Amfion pro musica classica

Arvio: Komische Operin mieltä nostattava Rameau-harvinaisuus

Christian Curnyn ja Komische Operin orkesteri valmiina Zoroastreen. Kuva © Jari Kallio.

Christian Curnyn ja Komische Operin orkesteri valmiina Zoroastreen. Kuva © Jari Kallio.

Ranskalaisen barokkioopperan verrattomaan maailmaan on aina ilo astua. Varsinkin kun tarjolla on Jean-Philippe Rameaun (1683-1764) verraten harvoin kuultu viisinäytöksinen tragedia Zoroastre (1749, uudistettu 1756).

Zoroastre on monella tapaa ranskalaisen konvention mukainen ooppera lukuisine balettikohtauksineen, orkesteriritornelloineen ja kuoronumeroineen, mutta samalla se myös poikkeaa aikalaisistaan merkittävin tavoin.

Louis de Cahusacin libretto hakee innoituksensa persialaisesta mytologiasta perinteisten antiikin Kreikan ja Rooman mytologioiden sijaan. Valistuksen ajan henki ja Cahusacin vapaamuuraritausta peilautuivat vahvasti librettoon, joten ei liene sattumaa, että monet Zoroastren teemat, näkyvimpänä valon ja pimeän taistelu, ennakoivat Taikahuilun maailmaa.

Zoroastren tarina kietoutuu kahden pääparin kohtaloiden ympärille nykyisen Afganistanin alueella muinoin sijainneeseen Baktriaan. Nimihenkilö Zoroastre ja hänen kihlattunsa Amélite edustavat hyvyyttä vastavoiminaan Baktiaa itselleen havitteleva Abramane ja hänen liittolaisensa Érinice, joka kantaa kaunaa Zoroastrelle tämän sivuutettua hänen rakkaudentunnustuksensa.

Taistelu Baktriasta ja puolisoista sisältää odotetusti juonittelua, ristiriitoja, sisäistä ja ulkoista kamppailua sekä jumalallista interventiota. Morsiankin ryöstetään ja pelastetaan kahdesti ennen kuin Abramane ja pimeyden voimat on kukistettu. Lopuksi Zoroastre ja Amélite vetäytyvät omaan vaivoin ansaittuun rauhaansa.

Libretto ei kenties tarjoa kaikkein syvällisintä kurkistusta ihmisyyden ristiriitoihin sellaisenaan, mutta Rameauta se inspiroi mitä kekseliäimpään, vaikuttavimpaan ja kauneimpaan musiikilliseen kokonaisuuteen.

Laaja alkusoitto ja monet balettinumerot tarjosivat mahdollisuuden ihailla Rameaun suvereenia tapaa kirjoittaa orkesterille. Zoroastren kolmenkymmenen muusikon ensemble koostuu jousista ja puupuhaltimissa, joita vahvistetaan muutamissa huipennuksissa kahdella käyrätorvella.

Rameaun ehtymätön kyky löytää alati muuttuvia sointivärejä verraten tavanomaisesta orkesterikokoonpanosta on kerrassaan hämmästyttävää. Kapellimestari Christian Curnyn ja Komische Operin etupäässä modernein instrumentein varustettu orkesteri hallitsivat Rameaun soinnin ilahduttavalla raikkaudella. Sulava rytmiikka ja mitä luontevin fraseeraus olivat niin ikään merkittäviä ilon aiheita.

Komische Operin kuoro oli myös hyvässä kuosissa. Varsinkin neljännen näytöksen myrskyisät kuoro-osuudet tekivät hätkähdyttävän vaikutuksen. Harmillista kyllä, monet Rameaun hienoista kuoronumeroista oli toteutettu salin äänentoistojärjestelmän kautta. Tällä toki saavutettiin ihan toimiva tilaefekti, mutta mikrofonien kautta välitetty kuorolaulu tuntui ainakin kaiuttimien läheisyydessä luonnottomalta. Tasokkaampi laitteisto olisi ehkä ajanut asian paremmin.

Tenori Thomas Walker lauloi Zoroastren ylärekistereissä usein viipyilevän roolin varsin tyylikkäästi. Katherine Watson puolestaan teki niin ikään hyvää työtä Amélitena. Oopperan pääparina he pelasivat myös hyvin yhteen kauttaaltaan.

Vokaalisesti ja psykologisesti kiinnostavin Zoroastren henkilöistä on kuitenkin Érinice, jonka ristiriitaisuus kostonhimon, anteeksiannon ja tukahdutetun rakkauden välillä luo voimakkaita assosiaatioita Taikahuilun Yön kuningattareen.

Nadja Mchantaf oli Érinicenä varsin vakuuttava jättäen jossain määrin muut keskushenkilöt varjoonsa. Tämä johtuu tosin ennen kaikkea itse roolista, sillä Rameau ja Cahusac kirjoittivat siihen monet Zoroastren vaikuttavimmista hetkistä.

Tobias Kratzerin ohjaus käänsi persialaisen mytologian nykyaikaisen kaupunkilähiön tragikomediaksi, jossa Zoroastren punavihreä kupla kohtaa baritoni Thomas Dolién mainiosti tulkitseman Abramanen punaniskakulttiurin.

Päähenkilöiden ympärillä häärivä sekalainen joukko hipstereistä erilaisiin tolkun ihmisiin tuo näyttämölle oivallista, joskin hetkittäin melko stereotyyppistä komediaa. Näissä puitteissa Katarsyna Włodarczyk, Denis Milo, Daniil Chesnokov ja Jonathan McCullough täydensivät kokonaisuutta miellyttävästi.

Baktrian valtakuntaa edusti Kratzerin produktiossa Zoroastren ja Abramanen tonttien rajalla sijaitseva kaistale nurmikkoa. Sen asukkaat kuvattiin kekseliäästi nurmella asustavina muurahaisia, joiden maailmaan katsoja pääsi kurkistamaan näyttämölle heijastetun video-osuuden kautta.

Videota hyödynnetään nykyisin näyttämötuotannoissa varsin usein, joten siinä ei itsessään ole useinkaan erityisempää ihmeteltävää. Zoroastressa video-osuuden hauskuus piili kuitenkin siinä, että se kuvattiin reaaliaikaisesti näyttämön takana sijaitsevaa green screeniä vasten.

Muurahaispukuihin pukeutunut baktrialaisten kuoro puuhaili nurmelle pudonneiden tupakannatsojen, pullonkorkkien tai kakunmurusten kanssa, jääden välillä kastelukannusateen tai tupakansavun armoille. Nämä baktrialaiset olivat tosiaan yhtä kaukana eliitistään kuin ranskalainen kansa Versaillesin hovista Rameaun aikana.

Vaikka pihanurmikon mikrotason elämän saumaton ajastaminen suhteessa näyttämön makrotason tapahtumiin ei aina onnistunut saumattomasti, idea oli kuitenkin raikas ja varsin toimiva.

Kaikkiaan Komische Operin Zoroastre oli riemukas kokonaisuus, jonka parissa viihtyi monin tavoin. Rameaun musiikillinen kekseliäisyys on aina mieltä nostattavaa, puhumattakaan tilaisuudesta saada kuulla Zoroastren kaltainen harvinaisuus taidokkaasti toteutettuna.

— Jari Kallio

Jean-Philippe Rameau: Zoroastre (uudistettu versio, 1756)

Komische Operin kuoro ja orkesteri
Christian Curnyn, kapellimestari

David Cavelius, kuoron valmennnus
Lutz Kohl, cembalo
Heidi Gröger, viola da gamba

Thomas Walker (Zoroastre)
Katherine Watson (Amélite)
Nadja Mchantaf (Érinice)
Thomas Dolié (Abramane)
Katarsyna Włodarczyk (Céphie)
Denis Milo (Zopire)
Daniil Chesnokov (Narbanor)
Jonathan McCullough (Oromasès)

Tobias Kratzer, ohjaus
Rainer Sellmaier, lavastus ja puvut
Manuel Braun, videosuunnittelu
Andreas Tobias, videokuvaus

Komische Oper, Berliini
Ke 28.6.17, klo 19.30

Vastaa

Post Navigation