROAK.

Santtu-Matias Rouvali johtaa Šostakovitšin 10. sinfonian RSO:n konsertissa

Rouvali

Santtu-Matias Rouvali johtaa Šostakovitšin 10. sinfonian Radion sinfoniaorkesterin konsertissa 4.5. Musiikkitalossa. Ohjelmassa on myösAleksandr Mosolovin 1920-luvun kulttiteos Iron Foundry (Teräsvalimo) ja brittiläisen nykysäveltäjän Thomas Adèsin viulukonsertto ”Concentric paths”, jonka solistina soittaa teoksen levyttänytkin Augustin Hadelich. Konsertti lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso.

Glièren ja Mjaskovskin opissa ollut Aleksandr Mosolov oli vallankumouksen lapsi, joka oli taistellut punaisessa ratsuväessä ja julistautui 1920-luvulla Neuvostoliiton johtavaksi radikaalisäveltäjäksi.Teräsvalimo vuodelta 1926 oli osa Bolshoi-teatterin tilaamaa Teräs-balettia. Thomas Adès nousi maailmanmaineeseen 1990-luvulla kekseliäillä pienimuotoisilla teoksilla, joista tie on kulkenut kohti suurempia kokonaisuuksia ja kokoonpanoja. Viulukonserton ”Concentric Paths” (Samankeskiset polut) kolme osaa Rings, Paths, Rounds viittaavat erilaisiin reitteihin, joilla on kuitenkin yhteinen keskipiste. Šostakovitšin 10. sinfonia oli ensimmäinen laaja orkesteriteos, joka esitettiin Stalinin kuoleman jälkeen. Teoksen traagiset ja introspektiiviset piirteet hätkähdyttivät yleisöä ja sävellys aiheuttikin paljon keskustelua kantaesityksen jälkeen 1953.

Santtu-Matias Rouvali on Tampere Filharmonian taiteellinen johtaja ja Kööpenhaminan filharmonikoiden päävierailija. Kaudella 2015–2016 Rouvali debytoi Bambergin sinfoniaorkesterin, Indianapoliksen sinfoniaorkesterin ja Baden-Badenin ja Freiburgin radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina. Lisäksi hän kiertää Sveitsiä Lausannen kamariorkesterin kanssa ja johtaa mm. BBC:n sinfoniaorkesteria, Ranskan radion sinfoniaorkesteria ja Tokion sinfoniaorkesteria.

Saksalaiseen perheeseen syntynyt Augustin Hadelich varttui Italiassa. Hän muutti musiikkiopintojen perässä New Yorkiin 2004 ja on nykyään myös Yhdysvaltain kansalainen. New Yorkissa Hadelich opiskeli maineikkaassa Juilliardin musiikkikorkeakoulussa Joel Smirnoffin johdolla. Kuluvalla kaudella Hadelich debytoi mm. Chicagon ja Pittsburghin sinfoniaorkestereiden ja Orpheus-kamariorkesterin solistina. Lisäksi hän esiintyy mm. Lontoon filharmonikkojen, Philadelphian orkesterin ja Cincinnatin sinfoniaorkesterin kanssa. Soolokonsertteja Hadelich pitää Lontoon Wigmore Hall’ssa ja Saksassa. Hadelich on levyttänyt Thomas Adèsin viulukonserton Hannu Linnun ja Liverpoolin filharmonikkojen kanssa 2014. Augustin Hadelichin instrumentti on ”ExKiesewetter” Stradivarius vuodelta 1723.

4.5. klo 19
KESKIVIIKKOSARJA 14

Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari
Augustin Hadelich, viulu
Aleksandr Mosolov: Iron Foundry
Thomas Adès: Viulukonsertto “Concentric paths”
Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 10

Tapiola Sinfonietta vappuaattona P.D.Q. Bachin seurassa

Tapiola Sinfonietta viettää vapun 2016 P.D.Q. Bachin seurassa. Konsertissa kuullaan klassisen musiikin tunnetuimpia teoksia, jotka ovat kuitenkin kokeneet erinäisiä muodonmuutoksia. Ohjelmassa ovat muun muassa Eine kleine Nichtmusik ja alkusoitto oopperasta Civilian Barber. Konsertti on Espoon kulttuurikeskuksessa lauantaina 30.4. klo 18 alkaen.

Tarina kertoo, että P.D.Q. Bach olisi Johan Sebastian Bachin 20 lapsesta kahdeskymmenesensimmäinen. Tämän kuvitteellisen hahmon takana lienee kuitenkin amerikkalainen musiikkitieteilijä Peter Schickel, joka on säveltänyt P.D.Q. Bach -nimikkeellä toista sataa humoristista teosta. Hauskuus syntyy pääasiassa neljällä keinolla: kummalliset soittimet, lukuisat tutut sitaatit yhdistettyinä toisiinsa, tahallisesti väärin kirjoitetut soinnut, melodiakulut tai kadenssit ja lopuksi verbaalinen huumori. Vappukonsertin kappaleissa on käytetty muita paitsi ensimmäistä konstia.

P.D.Q. Bachin roolissa nähdään Tapiola Sinfoniettan II konserttimestari Jukka Rantamäki, ja solisteina ovat tenori Petri Bäckström ja baritoni Jouni Bäckström, eli The Bäckström Brothers. Mukana on myös EMO Ensemblen tuplakvartetti.

La 30.4.2016 klo 18, Espoon kulttuurikeskus
VAPPUAATON KONSERTTI: P. D. Q. BACH
Tapiola Sinfonietta
The Bäckström Brothers
EMO Ensemblen tuplakvartetti
Jukka Rantamäki, P. D. Q. Bach

P.D.Q. Bachin tuotantoa:
Unbegun Symphony, josta esitetään vain osat III ja IV, koska P.D.Q. Bach syntyi liian myöhään säveltääkseen ensimmäiset osat
Overture: Civilian Barber
A Little Nightmare Music -pienoisooppera
The only piece ever written for violin & tuba
Schleptet
Knock Knock – kokoelma laulettuja vitsejä
Eine kleine Nichtmusic

www.tapiolasinfonietta.fi

Tohtorintutkinnossa esitellään John Cagen ja muiden merkittävien säveltäjien lyömäsoitinmusiikkia

Harri Lehtinen tarkastelee tohtorintutkinnossaan John Cagen (1912–1992), hänen aikalaistensa, ystäviensä ja oppilaidensa sekä Cagen musiikista vaikutteita saaneiden säveltäjien lyömäsoitinmusiikkia. Lehtisen tohtorintutkinto tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 6. toukokuuta.

Lehtinen halusi tohtorintutkinnossaan tehdä lyömäsoitinmusiikkia yleisölle tutuksi. Jatko-opintojensa aikana hän olikin mukana esiintyjänä ja järjestäjänä noin kuudessakymmenessä lyömäsoitinkonsertissa, jotka tavoittivat satoja eri-ikäisiä kuulijoita. Lehtisen viidessä jatkotutkintokonsertissa kuultiin Cagen teosten lisäksi muun muassa Yannis Xenakiksen, Franco Donatonin ja Toru Takemitsun lyömäsoitinmusiikkia.

Halusin esittää konserteissani merkittäviä ja kumouksellisia sävellyksiä lyömäsoittimille. Esittelemieni säveltäjien teoksia ei Suomessa syystä tai toisesta ole juurikaan viime vuosina esitetty, Lehtinen kertoo.

Vuosina 1935–1943 John Cage sävelsi yhteensä 17 teosta, joissa lyömäsoittimet ovat keskeisessä asemassa. Nämä teokset kuuluvat lyömäsoitinyhtyeiden ja lyömäsoitinkamarimusiikin keskeiseen ohjelmistoon. Lehtisen kirjallinen tutkielma käsittelee Cagen varhaista lyömäsoitinmusiikkia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun aiheesta kirjoitetaan suomeksi. Lehtinen keskittyy tutkielmassaan muun muassa Cagen lyömäsoitinyhtyeteosten esittämiskäytäntöihin ja instrumentaatioon eli soitinnukseen.

Cagen tapa käyttää erilaisia äänenvärejä ja soittotapoja tekee hänen musiikistaan merkittävää. Hän nosti tuotannossaan lyömäsoittimet solistiseen asemaan tasavertaisiksi instrumenteiksi muiden joukkoon. Tutkielmani tarkoitus on madaltaa muusikoiden ja opiskelijoiden kynnystä tarttua Cagen rikkaaseen lyömäsoitinmusiikkiin ja auttaa ymmärtämään hänen filosofiaansa lyömäsoittimien suhteen, Lehtinen kuvailee.

Lehtisen tohtorintutkinto on toinen Sibelius-Akatemiassa lyömäsoittimista suoritettu tohtorintutkinto.

Harri Lehtisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus
6.5.2016 klo 12, Camerata-sali, Helsingin Musiikkitalo, Mannerheimintie 13 

www.uniarts.fi

Arvio: OAE:n ja Rattlen seikkailu vuoteen 1880

Sir Simon Rattle ja Orchestra of the Age of Enlightenment Royal Festival Hallissa

Sir Simon Rattle ja Orchestra of the Age of Enlightenment Royal Festival Hallissa

Kolme vuosikymmentä sitten perustettu Orchestra of the Age of Enlightenment on yksi aikamme arvostetuimpia periodiorkestereita. Orkesterilla ei ole ylikapellimestareita, vaan se työskentelee tiiviisti useiden kapellimestarien kanssa, joiden tittelinä on principal artist. Heidän joukossaan erityisessä asemassa on Sir Simon Rattle, joka on tehnyt yhteistyötä OAE:n kanssa sen perustamisesta saakka.

Orkesteri on tunnettu kekseliäästä ohjelmistosuunnittelustaan. Perjantai-iltana Lontoon Royal Festival Hallissa OAE ja Rattle palasivat vuoden 1880 Wieniin kolmen samanaikaisesti syntyneen mutta varsin erilaisen teoksen kautta.

Konsertin avauksena kuultiin Johannes Brahmsin Traaginen alkusoitto, Op. 81 (1880). Tämä oli suomalaiskuulijalle erittäin ilahduttava valinta, sillä mielenkiintoista kyllä, Brahmsin klassikkoa kuulee meillä yllättävän harvoin soitettavan.

Alkusoiton synnystä on erilaisia näkemyksiä. Joidenkin mukaan taustalla on Brahmsin suunnitelma säveltää musiikkia Goethen Faustiin, mutta on myös hyvin mahdollista, että alkusoitto perustuu keskeneräiseen sinfoniaprojektiin. Niin tai näin, teos on yksi Brahmsin kiehtovimpia.

Sir Simon Rattle on viime vuosina johtanut paljon Brahmsia, mukaan lukien toissasyksyinen sinfoniasykli Berliinissä. Rattlen Brahmsissa tunnusomaista on ollut läpikuultava sointi, kokonaismuodon verraton hahmotus sekä ilmeikäs rytmiikka. Juuri näistä hyveistä saatiin nauttia myös Traagisessa alkusoitossa.

Avaustahtien iskut kajahtivat kuulaina vailla rahtustakaan siitä painolastista, joka yleensä leimaa romanttisemmin orientoitunutta Brahms-soittoa. Musiikin virratessa eteenpäin kuulija saattoi nauttia Orchestra of the Age of Enlightenmentin periodisoiton ketteryydestä, puhtaudesta ja ilmaisuvoimasta. Läpikuultavat jouset, ilmeikkäät puupuhallinosuudet sekä värikylläisinä hehkuvat vasket muodostivat kiehtovan soundin, joka on juuri tälle orkesterille niin ominainen.

Traagisessa alkusoitossa musiikilliset aiheet kulkevat muodonmuutoksesta toiseen varsin ripeästi edellyttäen sekä hyvin tarkkaa kokonaisuuden hahmottamista että herkkyyttä yksityiskohtien emotionaalisten ja soinnillisten vivahteiden huomioimiseen. Sir Simon Rattlen johdolla OAE:n verrattomat muusikot tarjosivat innostavan Brahms-elämyksen, joka säilyy mielessä pitkään.

Brahmsin klassikon jälkeen kuultiin illan harvinaisuus. Hans Rott (1858-1884) sävelsi lyhyen, traagisen elämänsä aikana joukon omaperäisiä teoksia, jotka törmäsivät kuitenkin rankkaan aikalaiskritiikkiin erityisesti Brahmsin taholta. Rott tuhosi osan käsikirjoituksistaan, mutta kourallinen teoksia kuitenkin säilyi, kuten Gustav Mahlerin suuresti arvostama sinfonia E-duuri (1878-1880), josta Rattle ja OAE olivat poimineet ohjelmaansa jännittävän scherzon.

Rottin scherzo oli todellinen löytö! Alun metsästystorviaiheet vievät ajatukset hetkeksi Anton Brucknerin neljänteen sinfoniaan sekä Carl Maria von Weberiin, mutta musiikki etenee pian maisemiin, jotka ovat ennenkuulumattomia 1800-luvun musiikissa. Silti ne ovat kuulijalle samalla hämmentävän tuttuja ennakoidessaan monin tavoin Mahlerin sinfonista ilmaisua, erityisesti ensimmäisen ja viidennen sinfonian scherzoja.

Rottin tarkoituksellisen kulmikkaat Ländler-rytmit sekä toistuvasti itseironiaan taipuvat vaskifanfaarit ovat kerrassaan nerokkaita, samoin kuin Nachtmusik-trio, joka on kuin etiäinen Mahlerin seitsemännestä sinfoniasta tai jopa Bartókin hitaista osista.

Orchestra of the Age of Enlightenment ja Rattle sukelsivat Rottin maailmaan huikealla omistautumisella saavuttaen vaikuttavan tulkinnan, jossa scherzon koko musiikillinen kirjo peilautui kerrassaan riemastuttavasti. Yleisö otti teoksen välittömästi omakseen. Tätä musiikkia on kuultava pian lisää!

Väliajan jälkeen illan sinfoniana kuultiin Brucknerin kuudes (1879-81), joka sekin on kohtalaisen harvinainen tuttavuus konserttisaleissa. Tämä on sinänsä hämmentävää, sillä A-duurisinfonialla olisi kaikki edellytykset kohota säveltäjänsä suosituimmaksi teokseksi. Sinfonia on muodoltaan klassisen selkeä ja täynnä mieleenpainuvia melodioita. Viisikymmentäminuuttisena se on myös Brucknerin mittapuulla verraten lyhyt teos. Silti kuudes sinfonia on jäänyt ohjelmistosuunnittelussa toistuvasti Brucknerin isompien järkäleiden varjoon. Jopa Otto Klempererin kerrotaan joutuneen taittamaan peistä useaan otteeseen saadakseen johtaa suosikkisinfoniaansa.

Niinpä perjantai-ilta Royal Festival Hallissa olikin aivan erityinen ilo, kun saimme kuulla  Brucknerin harvinaisemman sinfonian periodisoittimin. Aivan ennenkuulumatonta periodiorkesteri-Bruckner ei kuitenkaan ole, sillä ennen Sir Simon Rattlea ja OAE:ta Bruckneria ovat esittäneet periodimusisoiden ainakin Sir Roger Norrington ja Philippe Herreweghe orkestereineen. Kuudennesta sinfoniasta en kuitenkaan tunne aiempaa perioditulkintaa.

Sinfonian alku on mitä mukaansatempaavin. Tunnusomainen jousitremolo johtaa ripeään allegroon, josta kohoaa ensimmäisen osan pääteema, vaskiaihe, jolla on keskeinen rooli koko sinfoniassa. Osan lyyrinen teema puolestaan tarjoaa jousille tilaisuuden säihkyä. Monet puupuhallinten aiheet värittävät musiikkia kekseliäästi.

Adagio perustuu Brucknerille harvinaiseen tapaan tiukasti sonaattimuotoon ollen silti mitä mielikuvituksellisinta musiikkia. Pizzicatojen säestämien puhallinaiheiden avaama scherzo on Brucknerin hienoimpia arvoituksellisuudessaan. Tässä musiikissa fraasien muotoilulla ja sointiväreillä on aivan erityinen merkitys. OAE ja Rattle toteuttivat osan äärettömän hienosti.

Kuudennen sinfonian finaali on mielenkiintoinen vastakohta viidennen sinfonian jättimäisille fuugamuodostelmille. Hidas johdanto käynnistää osan johtaen jälleen vaskipurkaukseen. Muistumat edellisistä osista palaavat mitä yllättävimmissä yhteyksissä lomittuen musiikkiin, joka huipentuu sinfonian avausaiheen paluuseen säteilevässä duuriasussa. Rattlen ja orkesterin tulkinnassa ihastuttavinta oli se luonnollisuus, jolla tämä niin helposti fragmenteiksi pirstoutuva musiikki eteni avaustahdeista viimeisiin sointuihin saakka. Royal Festival Hallin yleisön raikuvat suosionosoitukset olivat hyvin ansaitut.

— Jari Kallio

Orchestra of the Age of Enlightenment
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Johannes Brahms: Traaginen alkusoitto, Op. 81
Hans Rott: Scherzo E-duurisinfoniasta
Anton Bruckner: Sinfonia nro 6 A-duuri

Pe 22.4.2016, klo 19.00
Royal Festival Hall
Southbank Centre
Lontoo