Käsiohjelma antoi jo odottaa jotain epätavallista, se oli kokonaan Helsingin slangilla; roolihenkilöt olivat ’tyyppejä’ kuten ’eka kundi’, ’toka kundi’, ’kolmas kundi’, ’eka nainen’, ’Yön Quningatar’, jne. Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulun tuottama Zauberflöte kuului sarjaan klassikkojen modernisoinnit – joihin yleensä vakavamielinen kuulija/katsoja suhtautuu torjuvasti, niin mahdottomia versioita on jo saatu nähdä ja pahimpia tässä ovat saksalaiset. Liian usein ohjaajat rakentavat omat ’neronleimauksensa’ hienojen teosten päälle niiden sanoman tärvellen. Mutta nyt menin katsomaan Metropolian Taikahuilua hieman cocteaulaisessa mielessä: jusqu’ou on peut aller trop loin! (Mihin saakka voi mennä liian pitkälle). Perussääntö on ehkä se, että jos yleisö tietää, miten teos tehdään ’oikeasti’, voi sitä jo alkaa ’modernisoida’ ja parodisoida. Read More →
Arvio: Taikahuilu Metropoliassa
Musiikin passioita ja ekskursioita Euroopassa
Tämänkertaisessa Eero Tarastin päiväkirjassa pääsemme professorin asiantuntevalla siivellä Kaija Saariahon passiomusiikin syövereihin, Mikkelin kaupunginorkesterin konserttiin, Edinburgh’hin muistelemaan musiikkitieteen merkkihenkilöä, Wien Modern -nykymusiikkifestivaalille sekä Berliinin filharmonikoiden Helsingin-vierailulle. Read More →
Tšekkiläinen viikonvaihde
Viime viikolla oli Helsingin yliopistolla ja kaupungilla muutenkin eräänlainen tšekkiläinen festivaali. Oopperassa esitettiin loppuunmyytyjä näytöksiä Janá?ekin Tapaus Makropuloksesta – ja yliopistolla väitteli Tiina Vainiomäki monivuotisen tutkimustyön jälkeen Leoš Janá?ekin puhemelodian teoriasta. Tämä oli odotettu tapahtuma. Jo Erkki Salmenhaara sanoi aikoinaan nähtyään Vainiomäen ensimmäisen seminaarityön Janá?ekin puhemelodiateoriasta, että vihdoinkin joku esittää sen tajuttavasti, kaikki vain puhuvat siitä, mutta idea jää hämäräksi. Näin ei käynyt kellekään väitöksen jälkeen Read More →
Episodeja erään professorin elämästä, osa 14
Nyt blogini avautuu taas tauon jälkeen. Tämä on pakostakin takaperoista kirjoittelua, koska toimintaa on niin paljon, ettei siitä kerkiä raportoimaan. Mutta joskus sattuu jotain, jota voi tarkastella niin sanoakseni sub specie aeternitate eikä silloin ajankohdalla ole merkitystä. Eli niin kuin muuan viisas sanoi: aina on aikaa. Read More →
?iurlionis – Liettuan kansallinen symboli – säveltäjä/maalarin 100-vuotismuisto
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Mikalojus Konstantinas ?iurlioniksen (1875–1911) kuolemasta. Merkkivuotta juhlitaan Liettuassa näyttävästi, sillä hän on yksi heidän kansallissankareitaan ja ikonejaan. Read More →