Amfion pro musica classica

Monthly Archives: maaliskuu 2018

You are browsing the site archives by month.

arvio: Koželuchin Kustaa Vaasa – kulttuuriperintöä nykyajassa

Leopold Koželuch

Leopold Koželuch

Leopold Koželuch(1747-1818) on yksi noita Euroopan musikaalisimman alueen eli Böömin kasvatteja ja 1700-luvun historiassa vilahtavia nimiä, johon harvalla on kuitenkaan mitään lähempää kontaktia. Siksi tällaisen uutuuden kuin hänen tuiki tuntemattomaksi jääneen Kustaa Vaasa -oopperan tuominen lavalle on suurenmoinen idea, varmasti vuoden esteettinen tai semioottinen teko, jos sellaisesta palkittaisiin. Takana on tietenkin Suomen Barokkiorkesterin perustaja ja johtaja Aapo Häkkinen. Hän löysi partituurin Prahan konservatorion kirjastosta – aivan niin kuin Umberto Eco löysi kirjastoonsa Ruusun nimen Prahan luostarista. Voi siis sanoa, että kun Koželuchia soitetaan periodisoittimilla on kyseessä todella kulttuuriperinnön animaatio. Mutta ohjaajan Ville Sandqvistin ja neuvonantaja Erik Söderblomin postmoderni ote toi teoksen keskelle nykyaikaa myös huumorin ja teknologian keinoin. Ei se ollut mitenkään häiritsevää, paitsi ehkä eräät ruotsalaisuuden ikoniset merkit jääkiekkoilijoista Ikeaan projisoituna Kustaa Vaasaa jubileeraavan musiikin taustaksi. Mutta itse draama saatiin teatterina vähin vaivoin lavalle reaaliaikaisen videofilmin avulla. Joskaan katsoja ei aina tiennyt pitäisikö seurata oikeita laulajia lavalla vai heidän videoitua tulkintaansa. Joka tapauksessa teknologialla oli saatu hauskoja paralleleja nykyaikaan alkaen jo avauksesta, jossa kuningas Kristianin luottoritari vaeltaa viitassaan Musiikkitaloon tai lopussa kun hirviökuningas pakenee autolla maanalaisesta parkkipaikasta – mikä onkin mielestäni aina ollut johonkin tällaiseen kaameaan assosioiva paikka jo sinänsä.

Oopperan kolmesta esityksestä on jo ilmestynyt arviointeja, joissa juonta on selostettu ja näyttämöllepanoa, mutta musiikista on puhuttu vähemmän. Teoksessa on ainekset myös spektaakkelimaiseen ruotsalaiseen kansallisoopperaan aiheen puolesta ja jos se tehtäisiin dekoratiivisen historiallisesti suurella lavalla, laajemmalla kuorolla ja orkesterilla olisi lopputulos toisenlainen. Eräiden mielestähän ’vanhaa’ musiikkia voi aivan hyvin soittaa nykyajan soittimilla, ei se tekniikka niin erilaista silloin nyt kuitenkaan ollut.

Mutta miksi teos unohdettiin? Olisiko syytä itse sävellyksessä vai missä? Koželuchin kohtalo on hieman analoginen häntä aavistuksen verran myöhemmin eläneelle Louis Spohrille, Kasselin suurelle maestrolle, joka oli 1800-luvun alun merkittävimpiä muusikkoja ja jonka oopperat menivät kaikilla Euroopan lavoilla Tukholmaa myöten. Hänhän oli Fredrik Paciuksemme viulunopettaja, mutta jäi säveltäjänä melodisen keksinnän ja draaman tajun suhteen tämän jälkeen. Sitä ei kuitenkaan ikävä kyllä heidän aikanaan tajuttu Keski-Euroopan musiikkimaailmassa. Nykyisin ei Spohria, ei ainakaan hänen oopperoitaan kuule missään. Syynä on se että hän oli ultrakonservatiivi, loistavan ammattitaitoinen, jopa Beethovenin yhdeksäs oli hänelle liikaa puhumattakaan sitten Wagnerista. Hänen sävelkieltään vaivaa tietty neutraalisuus ja yksikertaisesti musiikillisen substanssin ja keksinnän puute. Ja harmi kyllä, näin taitaa olla Koželuchinkin kohdalla.

Hänen oopperansa on toteutettu erinomaisen sujuvalla ammattitaidolla; hän hallitsee kaikki aikansa topokset käyrätorvisignaaleja ja Gebundene stiliä myöten. Hänen oopperansa muistuttaakin melkein kuin passiota tai oratoriota hetkittäin. Sen avaa kolmen sopraanon sangen pitkä johdatteleva kohtaus – loistavasti tulkittuna Helena Juntusen (äiti) Monica Groopin (sisar) ja Martina Jankován voimin. Mutta musiikin draamallinen verenkierto kiihtyy vasta kun lavalle astuu kuningas Kristian ja kuoro. Erityisen taitavaa on Koželuchilla kuoron ja solistien lomittaisuus ja dialogi. Paitsi että lavalla on eri kohtauksiin puvustettu näyttelevä kuoro seisoo kuoro (Helsingin kamarikuoro) koko ajan vasemmalla laidalla kuin antiikin tragediassa. Tämä on se ’elävä muuri’ katsomon ja näyttämön välissä, jossa oli Friedrich Schillerin mukaan antiikin tragedian olemus. Vielä vilkkaammaksi musiikki muuttuu kun päästään Kustaa Vaasaan, talonpoikaisarmeijan johtajaan, pelastajahahmoon. Asetelmassa poika ja äiti, joka on Kristianin panttivankina, on samaa kuin Shakespearen Coriolanuksessa, jonka Beethoven osasi tulkita alkusoitossa eri teemojen vastakohtaisuutena. Mario Zeffirelli Kustaana ja Niall Chorell sekä Cornelius Uhle olivat niinikään oikeita ääniä ja vakuuttavia tyyppejä lavalla. Tuuli Lindebergin sopraano kantoi korkealta parvelta erinomaisesti ja kirkkaasti. Aapo Häkkisen johto ja orkesterin taidokkuus olivat suurenmoisia, Häkkinen lauloi itse mukana, ja barokkiyhtyeen sointi oli korviahivelevä. Tässä ei ollut mitää puisevan rekonstruktion makua, vielä vähemmän lavalla, jossa toimivat Emil ja Artur Sallisen videosuunnittelu ja Reija Laineen historiallinen puvustus.

Joka tapauksessa vaikka siis Koželuch oli vähintään yhtä suuri nimi aikanaan kuin Mozart ja Haydn, ei sille voi mitään, että mieleen tuli taas kerran Alfred Einsteinin (Albertin serkun) teoria musiikin suuruudesta, Die Grösse in der Musik. Hänen mielestään säveltäjät hahmottuvat kaikkina aikoina pareittain kaavan nero/lahjakkuus mukaan. Niin meillä on siis Mozart ja Salieri, Beethoven ja Cherubini, Verdi ja Donizetti jne. Mikä erottaa neron pelkästä talentista? Verdichtung. Tiheys, Termillä on psykoanalyyttinen sävynsäkin, se viittaa Freudin unitulkintoihin. Neron musiikissa on tiheyttä – ja lisäisin entropiaa informaation mielessä. Emme voi Mozartilla koskaan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Muut jatkavat kiltisti lajiperinteen sääntöjen mukaan, mutta eivät irtaannu sen redundanssista. Jäikö kenellekään yhtään teemaa tai melodiaa mieleen tästä Koželuchin ooopperasta esityksen jälkeen? Oliko siinä lopulta yhtäkään muistettavaa intonaatiota? Kaikesta huolimatta teos oli fantastinen elämys. Ehkä sitä esitetään vielä tämänkin jälkeen – ainakin Ruotsissa, jossa Vaasa-dynastia elää vaatemerkkien ja näkkileipäpakkausten merkkeinä.

— Eero Tarasti

Helsingin Musiikkitalossa ennätysvuosi

Vuosi 2017 oli Helsingin Musiikkitalo oy:n ennätysten vuosi niin talouden kuin tapahtumien määrien suhteen.

Palveluosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalo Oy:n liikevaihto vuonna 2017 oli 4 860 989 € ja tulos 211 190€. Musiikkitalossa järjestettiin vuonna 2017 noin 1360 tapahtumaa ja käyntejä Musiikkitaloon tehtiin noin 950 000 kappaletta.

Liikevaihto tilivuonna 2017 oli 4 860 989 euroa, jossa kasvua edelliseen vuoteen on 12,4%, käyttökate puolestaan oli 698 969 euroa. Tilikauden tulos oli 211 190 euroa, mikä on yli kahdeksankertainen vuoteen 2016 verrattuna ja yhtiön historian paras.

“Musiikkitalo teki vuonna 2017 historiansa parhaan tuloksen lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Esimerkiksi ulkopuolisten tapahtumien liikevaihto kasvoi 50 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, ja saatoimme investoida yhtiön omalla tulorahoituksella muun muassa esitystekniikkaan ja mediaseinään 1,3 M euroa”, toimitusjohtaja Pekka Kauranen kertoo.

Musiikkitalossa aloitettiin vuonna 2016 talouden tervehdyttämisohjelma, jossa merkittäviä asioita olivat myyntiorganisaation kehittäminen, aktiiviseen myyntiin panostaminen ja yhteistyön tiivistäminen palveluntuottajien kanssa. Merkittävä panostus oli mediaseinän hankinta, jonka avulla Musiikkitalon tapahtumat saavat enemmän näkyvyyttä. Rakenteellisia muutoksia tehtiin taseen puolella 2016, joiden vaikutus näkyi täysimääräisenä vuonna 2017.

“Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että vuonna 2016 alkanut positiivinen kehitys Helsingin Musiikkitalo Oy:n toiminnassa, niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti, jatkui vahvana myös vuonna 2017”, kommentoi hallituksen puheenjohtaja Ville Vilén.

Vuonna 2017 Musiikkitalossa järjestettiin noin 800 konserttia. Muita tapahtumia yhteislauluista yleisöluentoihin ja yritystapahtumiin oli noin 560. Yhteensä 470 tapahtumaan oli vapaa pääsy. Konserteissa ja muissa yleisötapahtumissa kävi noin 349 000 henkilöä, ja ilmaistapahtumiin osallistui noin 43 000 henkilöä. Käyntejä Musiikkitaloon tehtiin noin 950 000 kappaletta.

Lisäksi Musiikkitalosta lähetettävät talon päätoimijoiden konsertit tavoittivat valtakunnallisesti noin 590 000 kuulijaa ja katsojaa television ja verkkolähetysten kautta. Päätoimijoiden Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian konsertteja radioitiin 50, lähetettiin verkossa 68 ja televisioitiin 26 kappaletta.

Teosto – 90 vuotta musiikintekijöiden menestykseksi

Teoston johtokunta 1937; vas. ylh. Ernst Linko, Martti "pyssy" Turunen, Sulho Ranta, Toivo Voss- Schrader, Bengt Carlson;,Leevi Madetoja, Vihtori Suomalainen

Teoston johtokunta 1937. Vas. ylh. Ernst Linko, Martti ”Pyssy” Turunen, Sulho Ranta, Toivo Voss- Schrader, Bengt Carlson, Leevi Madetoja, Vihtori Suomalainen

Teoston historia merkittävä osa suomalaista kulttuurihistoriaa  

Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto r.y.:n perustamisesta tulee 7.3.2018 kuluneeksi 90 vuotta. Teoston perustivat vuonna 1928 Fazerin Konserttitoimistossa Helsingissä suomalaiset musiikin tekijät ja kustantajat. Perustajajäseniin kuuluivat aikansa suurnimet, kuten Erkki MelartinLeevi Madetoja ja Armas Maasalo.

”Vaikka maailma ja musiikkiala ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet, olemme pysyneet uskollisina perustajajäsentemme tavoitteille: toimimme mahdollistaaksemme suomalaisen musiikintekijän menestyksen. Olemme edelleen voittoa tavoittelematon järjestö, keräämme musiikin käytöstä maksettavat korvaukset ja tilitämme ne tekijöille. Toimintamme läpinäkyvyys ja tehokkuus ovat olemassaolomme kulmakivi. Tavoitteenamme on myös jatkuvasti kehittää musiikintekijöiden toimintaympäristöä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla”, Teoston hallituksen puheenjohtaja Kim Kuusi kertoo


Teoston historia kertoo suomalaisen kulttuurihistorian tarinaa  

Tekijöiden ja kustantajien oman järjestön perustamisen kimmokkeena olivat Yleisradion radiolähetysten käynnistyminen ja tekijänoikeuslain voimaantulo Suomessa. Teoston historia ja vuosikymmenet kertovatkin tarinaa myös koko Suomen historiasta sekä kulttuuri- ja media-alan kehityksestä.

Maailma on tänään hyvin toisenlainen kuin 90 vuotta sitten Teoston aloittaessa toimintaansa maisteri Lauri Ikosen johdolla. Musiikin jakelun ja kuluttamisen tavat ovat muuttuneet, ja vaikka Yleisradio on edelleen merkittävä jakelukanava musiikille, tänä päivänä kuluttajien saatavilla on laillisten online-palveluiden kautta enemmän musiikkia kuin koskaan aiemmin. Viihdesisällöt, ja erityisesti musiikki, ovat merkityksellinen osa tämän päivän jakamis– ja alustataloutta”, Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä sanoo. 


Ketterää kehitystä jämerällä perustalla 

Teosto on hyödyntänyt uusia teknologioita ja alustoja toimintansa – ja koko toimialan – toimintamallien kehittämiseen. Teosto muun muassa lanseerasi kesällä 2017 kehittämänsä konseptin blockchain-alusta Pigeonista, joka mahdollistaisi musiikin ulkomaan esityksistä maksettavien korvausten kotiuttamisen aiempaa tehokkaammin. Ajatus ja konsepti on tekijänoikeuksien alueella uraauurtava.

”Tekniset innovaatiot luovat koko ajan uusia tapoja kuunnella musiikkia ja kehittää uudenlaista liiketoimintaa. Haluamme olla kehityksessä mukana ja myös kirittää sitä. Meidän roolimme on mahdollistaa uuden musiikkiliiketoiminnan syntyminen sekä tehdä musiikin käyttö uudenlaisilla palvelualustoilla mahdollisimman vaivattomaksi. Se on edellytys sille, että musiikin ystävät ja kuluttajat voivat nauttia mahdollisimman laajasti luovista sisällöistä”, Katri Sipilä sanoo.

 Musiikkiala ja mediamarkkinat kehittyvät koko ajan, joten Teoston rooli laillisen musiikinkäytön mahdollistajana ja linkkinä musiikin tekijöiden ja käyttäjien välillä on entistäkin tärkeämpi. Teostolla on keskeinen rooli sekä suomalaisen musiikkikulttuurin että koko luovan alan elinkelpoisuuden säilyttämisessä: uutta musiikkia syntyy, kun tekijöillä on mahdollisuus keskittyä luovaan työhön – ja elättää sillä myös itsensä ja perheensä, Kim Kuusi summaa.


Juhlavuoden kunniaksi kronikka  

Teosto juhlistaa 90-vuotista historiaansa koko vuoden 2018 ajan. Varsinaisena syntymäpäivänä 7.3. julkaistaan Teoston historian värikkäitä vuosikymmeniä ja koko Suomen kulttuurihistorian vaiheita avaava historiakronikka osoitteeseen historia.teosto.fi.

Myös Teosto-palkinto täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Lisätietoa Teoston juhlavuoden tapahtumista voi lukea osoitteessa www.teosto.fi/90-vuotta.

Musiikintekijät ja kustantajat perustivat Teoston vuonna 1928. Me Teostossa teemme aktiivisesti töitä sen eteen, että Suomessa on hyvät edellytykset tehdä musiikkia ammattimaisesti ja että musiikkia soitetaan nyt ja tulevaisuudessa.

Keräämme musiikinkäytön korvaukset ja tilitämme ne edelleen tekijöille ja kustantajille. Pidämme siis huolen siitä, että jokainen meistä voi nauttia musiikista helposti ja laillisesti ja halutessaan hyödyntää sitä oman liiketoimintansa edistämisessä. Näin olemme tehneet jo 90 vuotta. Rakkaudesta musiikkiin.

Teosto edustaa 32 000:ta kotimaista ja noin kolmea miljoonaa ulkomaista säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja musiikin kustantajaa. Teosto keräsi vuonna 2016 musiikintekijöille ja -kustantajille musiikinkäyttökorvauksia 59,4 miljoonaa euroa.

RSO esiintyy Berliinin Filharmoniassa Hannu Linnun johdolla

Radion sinfoniaorkesteri tekee Euroopan kiertueen ylikapellimestari Hannu Linnun johdolla 12.–19.3. Orkesteri esiintyy Saksan merkittävimmissä konserttisaleissa Berliinin FilharmoniassaKölnin Filharmoniassa ja Münchenin Gasteigissa. Lisäksi kiertuekonsertteja soitetaan Heidelbergin Frühling-festivaalilla sekä Espanjassa Madridissa ja Zaragozassa.

Kiertueen ohjelmassa on Martinůn sellokonsertto, jonka solistina esiintyy Sol Gabetta. Lisäksi kuullaan Tšaikovskin ja Sibeliuksen sinfonioita sekä Jesús Ruedan ja Igor Stravinskyn orkesteriteoksia.

Berliinin konsertti 13.3. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä klo 21.03 alkaen. Heidelbergin konsertti lähetetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Argentiinalainen Sol Gabetta voitti ensimmäisen sellokilpailunsa jo kymmenen vuoden iässä ja on sittemmin niittänyt kilpailuvoittoja niin Moskovan Tšaikovski-kilpailussa kuin Münchenin ARD -kilpailussakin. Kuluvalla kaudella Gabetta esiintyy mm. Wienin ja Los Angelesin filharmonikkojen sekä Zürichin Tonhalle -orkesterin kanssa. Kamarimusiikkikonsertteja hän pitää New Yorkissa, Hampurin Elbphilharmoniassa ja Wienin Konzerthausissa. Gabettan oma kamarimusiikkifestivaali Solsberg järjestetään tänäkin vuonna Sveitsissä.

Hannu Lintu, kapellimestari
Sol Gabetta, sello

12.3. München, Gasteig
Jean Sibelius: Sinfonia nro 7 op. 105
Bohuslav Martinů: Sellokonsertto
Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 5 op. 64

13.3. Berliini, Berliinin filharmonia
Igor Stravinsky: Symphony in Three Movements
Bohuslav Martinů: Sellokonsertto
Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 op. 82

15.3. Madrid, Auditorio Nacional de España
16.3. Zaragoza, Palacio de Congresos de Zaragoza

Jesús Rueda: Elephant Skin
Bohuslav Martinů: Sellokonsertto
Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 5 op. 64

18.3. Heidelberger Frühling -festivaali
Jean Sibelius: Sinfonia nro 7 op. 105
Bohuslav Martinů: Sellokonsertto
Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 5 op. 64

19.3. Köln, Kölnin filharmonia
Igor Stravinsky: Symphony in Three Movements
Bohuslav Martinů: Sellokonsertto
Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 op. 82

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia paransi asemiaan maailman yliopistokärjessä

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on arvioitu maailman kuudenneksi parhaaksi QS-rankingin esittävien taiteiden yliopistovertailussa. QS World University Rankings by Subject -lista asetti esittävien taiteiden koulutusta tarjoavat yliopistot paremmuusjärjestykseen nyt kolmatta kertaa. Sibelius-Akatemia paransi sijoitustaan aiemmasta: vuonna 2016 ensimmäistä kertaa tehdyssä esittävien taiteiden alakohtaisessa arviossa se sijoittui seitsemänneksi ja vuonna 2017 kymmenenneksi.

”Tämä on tärkeä kiitos ja kannustus sille työlle, jota olemme aktiivisesti tehneet koulutuksen ja tutkimuksen laadun sekä kansainvälisen yliopistoyhteistyön kehittämiseksi”, sanoo Taideyliopiston Sibelius-Akatemian dekaani Kaarlo Hildén.

Maailman parhaaksi esittävän taiteen yliopistoksi arvioitiin jälleen newyorkilainen Juilliard School. Toiseksi sijoittui Royal College of Music ja kolmanneksi Royal Academy of Music Isosta-Britanniasta. Kymmenen joukkoon sijoittuivat myös muun muassa maineikkaat Curtis Institute of Music ja Harvard University Yhdysvalloista.

”Sibelius-Akatemian huikea menestys kansainvälisessä yliopistovertailussa jo kolmantena vuotena peräkkäin on erinomainen asia koko Taideyliopistolle. Se kertoo yliopistomme vahvasta maineesta maailmalla”, iloitsee Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki.

Kymmenen oman alansa parhaimmaksi arvioidun yliopiston joukkoon ylsi suomalaisyliopistoista myös Aalto-yliopisto, joka arvioitiin yhdeksänneksi taiteen ja designin alalla.

QS Quacquarelli Symondsin vuosittainen yliopisto-ranking kuuluu maailman arvostetuimpiin. Alakohtaiset arvioinnit perustuvat yliopisto-opettajien ja -tutkijoiden sekä työnantajien haastatteluihin jotka toteutetaan siten, että omaa oppilaitostaan ei voi arvioida. Lisäksi arvioidaan tutkimuksen vaikuttavuutta. Tänä vuonna arvioitiin kansainvälisesti yli 4 500 yliopistoa 48 eri aihealueelta.

Esittävien taiteiden ranking 2018

Kaikki alakohtaiset rankingit 2018