Amfion pro musica classica

Monthly Archives: syyskuu 2016

You are browsing the site archives by month.

arvio: Kohti autenttista Elektraa – Chéreaun ja Salosen Strauss-tulkinnat

2L1H0228-1000x667

Evelyn Herlitzius Elektran roolissa.

Richard Straussin Elektraa pitävät monet hänen tuotantonsa huippuna, hänen tonaalisesti ja orkestraalisesti rohkeimpana luomuksenaan, pysyvänä avantgardeteoksena. Antiikin aiheestaan huolimatta siinä toteutuu tuo ’umfunktionieren des Mythos’, josta Thomas Mann puhui Karl Kerenyille eli ’myytin saattaminen toimimaan uudella tavalla’, ’myytin uudistaminen’ ja nimenomaan freudilaisessa mielessä, eroksen ja thanatoksen prinsiipit sekoittaen. Ensi-ilta Suomen Kansallisoopperassa oli huumaava kokemus, todellista nietscheläistä dionyysistä Rauschia alusta loppuun. Kun taiteilijat sitten kiittivät aplodeja, he rynnistivät rivissä kohti ramppia ja katsomoa; tämä ele sopi hyvin koko tulkintaan, jota luonnehtisin päällekäyväksi. Kaikki äänet loistavia ja rooleihinsa sopivia: Elektran tyhjentymätön äänivara Evelyn Herlitziuksella, Krysotemiksen, kiltin sisaren roolin lyyrisyys Elisabet Stridillä , Klytaimnestran kuningatarolemus ja kypsyys vakuuttavasti Waltraud Meierilla ja Oresteksen, aidon myyttisen sankarin mykkyys ja kohtalokkuus Tommi Hakalalla sekä Mika Pohjosen Aigistos ja Oresteen kasvattaja, Aigistoksen murhaaja Esa Ruuttunen. Esapekka Salosen temperamentille ja valtaville taidoille tämä oli kiitollinen teos, ehdottomasti huippukokemus.

Patrice Chéreaulta sopii odottaa jotain radikaalia ja kiehtovaa alkaen hänen kuolemattomasta Nibelungen Ringin ohjauksestaan 70-luvulta. Se loi mallin miten klassikkoja voi modernisoida ilman että ’ tragedian synty musiikin hengestä’ unohtuu. Kun elokuvaohjaaja ohjaa laulajia on tulos yleensä onnistunut, sillä hän kiinnittää huomion pieniinkin nyansseihin. Ikuinen ongelmahan on, onko laulaja lavalla laulaja vai näyttelijä, kuten Marek Jankowski sanoi äskeisessä Bayreuthin haastattelussaan. Elektrasta oli tehty punttisalin bodari, tietenkin hän käyttäytyy sangen fyysisesti, mutta on yhtäkaikki kuninkaan tytär. Silti näyttämökuvan ja lavastuksen vierannuttava harmaasävyisyys tuntui nyt vähän liikaa 70-lukulaiselta. Sen sijaan dramaa toimi lavalla hyvin olematta Regietheateria, monimutkaiset psykologiset prosessit äiti-tytär, sisar-sisar, sisa-veli huomioiden. Kohtaus, jossa Orestes ilmestyy Elektralle ja paljastuu oli samantapainen kuin Valkyyrian 2. näytöksen Todesverkündigungsczenen kohtaus Brynnhilden ja Siegmundin välillä. Tässä vain roolit känteiset: Orestes eräänlaisena kuolemaa ennustavana hahmona. Oopperan ratkaiseva käännekohta, peripetia on, kun Elektra tunnistaa hänet ja orkesterissa on monen tahdin mittainen viiltävän kakofoninen sointu.

Palvelijoiden ensemble ei tietenkään vastaa antiikin tragedian kuoroa. Sen tehtävän sai orkesteri Wagnerin uudistuksessa. Orkesteri oli hänestä alkaen yhtä kuin myötäelävä, mutta myös tapahtumiin osallistuva kuoro, sillä oli tuo kuuluisa Sprechvermögenheit, puhekyky. Se oli elävä muuri katsojien ja näyttämön välillä, kuten Friedrich Schiller ehdotti.

Elektran sisarteos on tietenkin Salome, ne syntyivät peräjälkeen ja Strauss epäili usein, pystyisikö Salomen jälkeen kohoamaan uudestaan sellaiselle huipulle. Mutta näitä teoksia yhdistää esteettisessä mielessä se, että niiden pääroolissa on naissankari ja se, että niiden kummankin loppu on täysin moraaliton. Saattaa olla yllättävää sanoa näin nykyaikana, mutta niin se on. Salomen finaalissa, kun hän suutelee Johanneksen irtileikattua päätä, orkesteri puhkeaa upeimpaan koloriittiin H-duurissa eli musiikin hedonistisuus ikään kuin oikeuttaa näyttämön äärimmäisen väkivallan. Sama tapahtuu Elektrassa: kun Klytaimnestra ja Aigistos on tapettu, jälkimmäinen lavalla, millaista ei tapahdu antiikin tragediassa, mutta tässä kyllä ja Straussin itsensä vaatimuksesta, on Elektran voitontanssi kouristuksenomainen psykoosi, mutta musiikki jubileeraa silti. Elektra, Orestes ja Chrysotemis riemuitsevat, mutta voitto on silti kammottava.

Sofokleen draama ei tähän päätykään, vaan Orestes saa kannoilleen häntä piinaavat erinyit, kostottaret, kunnes jumalat päättävät ratkaista, onko hän syyllinen vai ei. Äänet menevät tasan, mutta Pallas Athene ratkaisee: Orestes surmasi äitinsä niin raskaissa olosuhteissa, että hän saa anteeksi. Kostottaret muuttuvatkin hyviksi hengettäriksi, eumenideiksi. Tämä katarsis puuttuu Straussilta. Hänen oopperoissaan ei yli päätään ole aristotelista katarsista, tunteiden tervehdyttämistä kauhun jälkeen. Hänen musiikkinsa jää freudilaiseen unheimlichkeitiin, josta ei ole ulospääsyä. Wagnerin oopperoissa yleensä paha saa palkkansa, ja kuten Christian Thielemann hauskasti on todennut: yksikään Wagnerin ooppera ei pääty mollisointuun.

Kansallisoopperan versio tuntui vastaavaan nyky-yleisön toiveita, se sai hurmioituneen vastaanoton. Mutta millaista esitystä Strauss ja libretisti Hoffmansthal odottivat? Siitä on ihan tarkat dokumentit heidän kirjeenvaihdossaan, jota kannattaa lukea. Liikuttavasti he kutsuivat toisiaan: Sehr geehrter Herr… Lieber Herr tai ääritapauksessa Mein lieber Herr Doktor. Sinuttelu ei tullut kyseeseenkään. Lisäksi aarreaitta ovat Straussin omat pohdinnat koottuna teokseen Betrachtungen und Erinnerungen (Atlantis, 1949).

Joka tapauksessa em. kirjeenvaihdossa Elektrasta puhutaan vuosina 1906-1908. Jo 11.3.1906 Strauss kertoo perehtyneensä Elektran tekstiin, mutta epäilevänsä onko hänellä voimia heti Salomen jälkeen alkaa sitä. Koko ajan he puhuvat myös kolmannesta oopperasta Semiramiksesta, josta ei kuitenkaan tullut mitään. Hofmannsthal vastaa 27.4.1906, että huolimatta näennäisistä yhtäläisyyksistä ovat Salome ja Elektra aivan erilaisia. Erityisesti värisekoitus on niissä aivan vastakkainen: Salomessa on purppuraa ja violettia helteisessä ilmanalassa, Elektrassa taas paljon yötä ja valoa, mustaa ja kirkasta. Chereau ei ainakaan ollut tätä ottanut huomioon näyttämökuvasaan. Lisäksi Hofmansthal puhuu eteenpäinryntäävästä motiivien sarjasta erityisesti Oresteksen toiminnan kohdalla.

16.6. Strauss kirjoittaa, että työ etenee raskaasti, mutta pyrkien ’’Zukuntsmusikia” (Tulevaisuuden musiikkia) kohden (viittaus Wagneriin). Jatkossa hän pohtii juonta ja toteaa, että Aigisthoksen murhan täytyy tapahtua yleisön silmien edessä: Jatkossa libretisti ja säveltäjä käyvät hyvin tarkkaan läpi tekstiä ja tapahtumia. Hofmannsthal jopa piirtää kirjeeseen tarkan pohjapiirustuken näyttämöstä:

elektrannäyttämö

On tärkeää mistä tullaan sisään ja mistä ovesta ulos. Strauss kertoi sittemmin kaskun, jonka mukaan kapellimestari Schuch oli arka vedon suhteen ja harjoituksissa tiuskaisi yhdelle palvelijattarista, joka unohti sulkea oven näyttämöllä: Mitä te oikein sieltä etsitte? Tähän huusi säveltäjä katsomosta: Kolmisointua. Toinen kasku: Baselissa eräältä kunnon sveitsiläiseltä kysyttiin miten oppera häntä miellytti. Oih, aivan suurenmoista. Ja musiikki? Musiikkia en ole lainkaan kuunnellut! Strauss toteaa: tällainen katsoja on minulle mieluisampi kuin kriittinen diletantti, joka ei ole ymmärtänyt musiikista mitään (op. cit. s. 231).

Mutta Strauss oli aina huolissaan laulun ja orkesterin suhteesta, ettei yhtäältä orkesteri peittänyt lauluääntä ja tuottanut laulajalle kohtuuttomia vaikeuksia, ja toisaalta, että koko orkesteripolyfonia tuli kuuluviin. Hän kutsui Elektraa orkesterioopperaksi; hän halusi kuulla sen koko monimutkaisen tematiikan unohtaen (kuten itse myönsi), että vasta kun orkesteri on soittanut sitä vuosikausia ja osaa teoksen miltei ulkoa, on se täysin läpikuultavaa ja plastista. Hän sanoi, että hänen laulutyylinsä erosi täysin Wagnerista. Täissä hän ei ollut aivan oikeassa, sillä mitä muuta tämän kauden Strauss on kuin Götterdämmerungin jatketta. Kampf zwischen Wort und Ton, taistelu sanan ja sävelen välillä, oli hänen koko elämänsä ongelma, hän myöntää (op. cit. s. 232).

Straussia on filmattu kapellimestarina, hän on äärimäisen tyyni, johtaa vain oikealla kädellään ja pitää toista taskussa tai katsoo sillä hopeanauristaan. Kaikki työ on jo tehty harjoituksissa. Hän on antanut 10 kultaista sääntöä nuorille kapellimestareille. Niistä nro. 3 kuului: ”Johda Salomea ja Elektraa kuin ne olisivat Mendelssohnia, keijukaismusiikkia”. Edelleen: ”Älä hikoile johtaessa, vain yleisön tulee lämmetä”. Tai sitten: ”Kun luulet saavuttaneesi äärimmäisen prestissimon, ota tempo vielä kaksi kertaa nopeammin”. Ja: ”Älä milloikaan jätä käyrätorvia ja puupuhaltimia tarkkailematta: jos ylipäätään kuulet ne, ne soittavat jo liian kovaa”.

Toisin sanoen: jos vaivautuu tutkimaan lähteitä saa kuvan, mitä olisi mahdollisesti autenttinen Elektra. Mutta toisaalta: voihan sitä luoda aivan uuttakin Straussia, luovuus ei ole kiellettyä.

— Eero Tarasti

Elektra Suomen kansallisoopperassa 2.9.2016
Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri
Musiikinjohto: Esa-Pekka Salonen
Ohjaus: Patrice Chéreau
Lavastus: Richard Peduzzi
Puvut Caroline de Vivaise
Valaistus: Gilles Bottacchi
Kuoron valmennus: Marge Mehilane, Marco Ozbic
Rooleissa Evelyn Herlitzius, Waltraud Meier, Elisabet Strid, Mika Pohjonen, Tommi Hakala, Esa Ruuttunen

 

Sibelius-Akatemiassa perustettiin kaksi uutta puhallinyhtyettä – Academy Woodwinds ja Academy Brass esiintyvät ensimmäistä kertaa 14.9. ja 9.10.

Petri Komulainen. Kuva © Kimmo Varjoranta.

Petri Komulainen. Kuva © Kimmo Varjoranta.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian syksyssä nähdään kahden tuoreen puhallinyhtyeen, Academy Woodwindsin ja Academy Brassin konsertit Musiikkitalon Camerata-salissa 14. syyskuuta ja 9. lokakuuta. Puupuhaltimista koostuva Academy Woodwinds ja vaskisoitinyhtye Academy Brass täydentävät suuremman, vuonna 2012 perustetun Academy Winds -puhallinorkesterin toimintaa. Molempia pienyhtyeitä johtaa kokenut Petri Komulainen, joka aloitti Sibelius-Akatemian puhallinorkesterinjohdon lehtorina elokuussa.

Academy Woodwindsin konsertissa 14. syyskuuta tarjoillaan osia Carl Orffin Carmina Buranasta, puhallinmusiikin väri- ja sointiskaalaa laajentavaa musiikkia George Enescolta sekä Richard Straussin myöhäisromanttinen nuoruudenteos Suite op. 4.

9. lokakuuta kuultava Academy Brass -konsertti on omistettu tänä kesänä kuolleen Einojuhani Rautavaaran muistolle. Konsertissa esitetään yksi Rautavaaran monista enkeliteemaan liittyvistä teoksista, Playgrounds for Angels. Luvassa on myös Aarre Merikannon harvoin kuultu, nyt alkuperäisessä muodossaan soitettava Olympia-fanfaari, joka voitti aikanaan vuoden 1940 Helsingin olympialaisia varten järjestetyn sävellyskilpailun. Vastapainona suomalaisille vaskimusiikin helmille konsertissa kuullaan Giacomo Puccinin La Bohéme -oopperasta tehty sarja.

Tuore Sibelius-Akatemian puhallinorkesterinjohdon lehtori Petri Komulainen on kysytty kapellimestari, käyrätorvitaiteilija ja pedagogi. Hänet tunnetaan monipuolisena ja innovatiivisena muusikkona, joka on kotonaan perinteisen sinfoniarepertuaarin, oopperan ja kamarimusiikin parissa sekä kapellimestarina että instrumentalistina. Komulainen on vieraillut johtamassa useimpia suomalaisorkestereita sekä toiminut Sinfonia Lahden käyrätorven varaäänenjohtajana vuodesta 2001 alkaen. Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta erinomaisin arvosanoin musiikin maisteriksi sekä esittävän säveltaiteen että orkesterinjohdon koulutusohjelmista 2008. Komulainen sijoittui kolmanneksi kansainvälisessä Jorma Panula -kapellimestarikilpailussa 2006.

Academy Woodwinds, joht. Petri Komulainen
Ke 14.9. klo 19.00.
Camerata, Musiikkitalo
Ohjelmassa: Enesco, Orff, Strauss

Academy Brass, joht. Petri Komulainen
Su 9.10. klo 18.00.
Camerata, Musiikkitalo
Ohjelmassa: Merikanto, Rautavaara, Puccini

http://www.uniarts.fi

9777b8b9e73384e5_org

Sirkus valloittaa Kansallisoopperan

Kuva: Ville Varumo / Kansallisooppera ja -baletti.

Kuva: Ville Varumo / Kansallisooppera ja -baletti.

Kaksi suurta taidemuotoa kohtaavat uudenlaisessa koko perheen spektaakkelissa, kun sirkus valloittaa Kansallisoopperan näyttämön 16.9. alkaen. CircOpera on yhdistelmä akrobaattista taituruutta ja klassisen musiikin helmiä.

Esityksen ohjaa Jere Erkkilä ja musiikin johtaa Alberto Hold-Garrido. Sirkuskoreografiasta vastaa suomalaisen nykysirkuksen parissa työskennellyt Sanna Silvennoinen ja balettikoreografiasta Ballet Finlandin taiteellinen johtaja Ville Valkonen.

Esitys etenee perinteisen sirkusesityksen tapaan: se on juoneton jatkumo, joka sisältää monta visuaalisesti rikasta näyttämökuvaa. Teoksessa on noin 30 erilaista kohtausta, ja koko esityksen ajan kantavana teemana on kahden ihmisen rakkaustarina.

Sirkuslajeina nähdään esimerkiksi akrobatiaa, nuorallakävelyä ja jongleerausta. Esitys tarjoaa perinteisten sirkustaiteen klassikoiden lisäksi nykysirkuksen kohtauksia. Sirkustaiteilijoina lavalla nähdään kansainvälisiä nykysirkuksen huippunimiä ja tanssijoina Ville Valkosen luotsaaman Ballet Finlandin tanssiryhmä.

CircOperan musiikillinen ohjelmisto koostuu tunnetuista ooppera-aarioista ja klassisen musiikin helmistä. Sen aikana kuullaan mm. Au fond du templé saint -duetto Bizetin oopperasta Helmenkalastajat, Kimalaisen lento Nikolai Rimski-Korsakovin oopperasta Tsaari Saltanin tarina, Meditaatio Massenet’n oopperasta Thaïsja O Fortuna Carl Orffin kuoroteoksesta Carmina Burana. Lisäksi kuullaan esimerkiksi Bellinin, Händelin, Rossinin, Šostakovitšin, J. Straussin ja Verdin tunnetuimpia sävellyksiä.

Solisteina esiintyvät Ville Rusanen, Mika Pohjonen, Hanna Rantala ja Koit Soasepp. He laittavat itsensä likoon esimerkiksi laulamalla pää alaspäin, kiipeämällä seinää pitkin ja keinuen yleisön yllä. CircOperassaesiintyvät myös Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro täysikokoisina. Näin suurella kokoonpanolla tehty sirkusesitys on ainutlaatuinen koko maailmassa. ”Luvassa on yllätysten ilta. CircOperassa halutaan tarjota katsojalle naurua, hymyä, jännitystä ja vaaraa”, luonnehtii ohjaaja Jere Erkkilä.

Katso video: https://www.youtube.com/watch?v=hD5-QuJ-mtw

CircOpera

Suomen kansallisooppera
Ensi-ilta 16.9.2016
Muut esitykset 20.9., 22.9., 24.9., 28.9., 30.9. ja 1.10.2016

www.oopperabaletti.fi

b6a2a226c4f66974_org

Yhdeksän kansainvälistä kamarikuoroa kilpailee syyskuussa Musiikkitalossa

8f02fa7a320bfdb7_org

Kansainvälisten kamarikuorojen parhaimmisto kilpailee viidettä kertaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian järjestämässä Harald Andersén -kamarikuorokilpailussa. Helsingin Musiikkitalossa 23. ja 24. syyskuuta käytävään kisaan osallistuu yhdeksän kuoroa Suomesta, Virosta, Latviasta, Ruotsista ja Irlannista. Korkeatasoiseen kilpailuun saapuvat seuraavat kuorot:

  • Addictio (Suomi)
  • Ahjo Ensemble (Suomi)
  • Collegium Musicale (Viro)
  • Kamēr… (Latvia)
  • Kampin Laulu (Suomi)
  • New Dublin Voices (Irlanti)
  • Spira Ensemble (Suomi)
  • S:t Jacobs Ungdomskör (Ruotsi)
  • Turun konservatorion kamarikuoro (Suomi)

Esikarsintatuomaristo valitsi kilpailuun 11 kuoroa, joista kaksi on joutunut perumaan osallistumisensa.

Perjantaina 23.9.2016 käytävässä alkukilpailussa kuorot esittävät pakollisena teoksena kolmannen osan Mais je suis mort säveltäjä Riikka Talvitien teoksesta Même mort (2002). Alkukilpailusta valitaan korkeintaan kuusi kuoroa mukaan lauantaina 24.9. järjestettävään loppukilpailuun. Tapahtuma huipentuu 24.9. klo 19.00 Helsingin Musiikkitalon konserttisalissa järjestettävään gaalakonserttiin, jossa julistetaan kilpailun voittaja. Kilpailukuorojen lisäksi konsertissa esiintyy lauluyhtye Club For Five. Tilaisuuden juontaa Tuukka Haapaniemi.

V Kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun järjestää Taideyliopiston Sibelius-Akatemia pääyhteistyökumppaninaan Työeläkeyhtiö ELO. Kilpailun tuomaristoon kuuluvatFredrik Malmberg (Ruotsi), Ko Matsushita (Japani), Daniel Reuss (Saksa), Marjukka Riihimäki (Suomi) ja Jaakko Mäntyjärvi (Suomi). Kilpailun pääpalkinto on 10 000 euroa. Suomen Säveltäjät ry myöntää lisäksi 1 000 euron erikoispalkinnon parhaasta pakollisen teoksen esityksestä. Yleisradio myöntää Yle-palkinnon kilpailun parhaalle suomalaiskuorolle. V Harald Andersén -kamarikuorokilpailun virallisena suojelijana toimii Tasavallan presidentin puoliso rouvaJenni Haukio. Kilpailua voi seurata kattavasti myös verkossa.

Kilpailutapahtumat

  • Yle Radio 1 (yle.fi/radio/yleradio1) tarjoaa lisäksi koosteet alkukilpailusta 24.9. klo 13 ja loppukilpailusta 24.9. klo 16.

www.facebook.com/andersencompetition
www.uniarts.fi/harald-andersen-choir-competition-2016

Kansainvälinen Harald Andersén -kamarikuorokilpailu on järjestetty kolmen vuoden välein vuodesta 2003 alkaen. Siihen voivat osallistua sekakamarikuorot, joissa on 16–40 laulajaa. Kuorot voivat edustaa mitä tahansa kansalaisuutta, ja niissä saa olla myös ammattilaulajia. Kilpailu on nimetty suomalaisen kamarikuoromusiikin kehittäjän Harald Andersénin (1919–2001) mukaan. Edellisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 2012.

Saint-Saënsin pianokonserttoja Mozart-kehyksissä

image001

Tapiola Sinfonietta esittää kahdessa konsertissaan 8.-9.9.2016 kaksi Camille Saint-Saënsin pianokonserttoa sekä kaksi erilaista Mozartin sinfoniaa. Näiden joukossa ovat mm. Saint-Saënsin egyptiläisvaikutteinen pianokonsertto nro 5 sekä Mozartin sinfonia nro 25, ns. pieni g-molli-sinfonia.Espoon kulttuurikeskuksessa olevat konsertit johtaa Jean-Jacques Kantorow, ja solistina on nuori ranskalaispianisti Alexandre Kantorow.

Jean-Jacques Kantorow on työskennellyt Tapiola Sinfoniettan kanssa jo yli kaksikymmentä vuotta. Kantorow toimi orkesterin taiteellisena johtajana 1993-1999 ja vakituisena kapellimestarina vuosina 2000-2006. Kantorow on toiminut taiteellisena johtajana myös muun muassa Granadan kaupunginorkesterissa, l’Ensemble Orchestral de Paris’ssa ja Helsingin kamariorkesterissa. Hänet on palkittu myös monista levytyksistään.

Pianisti Alexandre Kantorow (s. 1997) debytoi Tapiola Sinfoniettassa Liszt-ohjelmalla syksyllä 2014. Hänen Tapiola Sinfoniettan kanssa tekemänsä levytys Lisztin pianokonsertoista nro 1 ja 2 julkaistiin 2015 saaden kriitikoilta erinomaiset arviot. Nuoresta iästään huolimatta Alexandre Kantorow on esiintynyt monien orkestereiden solistina Euroopassa ja Aasiassa, näiden joukossa muun muassa Bordeaux’n kamariorkesteri, Orléansin sinfoniaorkesteri, Sinfonia Varsova sekä Kansain ja Taipein sinfoniaorkesterit.

Camille Saint Saëns korosti sävellyksissään musiikillisen ilmaisun tasapainoisia elementtejä, mutta sovelsi niissä myös monia epäsovinnaisia ja uutta luovia ratkaisuja.  Saint-Saënsin pianokonsertto nro 5 ”Egyptiläinen” valmistui 1896 Egyptissä. Konserton saama lisänimi ”Egyptiläinen” viittaa myös teoksen ilmentämiin tunnelmiin. Hitaassa osassa esiintyy nuubialainen sävelmä, jota Saint-Saéns oli kuullut venepojan laulavan Niilillä. Sävellyksessä voi kuulla myös espanjalaisia aineksia. Pianokonsertto nro 4  (1875), on normaalista kolmiosaisesta konserttomuodosta poiketen kaksiosainen teos, joka esitetään usein tauotta yhteen. Pianotyyliltään teos on suurieleisen taiturillinen Lisztin tapaan, eikä olekaan ihme, että teos kuuluu Saint-Saënsin suosituimpiin konserttoihin.

Molemmissa konserteissa esitettävä Mozartin sinfonia nro 25, ns. pieni g-molli-sinfonia, kuuluu hänen kolmen tärkeän, vuosina 1737-41 syntyneen sinfoniansa ryhmään. Nämä kolme teosta edustavat uutta, orgaanisempaa sinfoniakäsitystä, joiden myötä Mozart jätti taakseen nuoruuden italialaistyyppisen, alkusoitonomaisen sinfonian. Sinfonia nro 25 on myös yksi hänen tuskantäyteisimmistä sävellyksistään, mutta tarjoaa myös lempeämpiä ja pastoraalisia tunnelmia. Iltakonsertin päätteeksi kuullaan sinfonia nro 36 ”Linziläinen”, jonka Mozart sävelsi omien sanojensa mukaan ”hirvittävällä vauhdilla”, neljässä tai viidessä päivässä. Teoksessa ei silti ole kiireen merkkejä. Päinvastoin, se on hieno mestariteos, merkkipaalu Mozartin sinfonikon uralla.

To 8.9.2016 klo 14, Espoon kulttuurikeskus
ILTAPÄIVÄKONSERTTI: KANTOROWIT
Tapiola Sinfonietta
Jean-Jacques Kantorow, kapellimestari
Alexandre Kantorow, piano
Janne Koskinen, juontaja
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 25
Camille Saint-Saëns: Pianokonsertto nro 5 ”Egyptiläinen”

Pe 9.9.2016, klo 19, Espoon kulttuurikeskus
KANTOROWIT TAPIOLASSA
Tapiola Sinfonietta
Jean-Jacques Kantorow, kapellimestari
Alexandre Kantorow, piano
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 25
Camille Saint-Saëns: Pianokonsertto nro 4
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 36 “Linziläinen”

Yleisötilaisuudet 9.9.2016, Espoon kulttuurikeskus.

klo 10.00-11.20, Avoin kenraaliharjoitus. Vapaa pääsy.

klo 18.15-18.45, Konserttiesittely, MuM Johanna Lehtinen-Schnabel. Vapaa pääsy.

Noin klo 20.50, Taiteilijatapaaminen.   Järj. Sinfoniettan Ystävät ry. Vapaa pääsy

www.tapiolasinfonietta.fi