Amfion pro musica classica

Author Archives: Jarkko Hartikainen

Arvio: Atlas Ensemble tuli, voitti ja tuhottiin

Kuva: Maarit KytöharjuMusica nova Helsinki -festivaalilla nähtiin tänä vuonna paljon erilaisia kulttuurien kohtaamisia. Yleisöt kohtasivat yllättäen tuntuvimmin Avanti!n konsertissa, joka oli samalla myös Helsingin XVI Flamencofestivaalin konsertti: flamencoyleisö reagoi välittömin väliaplodein ja espanjankielisin kannustushuudoin (kuten asiaan kuuluu), varmasti vähän ihmetellen nykymusiikkiyleisön rauhallisempaa nautiskelua. Kokeellisen musiikin ja monitaidetapahtumien katu-uskottava nuori yleisö taas löysi tiensä esimerkiksi defunensemblen japanilaisena undergroundina mainostettuun konserttiin indieareenana tunnetulle Korjaamon Vintille sekä Korvat auki -kollektiivin riemastuttaviin monitaiteisiin ja -mediaalisiin EarLAB-tapahtumiin Suvilahdessa. Read More →

Arvio: Chaya Czernowin ja eksistentiaalinen kokemus

Chaya Czernowin (kuva: Schott)Oli jo korkea aika saada persoonallista ja voimakasta ilmaisua luovan Chaya Czernowinin (s. 1957) musiikki suomalaisyleisön eteen, ja Musica nova Helsinki -festivaalin itään päin katsova teema oli siihen varmasti ihan yhtä hyvä tekosyy kuin mikä tahansa muukin. Pitkä pimento korjattiin laajalla orkesteriteoksella, jossa RSO vakuutti heittäytymiskyvyllään, sekä intiimillä kamarikonsertilla, jossa etenkin Uusinta-kamariyhtyeen jouset häikäisivät tarkkuudellaan. Read More →

Arvio: Täyden kympin resitaali

Joonatan Rautiola (kuva: Heikki Tuuli)Saksofonisti Joonatan Rautiolan (s. 1983) Vuoden nuori muusikko -konserttia Tampere-talon Pienessä salissa voi pitää resitaalikonsertin malliesimerkkinä. Pro Musica -säätiön tukeman solisti-illan teokset olivat soitinta valaisevia, jännittävän erilaisia ja häikäisevän taidokkaasti esitettyjä. Myös konsertin kokonaisdramaturgia oli suunniteltu oivallisesti. Mikä hienointa, konsertti tarjosi yleisölle varmasti uudenlaisen kuvan saksofoniin – täysiverisenä klassisena instrumenttina, josta löytyy lukemattomia sävyjä. Vieläkin monille tulee soittimesta väistämättä mieleen jazz, mutta sitä en ajatellut konsertin aikana sekuntiakaan: tässä oltiin aivan omanlaisensa tradition sydämessä. Read More →

Arvio: Ennakkosuosikit pitivät

Kun vasta toista kauttaan käynnistelevässä, 2000-luvun musiikkiin keskittyvässä konserttisarjassa alkaa tulla samoja ja samantyylisiä säveltäjiä vastaan tuon tuosta, saattaa alkaa miettiä taiteellisen suunnittelun näköalojen laajuuden ja taiteellisen profiilin suhdetta. Jo viimekuisesta KLANG-konsertista tutut, nyt sarjassa jo kolmatta kertaa esiin nostetut Lotta Wennäkoski ja Mark Andre olivat onnekkaasti hieman epätasaisen Suomen Solistiyhdistyksen konsertin ehdotonta sävellyksellistä aatelia – ja teokset helmiä myös säveltäjiensä tuotannossa. Read More →

Arvio: Kaija Saariaho -festivaali

Suomi osaa juhlia sankareitaan, kunhan on ne ensin tunnistanut. Aikamme rakastetuin musiikin menestystarina näyttäisi tällä hetkellä olevan sunnuntaina 60 vuotta täyttänyt Kaija Saariaho. Säveltäjän tietävät kaikki, häneen on helppo samastua ja häntä on helppo ihailla: herkkä mutta suorapuheinen, älykäs mutta nöyrä – naurunalaisena pidetystä friikistä tinkimättömyydellä, rohkeilla ratkaisuilla ja vahvalla omalla äänellä kansainväliseksi suuruudeksi noussut suomalaisnainen. Mutta tarvitseeko laajasti saatavilla oleva Saariahon musiikki oman festivaalin, vai olisiko 50 000 apurahaeuroa voinut käyttää paremmin? Kolmessa päivässä juhlitulla rahallahan olisi luotu paljon uutta säveltaidetta ja autettu varjoon jätettyä nuorempaa polvea esiin. Read More →