Franz Liszt oppilaidensa ympäröimänä (kuva julkaistu mm. Derek Watsonin elämäkerrassa).
Oikeasti Liszt ei kylläkään soittanut Suomen suuriruhtinaskunnassa yhtäkään konserttia, vaikka läheltä piti. Hän vieraili Pietarissa 1842. Siitä on tuo hauska kohtaus Aleksandrovin elokuvassa (v. 1953) Mihail Glinkan elämästä. Liszt improvisoi salongille annetuista teemoista ja valitsee Beethovenin ja Haydnin sijaan tuntemattoman Glinkan Tshernomorin marssin tämän oopperasta Russlan ja Ljudmila. Lisztiä esittää filmissä sangen uskottavasti Svjatoslav Richter. Liszt kävi myös Virossa ja soitti Tarton yliopiston juhlasalissa; niin minulle kerrottiin kun kävin siellä.
Professori Margit Rahkonen tietää näistä Lisztin matkoista enemmän kuin varmaan kukaan muu. Hän avasi esitelmällään ”Lisztin vaikutus Suomessa” HYMSin pianopiirin sesongin (tilaisuudet ovat keskiviikkoisin klo 18 Topelian salissa C120).
Rahkonen on julkaissut mm. monografian Lisztin ainoasta suomalaisesta oppilaasta Alie Lindbergistä; Alie Lindberg. Suomalaisen pianistin taiteilijaura 1800-luvulla (Sibelius-Akatemian EST-julkaisusarja, 2004, 254 s.). Teos on myös ruotsiksi Pianisten Alie Lindberg, en åländsk ock europeisk musikprofil på 1800 talet. Mutta kyetäkseen ’kontekstualisoimaan’ kuten nykyisin hienosti sanotaan, tämän oikeastaan ahvenanmaalaisen pianistin elämän Rahkonen joutui perehtymään koko Lisztiä ympäröivään maailmaan. Kävi ilmi, että hänen vaikutuksensa suomalaiseen pianismiin oli syväluotaavaa hänen oppilaittensa kautta, jotka puolestaan opettivat sitten täälläkin. Voi Rahkosen tavoin todeta, että polveudumme kaikki Lisztistä aivan niin kuin jostain Kaarle Suuresta.
Liszt oli monipuolinen persoona, paitsi virtuoosi ja aikansa mediajulkkis, myös kansallisten musiikkikulttuurien suosija ympäri Eurooppaa. Hänen huippuoppilaansa oli Hans von Bülow, aivan erityyppinen älykkö, jota pidettiin liian fiksuna pianistiksi. Hänen kuivahko näkemyksensä Lisztin h molli sonaatista lykkäsi sen vastaanottoa pitkän aikaa. Liszt ei soittanut rahasta ja lahjoitti suuria summia hyväntekeväisyyteen. Hänellä oli ainakin yksi suomalainen kuulija August Schauman, joka kertoo siitä muistelmissaan (Venny Soldanin isä). Bayreuthissä 1876 suomalaisdelegaatio tietenkin tapasi Lisztin ja Richard Faltin ainakin jutteli hänen kanssaan siinä missä Richardinkin. Karl Flodin kertoi Lisztin konsertista Leipzigissa 1882. Aleksander Siloti soitti myös Dante-sonaattia siellä.
Pian Liszt oli säveltäjänä niin kuuluisa, että tuli aina tavaksi lopettaa konsertit Liszt-numeroilla. August Schauman kertoi myös Lisztin oppilaasta Sophie Bohrerista, jonka repertoaarissa oli 50 numeroa, jotka hän osasi ulkoa. Ennen konserttia hän pyysi yleisöä valitsemaan mitä halusivat. Hector Berlioz sanoi, ettei hänelle ollut mikään vaikeaa, mutta samalla piti ilmiötä pelottavana. Lisztin transkriptioita soittivat jo 1870-luvulla kaikki. Emil von Sauerin tulkinta Mazeppasta äänitteellä v. 1925 on oiva esimerkki. Kuulussa valokuvassa Weimarista 1884 on Liszt oppilaittensa ympäröimänä, siinä on mm. Moritz Rosenthal, Victoria Drewing, Mele Paramanoff, rouva Friedheim, Hugo Mansfeld, George Leibling, Aleksander Siloti, Arthur Friedheim, Emil von Sauer, Alfred Reisenauer, A.W. Gottschalk ja Louis Held.
Lisztillä oli naisoppilaita, mutta minne he katosivat? Hän luonnehti naisia seuraavasti: Elle avait petites mains… jolis doigts… beaux yeux…(Hänellä oli pienet kädet… sievät sormet… kauniit silmät…) Adele aus der Ohe muutti Amerikkaan ja esiintyi 500 kertaa solistina. Sophie Menter oli tunnettu ja häneltä on säilynyt äänite Un sospirosta. Alie Lindberg oli heidän joukossaan, hän eli 1849-1933. Hänen opettajansa Tausig oli kauhistuttava tyranni, mutta hän järjesti Alien Lisztin oppilaaksi. Liszt kirjoitti hänestä suosituksen. Mutta miksi sitten Helsingissä Martin Wegelius ei ottanut Alieta opettajaksi konservatorioonsa, kysyi Rahkonen puheessaan aiheellisesti. Hänen ohjelmistoaan pidettiin ehkä vanhanaikaisena, hän ei pitänyt sooloresitaaleja. Soittotapa erosi: pyöreät sormet, hän ei ollut Lisztin tyyppiä. Mutta hän oli silti ainoa suomalainen, joka teki uran ulkomailla.
Wegelius halusi Helsinkiin Lisztin koulukunnan. Tänne kutsuttiin siis seuraavia: Carl Pohlig, 1882-83, Ludwig Dingelberg, Carl Schuler, Ferruccio Busoni 1888-1890, William Dayas (1863-1903). Busoni oli tietenkin loistava, mutta häntä pidettiin myös liian älyllisenä. Kaikki em. soittivat Lisztiä ja opettivat. Ohjelmistossa oli konsertot, Totentanz, h-mollisonaatti, Dante-sonaatti, Unkarilainen fantasia, Transsendentaaliset etydit c ja f, Sposalizio, Liebestraum nro 3 ja Espanjalainen rapsodia. H-mollisonaatin soittivat Suomessa: L. Dingelberg 1885, B. Stavenhagen 1888, Arthur Friedheim 1889, W. E. Dayas, 1892, J Slivinska 1902, Elli Rängman 1906 ja 1909, Eduard Risler 1909 (ainoa ranskalainen pianisti; hän soitti mm. Marcel Proustin kutsuilla Pariisissa), Emil von Sauer 1911, Ignaz Friedman 1912 ja Busoni 1912; Elli Rängman oli voimakas figuuri, miehekäs, sanottiin, Ilmari Hannikainen opiskeli hänellä peräti yhdeksän vuotta, myös Kaisa Arjava oli hänen oppilaansa.
– Eero Tarasti