Amfion pro musica classica

Monthly Archives: marraskuu 2017

You are browsing the site archives by month.

Tapiola Sinfoniettan seuraavissa konserteissa yhteensä 46 suomalaista sävellystä

Tapiola Sinfonietta juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä kotimaisen musiikin kattavalla kavalkadilla. Orkesteri esiintyy joulukuun alussa kuudessa konsertissa, joissa kuullaan yhteensä 46 suomalaista sävellystä. Niiden joukossa on klassisen musiikin kansallistunnetta huokuvia orkesteriteoksia, yksinlauluja, kohtauksia suomalaisista oopperoista ja myös suomi-iskelmää ja lastenmusiikkia.

Konserttien kavalkadi alkaa Sellosalissa 3.12., jolloin Sinfoniettan jousikvartetti järjestää lapsille suunnatun Suomen itsenäisyyttä juhlistavan Hetkiä-konsertin.
Itsenäisyyspäivänä 6.12. Tapiola Sinfonietta esiintyy Jan Söderblomin johdolla Espoon kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa Metro Areenalla, jossa solisteina ovat baritoni Aarne Pelkonen sekä Diandra. Konsertti on loppuunvarattu. Suora verkkolähetys on katsottavissa konserttia seuraavien 30 päivän ajan osoitteessa espoo.fi/livetapahtumat 
Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12. Tapiola Sinfonietta vierailee Jan Söderblomin johdolla Järvenpäässä, jossa Kuvia Suomesta -konsertissa kuullaan erityisesti Järvenpään säveltäjämestareiden Jean Sibeliuksen ja Joonas Kokkosen musiikkia. Oskar Merikannon ja Toivo Kuulan yksinlauluja tulkitsee baritoni Aarne Pelkonen.
Kavalkadi päättyy 15.12. Suomalainen ooppera -konserttiin Espoon kulttuurikeskuksessa. Ohjelmassa on kohtauksia kymmenestä suomalaisesta oopperasta alkaen Fredrik Paciuksesta ja päättyen Kaija Saariahoon. Solisteina on uuden sukupolven laulajien parhaimmisto ja konsertin johtaa oopperakapellimestarina ansioitunut Markus Lehtinen.
Lisäksi Tapiola Sinfonietta esiintyy kahdessa kutsuvierastilaisuudessa. Valtakunnallisessa Suomen 100-vuotisjuhlassa Oulussa 2.12. Sinfonietta esittää yhdeksän muun orkesterin kanssa ääninauhalta Jaakko Kuusiston tätä tilaisuutta varten säveltämän teoksen. Juhla televisioidaan suorana Ylen kanavilla klo 19 alkaen. Toisessa kutsuvierastilaisuudessa orkesteri konsertoi Sibeliuksen, Klamin ja Sallisen jousiorkesteriteoksista koostuvalla ohjelmalla.

RSO juhlii 100-vuotiasta Suomea kolmen tunnin suurkonsertilla

Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäivän juhlakonsertissa 6.12. juhlitaan sekä 100-vuotiasta Suomea että 90-vuotiasta RSO:a.

Ohjelmassa on kaksi kotimaista kantaesitystä – yhdessä Polyteknikkojen Kuoron kanssa tilattu Lotta Wennäkosken Uniin asti mieskuorolle ja orkesterille sekä Magnus Lindbergin orkesteriteos Tempus fugit. Juhlakonsertin päättää Sibeliuksen Kullervo, jossa solisteina laulavat Niina Keitel ja Tuomas Pursio.

Kuorolaisia Musiikkitalon konserttisalin lavalla on yhteensä 140, kun Polyteknikkojen Kuoro yhdistää voimansa Viron kansallisen mieskuoron Eesti Rahvusmeeskoorin kanssa Wennäkosken teoksen jälkeen Kullervon esityksessä. Kuorojen valmentajat ovat Saara Aittakumpu ja Mikk Üleoja ja orkesteria johtaa ylikapellimestari Hannu Lintu.

Konsertti lähetetään suorana lähetyksenä Yle Teemalla ja Yle Areenassa ja lähetystä voi seurata myös Kansalaistorilla Musiikkitalon mediaseinältä. Torilla on paikalla Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto SULASOLin edustajia, joiden johdolla yleisöä kannustetaan osallistumaan ylimääräisenä kuultavan Sibeliuksen Finlandian laulamiseen.

Magnus Lindberg on ollut yli 30 vuotta yksi RSO:n läheisimpiä yhteistyökumppaneita. ”Kraftin kantaesityksestä alkaen orkesteri on rakastanut hänen musiikkiaan ja tunnistaa sen herkimmätkin vivahteet”, kertoo ylikapellimestari Hannu Lintu.

Uudessa teoksessaan Lindberg halusi palata 80-luvun työskentelytapaansa, jolloin hän koodasi lisp -ohjelmointikielellä tietokoneen laskemaan teostensa harmoniat. Tätä varten hän etsi kuusi ikivanhaa Macintosh 2 -tietokonetta, ja ruuvaten ja kolvilla tinaten yhdisteli näistä uusvanhan ”supertietokoneen”, joka kykeni pyörittämään yli 30 vuoden takaisia ohjelmia riittävällä teholla. Näin syntyi reilun puolen tunnin mittainen teos Tempus fugit, joka säveltäjän mukaan edustaa jotain ”aivan uutta”.

Lotta Wennäkoski pohti sävellystilauksen saatuaan, että mikä olisi tarpeeksi painava aihe 117-vuotiaan Polyteknikkojen Kuoron ja 90-vuotiaan Radion sinfoniaorkesterin esitettäväksi 100-vuotiaan Suomen juhlakonsertissa. Hän päätyi rakkauden teemaan ja valitsi kuoro-orkesteriteoksensa teksteiksi viisi runoa, joiden kielet ovat suomi, ruotsi ja pohjoissaame.

RSO esittää Lindbergin teoksen ja Kullervon Hannu Linnun johdolla muutamaa päivää myöhemmin 9.12. myös Tallinnassa, Estonia-konserttitalossa.

6.12. klo 15
SUOMI 100 & RSO 90

Hannu Lintu, kapellimestari
Niina Keitel, mezzosopraano
Tuomas Pursio, baritoni
Polyteknikkojen Kuoro, valm. Saara Aittakumpu
Eesti Rahvusmeeskoor, valm. Mikk Üleoja
Lotta Wennäkoski: Uniin asti, kantaesitys (Ylen ja Polyteknikkojen Kuoron tilaus)
Magnus Lindberg: Tempus fugit, kantaesitys (Ylen tilaus)
Jean Sibelius: Kullervo op. 7

 arvio: Säveltäjän juuret ja ohjelmat

Torquato Tasso (1544-1595)

Torquato Tasso (1544-1595)

Susanna Mälkin salaisuus on se, että hän saa kaiken johtamansa musiikin kuulostamaan paremmalta kuin se onkaan. Tämä tuli mieleen kuunnellessa Lisztin sinfonista runoelmaa Tasso Filharmonian konsertissa viime torstaina Helsingin Musiikkitalossa. Lisztin teos on sinänsä kiehtova yritys luoda uutta musiikin muotoa aikana, jolloin soitinmusiikkia hallitsi sinfonia ja näyttämömusiikkia ooppera. Vertailussa Liszt ei tietenkään ole Beethovenin veroinen sinfonikko eikä siihen pyrkinytkään. Hänen teoksensa on ohjelmallinen ja sen kiehtova idea on runoilija Torquato Tasso, Goethen näytelmässä, mutta muutenkin Vapautetun Jerusalemin, Gerusalemme liberatan (1581) kirjailijana, mikä teos on muuten käännetty myös suomeksi. Muistan kun italialainen semiootikko Giovanni Careri teki siitä suurta tutkimusta 1980-luvulla.

Lisztin runoelma on narratologisesti kiehtova. Siinä tärkeä on karakteristinen teema, joka tuo heti mieleen jotain orientaalista, laskevalla asteikolla ylinousevine intervalleineen. Mutta teemalla on siinä neljä hahmoa, jotka voi nimetä: lamento, strepitoso, Tasso ja pastorale. Teos on c-mollissa, mutta etääntyy siitä kauas Fis-duuriin keskitaitteessa ja huipentuu lisztläiseen apoteoosiin C-duurissa. Lisztille sävellyksellä oli ’juoni’ ja siinä toimiva sankari. Esseessään Berliozin Harold-sinfoniasta vuodelta 1855, siis keskellä sinfonisten runoelmien kauttaan, Liszt määritteli teoreettiselta kannalta käsityksensä sinfonisen runoelman musiikista. Jos antiikin eepoksessa oli etualalla toimiva sankari, jonka luonne ilmeni teoissa ja puheissa, niin modernissa eepoksessa tapahtui toiminnan sisäistyminen. Ihmeellisen sijaan astuu fantastinen ja hän sanoo osuvasti: ”Todennäköisyyden laeista kokoaan irtaantuneena, muuntuneena toiminta saa symbolisen hohteen, myyttisen perustan.”

Ja nyt en voi olla lainaamatta itseäni vuodelta 1978, Myytti ja musiikki -väitöskirjaani (suomeksi tosin vasta 1994): ”Runoelman aiheena ei tule niinkään olla sankarin teot, vaan ne tunteet, jotka vallitsevat hänen sielussaan. Tähän tehtävään musiikki soveltuu hyvin, muttei mikä tahansa musiikki. Säveldraama ei kykene esittämään sankarin sisäisiä tiloja näyttämöllä eikä myöskään sinfonia, joka on siihen liian abstrakti. Ratkaisuna on musiikin muoto, jossa sankaria kuvataan teemalla; se esiintyy eri koloriiteissa ilmaisten samalla kulloisenkin tunnelman.” (s. 116.) Toisin sanoen Beethoven oli temaattisine, abstrakteine soluineen liiian ’absoluuttinen’ ja Wagner taas Gesamtkunstwerkissaan liian konkreettinen. Mutta ei sille mitään voi, että näihin kiintopisteisiin sitä Lisztiä kuitenkin vertaa; voi vain todeta, että hän häviää Beethovenille musiikin sisäisessä pakottavassa logiikassa ja Wagnerille orkesterin klangin vaikuttavuudessa. Hänen sinfonisisssa runoelmissaan on ehkä jo jotain museaalista – ellei niitä pelasta erittäin oivallinen tulkinta. Näin onneksi tapahtui Susanna Mälkin johdolla. Hän sai yhtäältä esiin rakenteen temaattisen tarkkuuden ja toisaalta eri värisävyjen karaktäärit. Teoksesta kasvoi todella Torquato Tasson triumfi lopulta.

Schumannin pianokonserttoa taas soitti israelilainen säveltäjä-pianisti Matan Porat. Tällä kertaa ohjelmakommenteista oli hyötyä, sillä kävi ilmi että hän oli aloittanut pianonsoiton vasta 18-vuotiaana. Hänen suorituksensa oli perfekti, mutta ote pianoon oli säveltäjän, alkaen kosketuksesta, jossa jokainen ääni erottui graafisella tarkkuudella. Tämä oli varmasti eduksi Musiikkitalossa, jos sattui istumaan taaempana. Mutta oma paikkani oli aivan edessä. Joka tapauksessa Porat on merkittävä muusikko, ja olisi jännittävää kuulla hänen sävellyksiään. Schumannia hän soitti, koska kunnioittaa tätä säveltäjää suurena esikuvanaan.

Konsertin alkupuoliskon täytti yli 40 minuutin mittainen Veli-Matti Puumalan tilausteos nimeltä Root. Se sai kantaesityksensä. Jos teokseen asennoituisi Lisztin tapaan, voisi pohtia, mitä otsake tarkoittaa. Säveltäjä sanoo ohjelmalehtisessä, että hän haluaa kuvata kulttuurin jatkuvuutta, mutta myös muuntuvuutta. Eli Root viittaa siis jotenkin ’juuriin’. Käytännössä teos on kuin laaja sinfoninen fresco. Sen sijoittaa mielellään moniin nykymusiikin koordinaatteihin, Alun vaitelias, miestiskelevä sointikenttä tai oikeastaan pelkkä hiljaisuus on John Cagea mutta myös Giacinto Scelsin yhden äänen musiikkia. Myös se on musique concrètea erikoisine instrumentteineen, joista saatiin aikaan erilaisia raapimisen, tuulen huminan ja suhinan sävyjä. Luonto oli mukana myöhemmin signaalinomaisina lintujen huutoina – kuin sibeliaanisia kurkia tai joutsenia – ja tietenkään englannin torven assosiaatiolta Tuonelan joutseneen ei voi välttyä. Myös lyhyet ’tonaaliset’ katkelmat, jotka kaiketi ovat viittauksia Toivo Kuulan kuoroteokseen, kuten säveltäjä sanoo, toivat lavalle inhimillisen agentin. Teoksen keskitaitteessa on pitkään jatkuva rytminen, aggressiivinen ostinatotaite, mutta soittajat nauttivat sen soittamisesta. Muutoin koko orkesteri oli alusta pitäen virittynyt vakavaan tunnelmaan. Joka tapauksessa pitkästä kestosta huolimatta teoksen kokonaisrakenne oli selkeä. Hajottavana lisäelementtinä tosin toimi soittajien sijoittelu eri puolille salia hieman niin kuin Pierre Boulezin Explosante fixe, jonka kuulin aikoinaan Pariisin Théâtre de Villen salissa säveltäjän itsensä johdolla. Se sai kuulijat kurkottelemaan eri äänien suuntaan ja antoi näin heille tervetullutta liikuntaa. Puumalalla on tunnistettava, omintakeinen sävelkieli ja maailma. Hänen teoksensa on paikoitellen musica poveraa niukkoine elementteineen. Luultavasti teoksen pitkät hiljaisuusjaksot toimivat hyvin salissa paikan päällä, mutta radiofonisessa versiossa kuulija voi ihmetellä minne asema katosi, kun ei kuulu mitään. Oli järkevää sijoittaa tämä mittava ja haastava, intensiivinen teos heti alkuun, kun vastaanottokyky on vielä vireimmillään konsertissa. Susanna Mälkki oli illan loistava muusikko, kantava voima, soittajista on selvästi hauskaa soittaa hänen johdollaan.

— Eero Tarasti

HKO / joht. Susanna Mälkki; sol. Matan Porat, piano
Helsingin Musiikkitalossa 23.11.2017

Veli-Matti Puumala: Root
Robert Schumann: Pianokonsertto a-molli
Franz Liszt: Tasso, Lamento e trionfo

F-Musiikki täyttää 120 vuotta

Suomalainen F-Musiikki Oy täyttää 120 vuotta maanantaina 27. marraskuuta 2017. Merkkipäivää juhlitaan F-Musiikin myymälöissä tarjouksilla ja kakkukahveilla. F-Musiikin tarina alkoi vuonna 1897 nimellä Helsingfors nya musikhandel – Helsingin uusi musiikkikauppa. Myöhemmin yritys tunnettiin nimellä Musiikki-Fazer. Vuonna 1998 yritys siirtyi takaisin täysin suomalaiseen omistukseen ja nimeksi tuli F-Musiikki Oy.

Yritys tunnettiin pitkään erittäin merkittävänä suomalaisen musiikin kustantajana.

Tänä päivänä F-Musiikki Oy on suurin suomalainen musiikkituotteiden ja esitystekniikan myyjä ja maahantuoja. Seitsemän F-Musiikin myymälää Suomessa, ja verkkokauppa f-musiikki.fi palvelevat kaikkia musiikista kiinnostuneita. Soittimien lisäksi F-Musiikin tuotevalikoimaan kuuluvat nuotit, soitintarvikkeet, äänentoistolaitteet, musiikkiohjelmistot ja DJ-laitteet. F-Musiikilla on myös huoltopalvelut kaikille soittimille ja laitteille.

”Vuosikymmenet eivät ole muuttaneet yrityksemme perusideaa. Haluamme tarjota musiikin ystäville Suomen kattavimman soitin- ja laitevalikoiman, sekä asiantuntevimman palvelun. Seuraamme aikaamme, jotta musiikin harrastajat ja ammattilaiset löytävät meiltä aina sen mitä etsivät. Haluamme myös yllättää asiakkaamme uutuuksilla”, kertoo F-Musiikin toimitusjohtaja Janne Kainulainen.

Musiikki-Fazerin entisestä pääomistajasta, kauppaneuvos Roger Lindbergistä tarkemmin Pekka Gronowin blogissa ”Roger Lindberg, suomalaisen musiikin kummisetä”: http://pekkahtgronow.blogspot.fi/2014/11/roger-lindberg-suomalaisen-musiikin.html

 

Kansallisooppera ja -baletti juhlii 100-vuotiasta Suomea

Kansallisooppera ja -baletti kutsuu koko 100-vuotiaan Suomen mukaan iloitsemaan, kun Suomi juhlii! Sata vuotta mollia ja duuria -konsertti suoratoistetaan Kansallisoopperasta itsenäisyyspäivän aattoiltana 5.12.2017 klo 19.

Sodan raunioista loistoonsa nousevan Isänmaan tarina nähdään maalauksellisen kauniina, koskettavana ja viihdyttävänä kokonaisuutena, joka on suomalaisen musiikin juhlaa. Konsertin ohjelmisto koostuu rakastettujen suomalaissäveltäjien teoksista. Ohjelmassa kuullaan esimerkiksi Fredrik Paciuksen Maamme sekä Jean Sibeliuksen yksinlaulut Soluppgång ja Norden. Konsertissa esitetään myös kohtauksia Leevi Madetojan tunnetuimmasta oopperasta Pohjalaisia, minkä lisäksi ohjelmaan kuuluu myös teoksia mm. RautavaaraltaMerikannoltaKortekankaalta ja Klemetiltä. Jukka Linkolan sekakuoroteos The Joiku saa konsertissa Suomen kantaesityksensä.

Juhlassa esiintyvät kotimaiset huippusolistit sopraano Camilla Nylund, baritoni Tommi Hakala ja tenori Mika Pohjonen. Konsertin johtaa kansainvälisessä nosteessa oleva kapellimestari Pietari Inkinen. Teoksen on ohjannut Jere Erkkilä, lavastuksen ja puvustuksen on suunnitellut Anna Kontek ja valaistuksesta ja videosuunnittelusta vastaa Kimmo Ruskela.

Kotimaisen solistikaartin lisäksi konsertissa kuullaan Suomen kansallisoopperan orkesteria, kuoroa ja lapsikuoroa sekä lavalla nähdään Suomen kansallisbaletin tanssijoita ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitoksen tanssijoita.

HSTV suoratoistaa konsertin itsenäisyyspäivän aattoiltana 5.12. klo 18.55 alkaen. Konsertti on nähtävissä myös Oopperan ja Baletin virtuaalinäyttämöllä Stage24:llä.

Suomi juhlii! Sata vuotta mollia ja duuria
Esitykset Suomen kansallisoopperassa tiistaina 5.12. klo 19 ja keskiviikkona 6.12. klo 14