Amfion pro musica classica

Monthly Archives: tammikuu 2012

You are browsing the site archives by month.

”Hullu unelma” – Beethovenin sello- ja viulusonaatit yhtenä kokonaisuutena

Maamme oloissa harvinainen Beethoven-konserttien sarja käynnistyy helmikuussa Kauniaisista. Viiden konsertin sarjassa kuullaan kaikki Beethovenin viulu- ja sellosonaatit yhtenä kokonaisuutena. Kiertueen esittäjinä on kolme kolmikymppistä ansioitunutta muusikkoa: viulisti Pasi Eerikäinen, pianisti Emil Holmström ja sellisti Petja Kainulainen.

Sarja merkitsee esittäjilleen hullun unelman toteutumista.– Sain ajatuksen sarjasta soitettuani Kreutzer-sonaatin Emilin kanssa toista vuotta sitten, kertoo viulisti Pasi Eerikäinen. – Kyllä tässä todellista luovaa hulluutta on kyseessä, jatkaa sellisti Petja Kainulainen.

– Sarjan soittaminen vaatii kaikkiaan viidentoista sonaatin pitämistä ohjelmistossa. Oman lisävaatimuksensa tuo se, että Beethovenin
teoksissa ollaan muusikkona olemisen keskeisimpien teknisten ja taiteellisten kysymysten äärellä, toteaa Emil Holmström. Beethoven-sarjan ensimmäinen konsertti kuullaan helmikuussa Kauniaisissa, Porvoossa ja Kuopiossa. Sarjan toinen konsertti pidetään kullakin paikkakunnalla huhtikuussa. Loput kolme konserttikokonaisuutta pidetään syksyllä.

– Beethovenin sävykäs kamarimusiikki sopii hienosti Kauniaisten Uuden Paviljongin lämpimään tunnelmaan, josta sarjamme saa alkunsa. On myös tärkeää pitää konsertteja Helsingin ulkopuolella. Yleisön ei aina tarvitse lähteä Helsinkiin Musiikkitaloon, korostaa Pasi Eerikäinen.

Beethovenin sello- ja viulusonaattien yhdistäminen on luonut sarjan rakentamiselle eri lähtökohdat, mihin on tavallisesti totuttu. Yleensä sarjat perustuvat yhteen teostyyppiin, mutta tässä sarjassa kaksi kokonaisuutta käy dialogia. – Emme esitä sonaatteja kronologisessa järjestyksessä, vaan kullakin konsertilla on oma värinsä ja tarinansa, kertoo viulisti Pasi Eerikäinen. – Tunnelman määrittää yksi sellosonaatti, jolle viulusonaatit luovat vastavärejä tai harmoniaa. Ajattelimme, että sarjan kannalta olisi hauskaa, jos myös soittaisimme jotain kolmistaan, joten päätimme avata sarjan esittämällä yhdessä suurenmoisen Arkkiherttua-trion, Eerikäinen jatkaa.

Beetovenin viulu & sellosonaatit – sarjan kaksi ensimmäistä konserttia

I. Konsertti
Su 5.2. klo 16 Uusi Paviljonki
Ti 14.2. klo 19 Borgå Gymnasium
La 25.2. klo 19 Kuopion musiikkikeskus

Ohjelma
Trio Op. 97 B-duuri ”Arkkiherttua”
Sonaatti Op. 5/1 F-duuri
Sonaatti Op. 24 F-duuri ”Kevät”

II. konsertti
Su 8.4. klo 16 Uusi Paviljonki
Ti 24.4. klo 19, Borgå Gymnasium
Su 29.4. klo 16 Kuopion musiikkikeskus

Ohjelma
Sonaatti Op. 5/2 g-molli
Sonaatti Op. 12/3 Es-duuri
Sonaatti Op. 30/2 c-molli

Emil Holmström, piano
Pasi Eerikäinen, viulu
Petja Kainulainen, sello

Arvio: Messiaenin riemulaulu kajahti komeasti Tampereella

27.1.2012 klo 19, Tampere-talon iso sali

Olivier Messiaen: Turangalîla-sinfonia
Angela Hewitt, piano, Valérie Hartmann-Claverie, ondes martenot
Tampere Filharmonia / Hannu Lintu, kapellimestari


Olivier Messiaenin
(1908-1992) Turangalîla-sinfonia (1946-48) on huikea teos, jonka ottaminen ohjelmistoon on ilahduttavaa, mutta myös varsin haastavaa. Kymmenosaisen Turangalîlan kautta Messiaen määrittelee sinfonian käsitteen uudelleen yhtä perusteellisesti kuin Gustav Mahler ja Hector Berlioz aikoinaan. Read More →

Levyarvio: Newton herättää vanhat levyt henkiin

Brumel: Missa ’Et ecce terrae motus’, Sequentia ’Dies Irae’
Huelgas Ensemble, johtaa Paul van Nevel
Newton Classics

Vaikka levymyynnin käyrä osoittaa punaisena kaakkoon, on markkinoille silti tunkua, etenkin klassisella puolella. Newton Classics on melko uusi, vuonna 2009 perustettu levymerkki, jonka tuotanto perustuu kierrätykseen ja uudelleen lämmitykseen. Samaan tapaan toimivat mm. Apex, Brilliant Classics ja moni muu pienempi levyfirma, jotka tarjoavat lähinnä uuden kotelon vanhalle tuotteelle, jonka joku toinen on jo levyttänyt. Täten toiminta on helppo pitää laajana ja etenkin halpana. Sehän on tietysti vain hieno asia, että klassikkojulkaisut ja jo iäksi menetetyksi luullut suosikkitulkinnat löytyvät uudenveroisina uudesta pakkauksesta. Bulkkituotannosta pongahtaa väkisinkin helmiä silloin tällöin ja jokaiselle jotakin.

Esimerkkilevynä Newtonin toiminnasta olkoon alkujaan Sonyn tehtailta vuonna 1990 putkahtanut Antoine Brumelin (n.1460?n.1515) vokaalimusiikkia sisältävä julkaisu. Levyn ohjelmateksti on uusi, samoin kaikki kannet ja väritykset. Ainoastaan pienellä painettu paljastaa kiekon kulkevan jo uusintakierrosta.

Brumel ei ole niitä kaikkein tunnetuimpia renessanssimiehiä, eikä tuotannosta ole tarkkoja tietoja sen enempää kuin syntymäajastakaan, mutta muutama vokaaliteos on arkistoja penkomalla todennettu Brumelin tekosiksi. Kaksitoistaäänistä Maanjäristysmessua näkyy levytetyn jonkun verran, joten se lienee suosituin hänen teoksistaan. Pelkästään lauluääniä hyödyntävä ylistys käyttää kuoroa maltillisella ambituksella, ei käydä kovin matalalla eikä liioin korkealla. Kaltaiseni klassis-romanttis-nykkärin kuuntelija ei osaa erotella paljonkaan vaihtelua Brumelin messuosien välillä saati erottaa tekstin hienovaraista käsittelyä, mutta Huelgas Ensemblen herkät keuhkourut vellovat kauniisti, joskin yksipuolisesti.

Mielenkiintoisempiakin harmonioita on kuultu, eikä sävelarvoissakaan ole vaihtelua, mutta ne ovat Brumelin valintoja. Kansitekstissä erikoismaininnan saa Brumelin äänenkuljetuksen virheettömyys, mikä toki on saavutus sinänsä. Saa silti olla melko paatunut renessanssilaulun ystävä, että 45-minuuttinen rupeama taittuisi kelloa vilkuilematta. Vaimeana sisustuelementtinä tämä on kyllä mitä mainiointa musiikkia.

Onneksi lisänä on katkelma myös toisesta messusta. Dies Iraessa neljä pasuunaa tuulettavat välisoitoillaan harrasta luostari-ilmaa, ja vuorolaulut ja helposti tunnistettava cantus firmus (mm. elokuvasta Hohto) selkiyttävät rakennetta myös alaan vihkiytymättömille.

Kapellimestari Paavo Berglund on kuollut

Kapellimestari Paavo Berglund kuoli eilen 82 vuoden ikäisenä. Maailman arvostetuimpiin Sibelius-tulkitsijoihin lukeutunut Berglund teki säveltäjän sinfonioiden kokonaislevytyksen kolmesti; 70-luvulla Bournemouthin sinfoniaorkesterin, 80-luvulla HKO:n ja 90-luvulla Euroopan kamariorkesterin kanssa.

Suomessa Berglund toimi aikoinaan sekä RSO:n että HKO:n, ulkomailla Tukholman filharmonisen orkesterin ja Tanskan kuninkaallisen orkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän vieraili mm. Berliinin filharmonikoiden, Lontoon sinfoniaorkesterin, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin  ja Dresdenin Staatskapellen johtajana.

Ohessa videoleike Sibeliuksen Bardista (op. 64), Radion sinfoniaorkesteria johtaa Paavo Berglund.

Levyarvio: Sopraano leiskahtaa symbolistisiin eettereihin


Being beauteous
Britten, Henze, Schönberg, Castiglioni, Szymanowski
Anu Komsi, sopraano
Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, johtaa Juha Kangas
Uusinta-kamariyhtye, johtaa Sakari Oramo
Alba 2011

Persoonallinen koloratuurisopraano ja ansioitunut uuden musiikin tulkki Anu Komsi teki kiistatta yhden kuluneen vuoden kiehtovimmista, ellei peräti kiehtovimman yksinlaululevyn kokoamalla yhteen joukon 1900-luvun upeita lauluharvinaisuuksia. Valikoidut säveltäjät innoittuivat arvoituksellisista runoista ja kohottivat ihmisäänen epätodellisen korkeisiin, unenomaisesti liiteleviin pianissimoihin.

Yhtenäinen ohjelma on harkitusti koostettu, ja sakean symbolistiset tekstit yhdistyvät viehättävästi usein säästeliääseen, hienoeleiseen moderniin sävekieleen. Keskiöön nousee symbolisti Arthur Rimbaud’n mystisen hurmioitunut runosarja Les illuminations, johon Britten sävelsi musiikin vuonna 1939. Sarjan avainkappaletta ”Being Beautious” käytti myös saksalainen nykysäveltäjä Hans Werner Henze laajassa teoksessaan sopraanolle, harpulle ja neljälle sellolle. Samassa utuisen valaistuneessa, unimaisessa hengessä jatkaa Schönbergin upea laulu Herzgewächse (Sydänkasvillisuutta) belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin tekstiin. Levyn päättää puolalaisen impressionismin huippunimen Karol Szymanowskin herkkä sarja S?opiewnie (Kirsikkapuut), jonka kansansatumaisissa miniatyyreissä on varjoisaa kohtalokkuutta.

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin
ja Uusinta-yhtyeen muusikot tarjoavat pehmeän ja rapean pohjan sadunomaisille äänirunoelmille. Komsin ylä-äänet kimmahtelevat ja leijailevat värisyttävän suloisesti, ja ilmava pianissimo säilyy suvereenisti aina Herzgewächsen kohtalokkaaseen kolmiviivaiseen f:ään saakka. Sopraanossa on leiskahtelevaa särmää ja paljon luonnetta, ja Komsi tulkitsee äärimmäisen vaikean ohjelmistonsa antautuneesti. Paikoin perussaundi on tiukka, ja jotkin heitot kuulostavat hieman tyylittömiltä. Kokonaisuutena levy on kuitenkin ehdoton helmi. Harvoin vokaaliresitaalin ohjelma muodostaa näin kauniin kokonaisuuden, ja harvoin yksi levy tuo esiin näin monta miltei tuntematonta mestariteosta.