Pierre-Laurent Aimard ja Messiaenin Vingt Regards sur l’Enfant-Jésus Milton Court Concert Hallissa
Tämän viikon konserteissaan pianisti Pierre-Laurent Aimard on omistautunut Olivier Messiaenin (1908-1992) teoksille. Viikon alkupuolella hän esiintyi Sir Simon Rattlen johtaman Lontoon sinfoniaorkesterin solistina Luxemburgissa, Pariisissa ja Lontoossa Messiaenin Couleurs de la Cité Célesten (1963) parissa. Lauantaina Lontoon Milton Court Concert Hallssa Aimardin nuottitelineellä oli puolestaan huikea kaksikymmentäosainen soolopianoteos Vingt Regards sur l’Enfant-Jésus (1944).
Saksalaismiehityksen loppuvaiheen Pariisissa syntynyt Vingt Regards on eittämättä yksi Messiaenin vaikuttavampia teoksia niin laajuudeltaan, ilmaisuasteikoltaan kuin keinovaroiltaankin. Se summaa yhteen monia säveltäjän varhaisteosten musiikillisia ratkaisuja katsoen samalla eteenpäin kohti Turangalîla-sinfoniaa (1946) sekä Catalogue des oiseaux’ta (195?).
Vingt Regardsin monet rakennusaineet ovat mitä idiomaattisinta Messiaenia. Teoksen aihemaailma kumpuaa katolisesta mystiikasta, sen harmoniat rakentuvat säveltäjälle ominaisella sointivärin synesteettisellä logiikalla rytmiikan ollessa niin ikään välittömästi tunnistettavaa. Nuotinnettu linnunlaulu on myös olennainen elementti, joskaan ei vielä siinä laajuudessaan kuin vuosikymmentä myöhemmin syntyneissä Oiseaux exotiques (195?) ja Le Reveil des oiseaux (195?) -teoksissa.
Vingt Regardsin kantaesitti monien muiden Messiaenin pianoteosten tavoin Yvonne Loriod, joka oli vuosikymmenten ajan säveltäjän musiikin merkittävin tulkitsija. Tänä päivänä samanlaiseen asemaan on kohonnut Pierre-Laurent Aimard, joka on ollut Messiaenin teosten keskeinen puolestapuhuja seitsemänkymmentäluvulta alkaen. Kun vielä otetaan huomioon, kuinka harvinaisia Vingt Regardsin kokonaisesitykset ovat, oli lauantai-illan konsertilla aivan erityistä painoarvoa.
Vaikka Aimardin kuudentoista vuoden takainen hieno levytys Vingt Regardista olikin omiaan asettamaan odotukset korkealle, mikään ei kuitenkaan valmistanut kuulijaa siihen järisyttävään elämykseen, johon yleisö tempautui yli kaksituntisessa hehkuvassa rituaalissa Milton Courtissa.
Hiljaisuudesta vähitellen avautuva ensimmäinen osa, Regard du Père rakentuu sointusarjasta, jota Messiaen varioi äärimmäisen hienovaraisesti. Toisteisuuden sijaan musiikki kulkee alituisesti verkkaisessa muodonmuutoksessa, joka ennakoi 1960- ja 70-lukujen minimalismia. Aimard tulkinta huomioi pienimmätkin soinnilliset nyanssit johdatellen kuulijan vastaansanomattomasti Messiaenin maailmaan.
Seuraavissa osissa, Regard de l’Étoile ja L’échance rytmikka terävöityy ja Messiaenille ominaiset nopeat sävelryöpyt ilmaantuvat musiikin kudokseen, johon tauot luovat aivan erityistä merkitystä. Aimardin rytmiikkaa ja fraasien muotoilun täydellisyyttä saattoi vain ihailla.
Linnunlaulua Messiaen käyttää keskeisenä elementtinä Vingt Regardisissa ensimmäisen kerran viidennessä Regard du Fils sur le Fils -osassa tarjoten häivähdyksen siitä maailmasta, johon astutaan Catalogue des oiseauxissa.
Illan kenties huumaavin kokemus muodostui kuudennen ja kymmenennen osan hämmästyttävästä virtuositeetista ja henkeäsalpaavasta intensiteetistä. Par Lui tout a été fait on kompleksinen ja villi fuuga, johon urkuri-säveltäjä tuntuu ammentaneen kaiken kontrapunktin historiasta aina J. S. Bachista Anton Bruckneriin. Toisaalta osan musiikissa voi kuulla selvän yhteyden György Ligetin etydien äärimmäiseen ketteryyteen. Ligeti tunnetusti ihaili myöhemmällä iällään Vingt Reagardsia suuresti, erityisesti Aimardin tulkitsemana. Tämän illan jälkeen tuohon ihailuun oli helppo yhtyä.
Niin hieno kuin tuo kuudes osa olikin, vielä intensiivisemmäksi kokemukseksi muodostui kymmenes osa, Regard de l’Esprit de joie. Tässä pidäkkeettömässä ilon hurmoksessa astutaan surrealistiseen tanssiin, joka yhdistelee aiempien osien aineksia mitä mielikuvituksellisimmin tavoin lisäten mukaan jopa Gershwin-parafraasin. Tässä musiikissa kuulijan ajan ja tilan taju hävisi sointihuuman täyttäessä tietoisuuden järisyttävällä voimalla.
Väliaika kului epätodellisen onnellisissa tunnelmissa. Sen verran olin kuitenkin kiinni todellisuudessa, että katseeni poimi yleisön joukosta Alfred Brendelin, jonka tiedetään olevan Ligetin tavoin arvostavan Aimardin Vingt Regards -näkemystä aivan erityisesti.
Aimardin soittaessa yhdettätoista osaa, Premiere communion de la Vierge, hämmästelin jälleen kerran sitä loputonta kekseliäisyyttä, jonka kautta Messiaen rakentaa yhä uusia ja uusia yhdistelmiä Vingt Regardsin perusmateriaalista. Samoin ihastelin Aimardin kykyä rakentaa jokaisesta osasta aivan omanlaisensa soinnillinen pienoismaailma. Kuinka monta tapaa musiikilla onkaan vaipua hiljaisuuteen! Kuinka monin tavoin ääni voikaan syntyä kosketuksesta!
Konsertin jälkipuoliskon kiehtovimpia hetkiä koettiin neljännessätoista osassa, Regard des Anges, jonka kekseliäät kaanonit muodostavat sillan kuudennen osan fuugaan. Tämän musiikin perustana on neljästä soinnusta rakentuva motiivi, johon linnunlaulumelodiat lomittuvat jännittävin tavoin.
Hiljaisuus on olennaisimpia Vingt Regardsin läpäiseviä elementtejä. Tämä korostuu luonnollisesti seitsemännessätoista osassa, Regard du Silence, jonka harmoniat heijastavat Messiaenin kokemusta sateenkaaren spektristä. Seuraava osa, Regard de l’Onction terrible taas kurkottaa tuonpuoleisen näkyjen pelottavaan majesteettiin nostattaen kylmiä väreitä. Tätä juuri on aito mystiikka: ihmetystä, jännitystä, hämmästystä ja jopa pelkoa.
Viimeinen osa, Regard de l’Église de d’amour oli illan vavahduttava päätös. Vingt Regardsin aiheet lomittuivat yhteen vielä kerran peilautuen Aimardin taidokkaassa otteessa loputtomin värisävyin kohti säteilevää loppuhuipennusta ja syvää, vaikuttavaa hiljaisuutta, jota kesti lähes puoli minuuttia ennen kuin kukaan salissa pystyi liikahtamaankaan. Sitten alkoivat huumaavat suosionosoitukset, jotka jatkuivat jatkumistaan. Täysi sali kiitti kasvot sädehtien seisaaltaan Aimardia, joka sai tehdä kumarruksen toisensa jälkeen. Ylimääräistä ei luonnollisesti kuultu, sillä maailmassa ei ole musiikkia, joka voisi soida tämän Vingt Regardsin jälkeen. Tässä musiikissa oli kaikki.
— Jari Kallio
Pierre-Laurent Aimard, piano
Olivier Messiaen: Vingt Regards sur l’Enfant-Jésus
La 16.4.2016, klo 19.30
Milton Court Concert Hall
Barbican Centre, Lontoo