Amfion pro musica classica

Monthly Archives: heinäkuu 2019

You are browsing the site archives by month.

50. Kuhmon Kamarimusiikki alkaa sunnuntaina 14.7.

Kuhmon Paabelin torni

Kuhmon Paabelin torni

Sunnuntaina 14.7. alkaa 50. Kuhmon Kamarimusiikki, jota vietetään nostalgian merkeissä. Ohjelmassa on vuosikymmenten aikana tutuksi käyneitä suosikkiteoksia sekä merkittävimpiä Kuhmossa kuultuja kantaesityksiä. Beethovenilla alkava 71 konsertin ja kahden viikon mittainen festivaali päättyy lauantaina 27.7. konserttiin otsikolla 14 vuodenaikaa

Juhlavuoden nostalgia näkyy myös Kuhmon maisemassa, sillä Kontion koulun perinteikkäät oranssit muovituolit ja festivaalin vanhat t-paidat ovat saaneet uuden elämän tilataideteoksina. Kaarina Kaikkonen on tehnyt 333 paidasta teoksen Kuhmo-talon lipputankoalueelle ja Kari Cavén on rakentanut kirjaston lähelle Baabelin tornin koulun tuoleista. Nostalgiaa on tarjolla myös Stefan Bremerin valokuvanäyttelyssä Kuhmo-talossa ja Pekka Lehtisen julisteiden näyttelyssä Amatissa ja Salakamarissa. Kamarimusiikkikeskuksen Galleriassa puolestaan on esillä Vesa Varrelan lasitöitä.

Menneisiin festivaaleihin voi palata myös juuri ilmestyneessä Juhani Koiviston kirjoittamassa kirjassa Kamarimusiikkia Kuhmossa – viisikymmentä ihmeellistä kesää, jossa palataan kamarimusiikkimuistoihin kuvin ja sanoin. Konserttipaikoissakin on nostalgiaa, sillä nyt järjestetään entistä enemmän festivaalin alkuaikoina tärkeitä perukkakonsertteja.

Taiteilijavieraina on useita Kuhmon Kamarimusiikin alkuvuosien vakikävijöitä kuten Izumi Tateno, Seppo Kimanen ja Yoshiko Arai. Tuttujen taiteilijoiden joukkoon tuo uutta väriä ylistäviä arvioita saanut tuore Tshaikovski-kilpailujen voittaja pianisti Alexander Kantorow. Mukana on muitakin Tshaikovski-kilpailujen menestyjiä, sillä viulisteista Marc Bouchkov sijoittui toiseksi ja Aylen Pritchin jaetulle neljännelle sijalle ja sellisti Senja Rummukainen tuli kuudenneksi.

Pia Viitanen: kulttuurille lisää voimavaroja

Pia Viitanen

Pia Viitanen

SDP:n kansanedustaja Pia Viitanen haluaa kulttuurille lisää voimavaroja, kuten hän totesi puheessaan Sata-Häme soi -festivaalin avajaisissa Ikaalisissa viime torstaina:

Kulttuurilla ja taiteella on iso merkitys jo itsessään, minkä lisäksi niillä on iso rooli myös henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vahvistajana, syrjäytymisen ehkäisijänä ja oppimisen edistämisessä. Kulttuuri lisää merkittävästi myös alueellista elinvoimaa ja luo työpaikkoja. Luovat alat ovat tärkeä tulevaisuuden mahdollisuus, joka tulee kasvamaan ja johon nyt on tartuttava voimakkaasti, .

Viitanen pitää tärkeänä, että uudessa hallitusohjelmassa tehdään merkittäviä panostuksia kulttuuriin:

Tulevalla kaudella kulttuuriin ja luovan talouden edistämiseen lisätään kaikkiaan n. 170 miljoonaa euroa, joista osa on pysyviä menoja, osa kertaluonteisia.

Lisäsatsauksia tehdään mm. lasten ja nuorten kulttuuritarjontaan, taiteen perusopetusta tuetaan, taiteilija-apurahojen tasoa nostetaan, kulttuurimatkailua vahvistetaan ja luovaa taloutta edistetään.

Esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmä uudistuu

Ajankohtaisista hankkeista esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on taloudellisesti suurin. Tämä laajentaa teatterin, musiikin, museoiden ja sirkuksen tarjontaa koko maassa ja varmistaa uusien toimijoiden pääsyn valtion tuen piiriin.

Viitanen korostaa, että työn on jatkuttava niin, että tulevina vuosina saavutetaan kulttuurialan asettama tavoite, jonka mukaan kulttuurin osuutta valtion budjetista kasvatetaan prosenttiin. Tällä hetkellä tuo osuus on n. 0.8 prosenttia.

Pidän todella tärkeänä, että nyt hallitusohjelmassa sovittujen satsauksien lisäksi jatketaan määrätietoista työtä, jotta tulevina vuosina taiteen ja kulttuurin prosentin osuus saadaan nostettua prosenttiin valtion budjetista. Nyt mennään tähän suuntaan askel kerrallaan. Ensi askeleet on otettu hallitusohjelmassa. On tärkeää, että tavoitteeseen sitoudutaan ja sitä edistetään määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti tulevina vuosina.

Sibelius-Akatemiaan 191 uutta opiskelijaa

Taideyliopiston uudet opiskelijat on valittu. Uusia perustutkinto-opiskelijoita valittiin kaikkiaan 284, joista  191 Sibelius-Akatemiaan (sekä 68 Teatterikorkeakouluun ja 25 Kuvataideakatemiaan). 95,6 % valituista oli asettanut Taideyliopiston ensisijaiseksi hakutoiveekseen.

Perustutkintokoulutuksen hakukohteisiin tuli yhteensä 4205 hakemusta (hakijoita oli yhteensä 3725). Hakemuksista 1451 oli Sibelius-Akatemiaan (sekä 2088 Teatterikorkeakouluun ja 666  Kuvataideakatemiaan). Taideyliopisto kuuluukin Suomen halutuimpiin opiskelupaikkoihin, sillä noin 7,62 % hakeneista tuli valituksi. Suosituimmat koulutusohjelmat olivat näyttelijäntaide, kuvataide ja musiikkikasvatus.

Savonlinnan Oopperajuhlat käynnistyy huiomenna torstaina

Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen puvustama Sevillan parturi, kaksi ohjausta 2000-luvun kysytyimmältä oopperaohjaajalta David McVicarilta ja Milanon La Scala -teatterin historian ensimmäinen vierailu Suomessa – Oopperajuhlat muuttaa Savonlinnan kuhiksevaksi kansainvälisen oopperamaailman keskukseksi. Festivaalia vietetään 4.7.–3.8.

”Ohjelmistossa on paljon hymyä ja kepeyttä unohtamatta oopperan syvempiä tuntoja ja dramatiikkaa”, sanoo taiteellinen johtaja Jorma Silvasti.

Oopperajuhlat avaa kesän uutuus, Rossinin keveä Sevillan parturi, jonka puvustuksen on luonut Teemu Muurimäki. Mm. Dolce & Gabbanan ja Giorgio Armanin muotitaloissa työskennellyt suunnittelija tunnetaan erityisesti punaisen maton iltapuvuistaan. Hän tuo Sevillan parturin visuaalisuuteen huippumuotia, mutta hersyttelee sitä teatterin suomin vapauksin. Raikas lavastus on Antti Mattilan. Päärooleissa laulavat Laura VerrecchiaAlexey TatarintsevRaffaele RaffioVille Rusanen ja Shavleg Armasi, esitykset johtaa ranskalaiskapellimestari Frédéric Chaslin.

Uutuustuotannon ohjaaja on Kari Heiskanen, jonka mukaan ”hulvaton musiikki ja lavan tapahtumat saavat pontta toisistaan”. Heiskanen lupaa Parturin viihdyttävän alusta loppuun: ”Alkusoiton naulaamme tavalla, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi ja sama meno jatkuu finaaliin asti. Resitatiiveissa yleisön on lupa hengähtää, mutta sitten taas mennään!”

David McVicarilta Rigoletto sekä Rosvot tuoreeltaan Milanosta

Tinkimätön Sir David McVicar ohjaa festivaalin ohjelmistoon peräti kaksi teosta. Arvostelumenestys Rigoletto sai ensi-iltansa 2017 ja palaa ohjelmistoon nyt uudelleen. Ohjaaja itse saapuu valmistamaan esitykset. Rigoletton johtaa Philippe Auguin ja päärooleissa nähdään Ivan MagriDalibor Jenis ja Cristina Pasaroiu.

McVicarilta nähdään myös Verdin RosvotI masnadieri, heti tuoreeltaan sen Milanossa 18.6. olleen ensi-illan jälkeen. La Scala -teatteri esiintyy Savonlinnan Oopperajuhlilla 15.–20.7. Ryhmän mukana saapuvat huippusolistit, Rosvojen Lisette OropesaFabio Sartori, Massimo Cavalletti ja Michele Pertusi sekä Gala Verdi-juhlakonsertin Sonya YonchevaGiorgio BerrugiLeo Nucci ja Ferruccio Furlanetto. Vierailuesitykset johtaa Michele Mariotti.

Tyylikäs Lepakko Wienistä ja Mozartia Tuhannen ja yhden yön tunnelmissa

Savonlinnan Oopperajuhlien kesän toinen vieras on Wienin Volksoper festivaalin päätösviikolla 30.7.–3.8. Wienin vieraat tuovat linnaan tyylikkään Lepakon operetin aidoimmassa muodossa ja saksankielisenä. Näyttämölle nousevat mm. Volksoperin taiteellinen johtaja Robert Meyer sekä sopraano Ursula Pfitzner, jolle kesä-Suomi on ennestään tuttu puolisonsa, baritoni Tommi Hakalan kautta.

Ohjelmistossa ovat myös Mozartin Ryöstöstä seraljistaTimo Mustakallio -laulukilpailukonsertti Kerimäen kirkossa ja kolmen metallibändin Opera Festival Rocks!.

Arvio: Ligetiä Avantin kanssa ja myöhäisillan soolosetti – Jennifer Koh lumosi Suvisoitossa

Jennife Koh, Baldur Brönnimann ja Avanti! Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Jennife Koh, Baldur Brönnimann ja Avanti! Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Tämänkesäisen Avantin Suvisoiton kenties kiinnostavimmat konsertit kuultiin perjantaina, amerikkalaisviulisti Jennifer Kohin esiintyessä Taidetehtaalla. Tuomisinaan Kohilla oli György Ligetin viulukonsettto (1990-92) sekä joukko hänelle kirjoitettuja sooloviuluteoksia, jotka kuultiin illan Avanti-salin konsetin jälkeen Taidetehtaan aulassa.

Ligetin konsertossa Kohin kumppaneina olivat Avantin erinomaiset muusikot sekä kapellimestari Baldur Brönnimann, Suvisoiton taiteellinen suunnittelija. Teknisesti äärimmäisen vaativa teos edellyttää muusikoilta loppuun saakka hiottua yhteistyötä.

”Konsertto vaatii jokaiselta valtavasti harjoittelua ja rikkumatonta keskittyneisyyttä. Tämän teoksen kohdalla ei voi vain tulla ensimmäisiin harjoituksiin, avata stemmaa ja katsoa, mitä siitä löytyy, vaan kaikkien on oltava täysin tehtävänsä tasalla. Arvostan tämän ensemblen omistautumista! He ovat halunneet todella nähdä vaivaa ja viettää aikaa konserton parissa. On niin ilahduttavaa tehdä työtä heidän kanssaan”, Koh pohti torstaina harjoitusten lomassa.

Omaa urakkaansa konserton parissa Koh pitää yhtenä kaikkein työntäyteisimmistä.

”Alkuun tuntui kuin yrittäisin kiivetä pitkin seinää. Saatoin viettää neljä tuntia ensimmäisen sivun parissa, ja kun seuraavana päivänä avasin nuotit, tuntui kuin en olisi koskaan niitä nähnytkään. Yleensä uuden teoksen omaksuminen ei vaadi näin paljon aikaa, mutta tämän teoksen parissa vierähti neljä kokonaista viikkoa viiden tunnin päivittäistä harjoittelua.

Konsertossa on niin paljon omaksuttavaa, se on hyvin tiivistä musiikkia. On kuin etsisi avaimia lukittuihin oviin, ja välillä nuo avaimet ovat piilotettuina heinäkasaan. Kun ne vihdoin löytyivät, palaset loksahtavat kohdalleen. Tässä vaiheessa koen ymmärtäväni Ligetin maailmaa. Tärkeintä, ainakin itselleni, on kuitenkin, että olen saanut tehdä tämän musiikillinen ja emotionaalinen matkan.”

Ligeti ja kantaesityksen solisti Saschko Gawriloff laativat konserton viidenteen osaan kadenssin, joka sittemmin myös painettiin julkaistuun partituuriin. Esitysohjeissa kuitenkin rohkaistaan solisteja kirjoittamaan halutessaan omat kadenssinsa. Konserttoon onkin syntynyt vuosien varrella useampikin hieno kadenssi, kuten vaikkapa Thomas Adèsin tai Patricia Kopatchinskajan säveltämät.

Koh soittaa konsertossa John Zornin hänelle säveltämää huikeaa kadenssia.

”John on äärimmäisyyksien säveltäjä, mutta niin oli Ligetikin. Kun kadenssi oli valmis, ja olin esittänyt sitä, lähetimme nuotit ja äänitteen Ligetille ja saimme hänen hyväksyntänsä. Tämä tapahtui vain muutamaa kuukautta ennen Ligetin kuolemaa.”

Ligetin viulukonserton harjoitukset Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Ligetin viulukonserton harjoitukset Taidetehtaalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio

Toiseksi viimeisessä konsertossaan Ligeti soveltaa jossain määrin samankaltaista viisiosaista muotoratkaisua kuin sitä edeltäneessä pianokonsertossa (1985-88). Tempovaihteluiden ohella kullakin osista on oma tekstuurinen identiteettinsä.

Konserton kolme nopeaa osaa pohjautuvat taidokkaaseen kontrapunktiin, kun taas toisen osaa avaa laaja sooloviulun osuus, jonka pelkistetyssä ilmaisuvoimassa on kansanmusiikinomaista välittömyyttä. Näiden vaikutelmien pariin Ligeti palasi vielä alttoviulusonaatissaan (1991-94). Neljättä osaa puolestaan hallitsevat liki staattiset tekstuurit, joissa voi kuulla kaikuja kuusikymmentäluvun mikropolyfoniasta.

Jousien, puhallinten ja lyömäsoittimien ohella kahdenkymmenenviiden muusikon yhtyeeseen kuuluu okariinakvartetti, joka laajentaa sointikirjoa konserton toisessa ja neljännessä osassa. Oman ulottuvuutensa teoksen kiehtovaan sointiavaruuteen tuovat scordatura-jouset ja luonnontorviharmoniat. Silti konserton huomiota herättävin piirre lienee sen rikas melodisuus, joka kurkottaa Ligetin varhaistuotannon maailmoihin.

Kaikkiaan viulukonsertto on säveltäjänsä vaikuttavimpia luomuksia, äärimmäisen haastava mutta syvästi palkitseva. Samoilla sanoin voi luonnehtia myös teoksen perjantaista esitystä, jonka lumoava musikaalisuus teki kerrassaan vahvan vaikutuksen.

Konserton avaa kuin tyhjästä ilmoille piirtyvä sooloviulun ostinato, jonka väreilyyn orkesterin jouset yksitellen nivoutuvat muodostaen säihkyvän kudoksen, jota puhaltimet ja lyömäsoittimet värittävät ja halkovat. Kohin, Avantin ja Brönnimannin oivallinen tiimityöskentely saattoi musiikin upeasti liikkeeseen.

Toinen ja neljäs osa muodostavat konserton emotionaalisen gravitaatiokeskuksen äärimmäisessä hienovireisyydessään ja hauraudessaan, omintakeiseen harmoniseen kuosiin puettuna. Esityksen ilmaisuvoima ja huolellinen detaljityö tarjosivat todellisen elämyksen.

Lyhyt keskimmäinen osa virtasi häikäisevän saumattomasti solistin, orkesterin ja kapellimestarin hengittäessä yhteen esimerkillisesti. Samassa hengessä eteni konserton elementtejä yhteen kokoava virtuoosinen päätösosa, joka huipentui Kohin myrskyiseen tulkintaan Zornin kadenssista.

Ligetin konserttoa kehystivät kaksi 1900-luvun hyperromantiikan riemastuttavaa malliesimerkkiä, johdanto Richard Straussin viimeiseen oopperaan Capriccio (1941) alkuperäisessä jousisekstettoasussaan sekä Franz Schrekerin Kamarisinfonia (1916) kahdellekymmenellekolmelle soittajalle.

Avantin jousisoittajien hieno tulkinta Capriccion johdannosta oli varsin tervetullut ohjelmistovalinta Straussin myöhäistuotannolle omaleimaisessa katkeransuloisessa syksyisessä kauneudessaan. Ympyrän sulki konsertin päätöksenä kuultu Schrekerin kamarisinfonia, jonka kuuleminen oli silkkaa auvoa. Yksiosainen teos nivoo yhteen sinfonisia aineksia laajennetun sonaattimuodon puitteisiin jossain määrin Schönbergin kymmenen vuotta varhaisemman kamarisinfonian, op. 9 tapaan.

Toisin kuin neljä vuotta vanhempi kollegansa, Schreker pukee kamarisinfoniansa uhkeaan romanttiseen sointihehkuun. Harmoni, piano, harppu ja celesta luovat oivallista suuren orkesterin illuusiota, joka yhdistettynä kamariensemblen ketteryyteen saa aikaan vaikuttavan kokonaisuuden.

Avantin ja Brönnimannin energinen schwungi ja yksityiskohtien huolellinen toteutus tekivät Schrekerin kamarisinfoniasta todellisen nautinnon. Samalla se oli tärkeä muistutus kaikesta siitä 1900-luvun hienosta musiikista, joka edelleen odottaa uudelleenlöytämistään.

Taidetehtaan illan päättäneessä aulakonsertissa Avanti-salin yleisö sai kuultavakseen vielä Jennifer Kohin ideoiman ohjelman, jossa hän soitti kuusi Shared Madness -projektin puitteissa hänelle kirjoitettua sooloteosta sekä Andrew Normanin erinomainen miniatyyrisarja Farnsworth – Four Portraits of a Housen (2004), joka on sävelletty viululle, huilulle, klarinetille ja lyömäsoittimille.

Jennifer Koh Shared Madness -teossarjan parissa Porvoossa. Kova: Jari Kallio

Jennifer Koh Shared Madness -teossarjan parissa Porvoossa. Kova: Jari Kallio

Kuohuva virtuositeetti ja mukaansatempaava rytmiikka yhdistettynä kiehtovaan svengiin tempasivat välittömästi mukaansa Missy Mazzolin Kinski Paganinissa (2016) ja Julia Wolfen Spinning Jennyssä (2016), kun taas Kaija Saariahon Sense (2016) lumosi ajan kulun seisauttavilla, huumaavan kauniilla sointiväreillään. Matt Aucoinin Resolvessa (2016) staattiset taitteet kehystivät nopeaa keskiosaa muodostaen oivan jännitteen lyhyen teoksen sisälle. Philip Glassin Srabande in Common Time (2016) ja Zosha di Castrin Patina (2016) taasen kumpuavat Bachin maailmasta, kumpikin varsin omaleimaisin ja kiehtovin tavoin.

Paremmin konsertti-iltaa olisi tuskin voinut päättää kuin näiden kiehtovien kappaleiden ja Jennifer Kohin verrattoman viulismin parissa. Aikamme musiikkia nautinnollisimmillaan.

 

– Jari Kallio

 

Kamariorkesteri Avanti!

Baldur Brönnimann, kapellimestari

 

Jennifer Koh, viulu

 

Richard Strauss: Johdanto oopperaan Capriccio (1941)

György Ligeti: Konsertto viululle ja orkesterille (1990-92)

Franz Schreker: Kamarisinfonia (1916)

Matt Aucoin: Resolve (2016)

Kaija Saariaho: Sense (2016)

Missy Mazzoli: Kinski Paganini (2016)

Philip Glass: Sarabande in Common Time (2016)

Zosha di Castri: Patina (2016)

Julia Wolfe: Spinning Jenny (2016)

Andrew Norman: Farnsworth – Four Portraits of a House (2004)

 

Avanti! XXXIV Suvisoitto

Taidetehdas, Porvoo

 

Perjantai 28.6.2019, klo 19 ja klo 20.45