Haydnin Vuodenajat-oratorio soi perjantaina Musiikkitalossa Hannu Linnun johdolla. Kuva © Jari Kallio.
Radion sinfoniaorkesteri ja ylikapellimestari Hannu Lintu tekivät mitä oivallisimman ohjelmistovalinnan Joseph Haydnin harvakseltaan soitetun Vuodenajat-oratorion (Die Jahreszeiten, 1799-1801) kohdalla. Toisin kuin huippusuosittu Luominen (Die Schöpfung, 1796-98), Haydnin viimeinen suurteos Vuodenajat etsii vielä paikkaansa kantaohjelmistossa.
Vuodenaikojen saattaminen Luomisen varjosta Haydn-ohjelmiston ytimeen on kaikin tavoin kannatettava päämäärä, sillä kyseessä on säveltäjänsä kenties nerokkain teos, jonka elämän kierron kuvauksessa tiivistyy koko valistuksen ajan henki kerrassaan ainutlaatuisella tavalla.
Vuodenaikojen libretto on Luomisen tavoin Gottfried van Swietenin käsialaa. Sen taustalta löytyy James Thomsonin laaja ja aikanaan äärettömän suosittu runoelma The Seasons (1726-1730). Vaikka van Swietenin libreton kirjallisista ansoista voidaan osin kiistellä, kirvoitti se kuitenkin Haydnin musiikillisen keksinnän huippuunsa. Kokonaisuutena Vuodenajat on teos, joka herättää yhtäältä monia ajatuksia ja jonka parissa toisaalta viihtyy niin kertakaikkisen mainiosti.
Perjantaina Musiikkitalossa Vuodenajoista kuultiin sen suositumpi, saksankielinen editio. Van Swieten laati libretostaan myös englanninkielisen version, josta tuli kuitenkin varsin epäidiomaattinen, eikä sillä olekaan ollut sanottavampaa suosiota. Viime kesänä ensimmäisen kerran kuultu Paul McCreeshin toimittama täysin uusi englanninkielinen editio sen sijaa tarjoaa varteenotettavan esitysvaihtoehdon.
Hämmentävää kyllä, olen onnistunut nyt kuulemaan Vuodenajat konserteissa kuluvan vuoden mittaan peräti neljästi. Sir Simon Rattle johti teoksen keväällä Lontoossa ja Münchenissä, McCreesh puolestaan kesällä Wrocławissa. Eilen musiikkitalossa istuessani mietin, kuinka riemastuttavaa onkaan kohdata tämä teos myös Suomessa.
Ilahduttavan erilaisia ovat olleet kaikki nuo kohtaamiseni. Linnun ja RSO:n näkemyksessä korostuivat selkeät musiikilliset linjat. Haydnin musiikin kuvailevia karaktereja tuotiin esiin usein hillitysti, laajempia kokonaisuuksia kunnioittaen. Vaikka tunnustankin oman mieltymykseni rönsyilevämpää ja rehevämmin kuvailevaa Haydn-perinnettä kohtaan, on kuitenkin sanottava, että Linnun näkemys oli omiaan ohjaamaan kuulijan huomiota musiikkinumeroihin kokonaisuuksina. Lisäksi huomionarvoista on, että illan edetessä musiikki tuntui saavan aina rikkaampia sävyjä teoksen edetessä. Tämä oli kokemuksena erityisen miellyttävä.
Continuoryhmän illan konsertissa muodostivat sello ja cembalo. Yhdistelmää kuulee usein Haydnin teoksissa, vaikka tarkalleen ottaen fortepiano olisi kaiketi periodimusisoinnin näkökulmasta optimaalisin valinta sellon rinnalle. Eipä silti, kyllä tätäkin yhdistelmää varsin tyytyväisenä kuunteli.
Illan solisteista Helena Juntunen ja Topi Lehtipuu olivat riemastuttavia niin sooloissaan kuin yhteisissä numeroissaankin. Baritoni Neal Davies on toki erinomainen laulaja hänkin, mutta mielikuvani erityisesti Florian Boeschista tässä roolissa on aiempien konserttikokemusteni pohjalta niin vahva, että se jossain määrin jätti Daviesin sinänsä mainion tulkinnan varjoonsa.
Tapani Länsiön valmentama Musiikkitalon kuoro teki erinomaista työtä vaativan osuutensa parissa rempseästä juomalaulumeiningistä aina hienostuneimpaan polyfoniaan.
Vuodenajat alkaa kevään voimallisella murtautumisella talven mahdin läpi. Tämä orkesterijohdanto sekä sitä seuraava avauskuoro Komm, holder Lenz kaappasivat kuulijan hienosti mukaansa. Kuin huomaamatta oltiinkin kohta jo Kevään päätöskuorossa, niin oivallisesti kuulija uppoutui Haydnin maailmaan.
Kesän alussa kuullaan yksi Vuodenaikojen vaikuttavimmista kehityslinjoista. Sumuisen aamuyön hämyistä kirkastuu vähitellen kesäpäivän alku. Haydnin säveltämä auringonnousu Sie steigt herauf, die Sonne ja sitä seuraava ylistyskuoro muodostavat yhden oratorion hienoimmista tuokiokuvista. Toinen vaikuttava kokonaisuus on myrsky, jonka uhkaavat enteet kaukaisine ukkosineen ja ensimmäisine sadepisaroineen saivat kuulijan pidättämään henkeään. Lintu, orkesteri ja solistit rakensivat jännitteen äärettömän tehokkaasti. Kuoron liittyminen myrskyn pauhuun oli illan vaikuttavimpia hetkiä.
Värikkäin Haydnin vuodenajoista on, kuinkas muuten, Syksy, joka on tulvillaan toinen toistaan mainiompia musiikillisia ideoita. Juntusen ja Lehtipuun duetto Ihr schönen aus der Stadt, kom her sai varsin hienon tulkinnan. Hurmaava oli myös baritonin Seht auf die breiten Wiesen hin metsästyskoirineen, vaikka fagotin osuus jäikin kohdakkoin jossain määrin orkesterin kätköihin.
Metsästyskuoro Hört, hört das laute Getön oli yksi illan ehdottomista huippuhetkistä. Vaikka RSO lähtikin jahtiin vain kahdella cornistilla, täytti näiden riemuisa pauhu Musiikkitalon soivan tilan kerrassaan nautittavasti. Kontrafagotin, muiden vaskien ja lopulta koko orkesterin sekä kuoron liittyessä mukaan saatiin aikaan huikea seikkailu, jonka rempseää tunnelmaa jatkoi vielä riehakas viinin ylistys, Juchhe! Juchhe! Der Wein ist da. Näiden numeroiden äärellä heltyi kyllä paatunein tosikkokin.
Vuodenaikojen vaikuttavin kontrasti kuullaan siirtymässä Talveen, jonka johdantoa en voi olla kuulematta etiäisenä Wagnerin Tristanin preludista. Tässä musiikissa Linnun tulkinta oli kaikkein hienoimmillaan. Äsken ilakoinut musiikki kääntyikin nyt itseensä tummasävyisenä ja pohdiskelevana.
Talven musiikkinumeroissa vuorottelevat kiintoisasti syvät katoavaisuuden pohdinnat ja takkatulen ääressä kerrotut hauskat sattumukset. Loppukuoro kurkottaa kuolevaisuuden yli tuonpuoleiseen ja jatkuvuuteen, uuteen kevääseen. Kokonaisuutena Talvi on Vuodenaikojen kenties haasteellisin osa, joka jää helposti kolmen edellisen osan väriloiston varjoon. Näin ei kuitenkaan käynyt nyt, vaan Linnun näkemys kantoi hienosto läpi näiden vaihtelevien maisemien.
Radion sinfoniaorkesterin Vuodenajat oli erinomainen kulttuuriteko, jonka soisi herättävän laajemminkin kipinää tämän hurmaavan teoksen juurruttamiseksi osaksi konserttiperinnettämme.
— Jari Kallio
Radion sinfoniaorkesteri
Hannu Lintu, kapellimestari
Helena Juntunen, sopraano
Topi Lehtipuu, tenori
Neal Davies, baritoni
Musiikkitalon kuoro
Tapani Länsiö, kuoron valmennus
Joseph Haydn: Vuodenajat, Hob. XXI: 3
Musiikkitalo, Helsinki
Pe 30.9.2016, klo 19.00