Amfion pro musica classica

arvio: Steve Reichin lyömäsoitinteokset tekivät vaikutuksen Juhlaviikoilla

Etualalla Reich ja Colin Currie, taustalla Colin Currie Group ja Seksteton lavasetup. Kuva Jari Kallio.

Etualalla Reich ja Colin Currie, taustalla Colin Currie Group ja Seksteton lavasetup. Kuva Jari Kallio.

Kuulun siihen sukupolveen, joka on varttunut Steve Reichin (s. 1936) musiikin parissa. Kuusikymmentäluvulla uraansa aloitellut Reich oli jo varsin tunnettu nimi tutustuessani hänen musiikkiinsa neljännesvuosisata sitten. Sittemmin hänestä on tullut nykymusiikin grand old man, yksi kaikkein tunnetuimmista ja arvostetuimmista aikamme säveltäjistä.

Kahdeksattakymmenettä syntymäpäiväänsä ensi vuonna juhliva Reich kiertää maailmaa edelleen aktiivisesti. Helsingin juhlaviikoille hän oli saapunut esiintymään yhdessä brittiläisen lyömäsoittajan Colin Currien yhtyeen sekä Avantin muusikoiden kanssa.

Reich ja Currie avasivat konsertin yhdellä säveltäjän tunnetuimmista klassikoista. Clapping Music (1972) on mitä veikein minimalistinen sävellys. Se koostuu yhdestä rytmisestä taputuskuviosta, jonka molemmat muusikot aloittavat rytmisessä unisonossa. Sitten toinen heistä siirtyy rytmissä hyppäyksinä kahdeksasosa kerrallaan, jolloin syntyy erilaisia kaanonmuodostelmia. Kun muusikot palaavat rytmiseen unisonoon, kappale päättyy.

Clapping Musicissa ovat tiiviissä muodossa Reichin suurimmat hyveet säveltäjänä. Hän osaa rakentaa yksinkertaisesta, joskin tarkkaan harkitusta lähtömateriaalista kiinnostavaa musiikkia vahvojen rakenteellisten ratkaisujen kautta. Reich on osannut aina arvioida myös hyvin materiaalinsa mahdollisuuksien rajat eikä ole syyllistynyt yliarvioimaan teostensa kestoa.

Vaikka osa Clapping Musicin tämäniltaisen esityksen poikkeuksellisesta viehätysvoimasta perustui varmasti säveltäjän itsensä läsnäoloon lavalla, on vaikea olla hämmästymättä niin tämän pienen teoksen kyvystä pitää kiinni kuulijansa huomiosta kuin yksinkertaisen kontrapunktin lumosta. Clapping Music nostattikin heti konsertin alkuun innokkaat suosionosoitukset.

Iltaa jatkettiin toisella, joskin varsin erilaisella klassikolla. Sähkökitarateoksessa Electric Counterpoint (1987) solistiosuus kietoutuu ennalta nauhoitettujen sähkökitara- ja bassoraitojen kudokseen tuottaen Reichille tyypillisiä identtisten instrumenttien tiheitä kaanonmuodostelmia lomittuneina vahvaan rytmiseen pulssiin. Teoksen perusrakenne on monista säveltäjän teoksista tuttu, yksinkertainen nopea-hidas-nopea.

Electric Counterpoint on osa Reichin samalla logiikalla rakennettujen sooloteosten yhä laajenevaa perhettä, jonka alkuna voidaan pitää Violin Phasea (1967). Muina soolosoittimina Reich on käyttänyt vuosien varrella huilua, klarinettia ja selloa. Sähkökitaristien parissa suosittu Electric Counterpoint on alun perin sävelletty Pat Methenylle, joka myös levytti teoksen tuoreeltaan. Musiikkitalossa solistina kuultiin Marzi Nymania, joka soitti teoksen varsin vakuuttavasti. Sähköistä vahvistusta kantautui ainakin permannon etuosan seutuville välillä varsin reippaanlaisesti, ja käytiinpä hetkittäin myös kaiuttimien suorituskyvyn tuolla puolen. Tämä verotti muutoin varsin nautittavaa esitystä rahtusen, mutta kokonaisvaikutelma muodostui kuitenkin varsin ilahduttavaksi.

Konsertin huippuhetki seurasi ennen väliaikaa, kun saatiin kuulla Colin Currie Groupin huikean hieno esitys Currielle omistetetusta Kvartetosta (2013) kahdelle vibrafonille ja kahdellle pianolle. Teoksen soitinyhdistelmä on mitä ominta Reichia, muodostaahan se tavallisesti säveltäjän muutoin vaihtelevan soitinyhtyeen pysyvimmän ytimen.

Kvartetto on Reichin virtuoosisimpia ja kompleksisimpia teoksia, jonka harmoniat, kontrapunkti sekä melodinen kehittely yllättävät kuulijan ilmeikkyydellään, terävyydellään sekä laaja-alaisuudellaan.

”Yllättynyt olin itsekin. Ajattelin säveltäessäni, että tämähän on kauhea kappale, kun siinä tapahtuu niin paljon koko ajan. Vakuutuin Kvartetosta täysin vasta soittaessani sitä ensimmäistä kertaa”, Reich totesi ilahtuneena kuvaillessani hänelle kokemustani keskustellessamme lyhyesti konsertin tauolla.

Colin Currie Groupin työskentelyä Kvarteton parissa oli ilo seurata. Nämä erinomaiset muusikot olivat täysin kotonaan musiikin parissa. Toivottavasti teoksesta saadaan tällä kokoonpanolla taltiointi markkinoille mahdollisimman nopeasti.

Väliajan jälkeen kuultiin illan laajinta kokoonpanoa, kun Avantin muusikot täydensivät Colin Currie Groupia Radio Rewritessa (2013). Jousi- ja lyömäsoitinkvartetille sekä huilulle, klarinetille ja sähköbassolle sävellettyssä teoksessa tunnetuinta on lähtömateriaalina käytetyt Radioheadin kappaleet Jigsaw Falling into Place ja Everything in It’s Right Place. Reich käyttää lainamateriaaliaan harmonisina ja melodisina fragmentteina, jotka ovat useimmiten tunnistamattomia. Soiva lopputulos kuulostaa ennen kaikkea Reichilta itseltään.

Vaikka Tomas Djupsjöbackan tarkasti ja intensiivisesti johtamat Colin Currie Groupin ja Avantin muusikot tekivät erinomaista työtä, viidestä lyhyestä osasta koostuvassa Radio Rewritessa tuntui kunnolla eloa vasta kahdessa viimeisessä osassa. Sama vaikutelma minulle on syntynyt myös teoksen taannoisesta levytyksestä. Radio Rewrite on taiten sävelletty teos, mutta Kvartettoon verrattuna sen kokonaisvaikutelma jäi hieman vaisuksi. Siitä huolimatta teoksen kauniita jousiosuuksia sekä puhaltimien ja vibrafonien yhteissointia oli ilo kuunnella.

Konsertin päätösnumerona saatiin kuulla Sekstetto (1984-85), joka oli ohjelmistossa myös Reichin edellisellä Helsingin vierailulla kolmekymmentä vuotta sitten. Kuudelle lyömäsoittajalle kirjoitettu liki puolituntinen teos kuuluu Reichin hienompiin. Teoksen avaava voimakas pulssi on sukua vuosikymmentä aimmalle Music for 18 Musiciansille, mutta harmoniat ovat tummempia ja rytmiikka iskevämpää. Seksteton kiehtova sointi rakentuu marimboista, vibrafoneista, pianoista ja sähköuruista, joita bassorummut sekä crotalet täydentävät.

Colin Currie Groupin esityksestä muodostui kertakaikkisen mukaansatempaava rituaali. Muusikoiden täydellinen keskittyminen, vähäeleiset siirtymät instrumentilta toiselle sekä saumaton yhteistyön tuntu tekivät Seksteton esityksestä nautinnollista niin kuulla kuin katsellakin.

Sekstetossa ilahduttivat taidokkaiden kaanonmuodostelmien ja moni-ilmeisen rytmiikan ohella lukuisat soittimelliset ratkaisut. Jousella soitetut vibrafonit tuottivat kiehtovia pitkiä ääniä, jotka kohosivat rytmisen pulssin ylle. Bassorummut ja crotalet puolestaan värittivät sointia hienosti, kun taas arkaainen sähköurkusoundi toi teoksen kokonaisilmeeseen naurinnollista karheutta.

Kaikkiaan ilta oli mitä nautinnollisin. Oli ilo nauttia Reichin kiehtovasta tuotannosta ensiluokkaisten esitysten kautta. Säveltäjän läsnäolo niin lavalla kuin miksauspöydän takanakin toi keskiviikkoiltaan vielä oman erityisen ilonsa.

— Jari Kallio

Steve Reich
Colin Currie Group
Avanti! joht. Tomas Djupsj
öbacka
Marzi Nyman

Reich: Clapping Music, Electric Counterpoint, Kvartetto, Radio Rewrite, Sekstetto

Musiikkitalo, Helsinki, 19.8.2015 klo 19.00

Vastaa

Post Navigation