Amfion pro musica classica

Monthly Archives: huhtikuu 2009

You are browsing the site archives by month.

Arvio: Suursonaattien taisto

Joonas Ahoselta voi aina odottaa tuoretta otetta vanhoihin klassikoihin. Näin kävi myös illan konsertissa. Ehkä nuoruusvuosien hillitön meno on vähän tasoittunut – niin hyvässä kuin pahassakin.  Luonnonlapsimaisuus väistyy ja tilalle astuu henkistyneempi taiteilija.

Chopinin b-mollisonaatin Ahonen aloitti eloisan energisesti. Virtuoottista pianonkäsittelyä oli ilo kuunnella. Hitaissa suvantokohdissa ajankäyttö oli viipyilevää jopa riskirajoille saakka. Suuret nousut olivat komeita ja sointi rouhea.

Toisen osan rytmiikka viehätti. On makuasia, pitääkö Ahosen loihtimista hauraista pianissimo-soinneista. Näkemys on kuitenkin omanlaisensa ja sinänsä kunnioitettava.

Omaksi kappaleekseen sävelletty Surumarssi sen sijaan säväytti. Tunnelma oli käsinkosketeltavan hämyinen ja haikea. Usein onnistuneet esitykset tästä osasta ovat syvän tuskaisia. Ahosen kaunosieluisen surun tulkinta oli koskettava tavalla, jota harvoin kuulee.  Teoksen päätti hengästyttävän aaltoileva neljäs osa, jonka väripyörteet Ahonen toi esille poikkeuksellisen upeasti.

Toinen illan sonaateista oli Charles Ivesin Concord-sonaattina paremmin tunnettu 45-minuuttinen sikermä. Kuten Ahonen ohjelmatekstissä huomauttaa, Ives sanoo kutsuneensa näitä neljää kappaletta sonaatiksi paremman nimen puutteessa.  Yhteneväisyyksiäkin osien väliltä silti löytyy, kuten kaikissa osissa esiintyvä Beethovenin 5. sinfonian avausteema variantteineen.

Tämän modernin musiikin alkuaikojen merkkiteoksen Ahonen nivoi yhteen kunnioitettavalla ammattimaisuudella. Hyvästä meiningistä saatiin nauttia erityisesti toisen osan puupalikalla toteutettujen klustereiden improvisatorisessa maailmassa. Sitä seuraava ragtime olikin jo täyttä irroittelua. Hiljaisissa kohdissa Ahonen loi kirkkaita kuutamosointeja.

Sonaatin aikana Ahosen soittoa täydentämään liittyivät  hetkeksi Erkki Palolan alttoviulu ja Hanna Kinnusen huilu. Nämä ensimmäisen ja viimeisen osan vapaaehtoiset osiot avarsivat kuulokokemusta  entisestään. Encorena kuultiin yksi Schumannin Neljästä marssista opus 76, josta marssia sai hiukan etsiä, mutta Schumannista ei ollut puutetta – kaikki tämä menköön itse sävellyksen piikkiin.

Ahonen tunnetaan tyylirajoja rikkovana pianistina. Viimeisimmän perusteella tuntuu, että hän on vielä toistaiseksi enemmän kotonaan uudemman musiikin parissa. Toisaalta voi pohtia, missä määrin tämä tunne perustuu mieliin jämähtäneelle ainoalle oikealle tavalle  soittaa romantiikan ajan musiikkia.  Uusien näkökulmien esiintuominen on mitä kannatettavinta toimintaa. Ja kun se tapahtuu hyvän maun puitteissa, ei yleisöllä pitäisi olla valitettavaa. Toivottavasti Ahonen siis jatkaa tutkimusretkiään myös harvinaisemman ohjelmiston ja genrerajoja ylittävän musiikin parissa.

Suomalaisittain hyvä viikonloppu New Yorkissa

Tänä iltana New Juilliard Ensemble johtajanaan juuri Suomessakin vieraillut Joel Sachs esittää Lotta Wennäkosken sävellyksen Nosztalgiaim. Lauantaina erinomaisena pidetty, musiikillisen johtajansa David Robertsonin luotsaama St Louis Symphony solisteinaan Anssi Karttunen ja Karita Mattila tarjoaa Kaija Saariahon Miragen sekä Sibeliuksen Luonnottaren ja viidennen sinfonian Carnegie Hallissa.

Päätoimittajan terveiset

Amfionin sivuilla on nyt yli 1000 julkaistua artikkelia! Maaliskuussa sivustolla vieraili 3188 erillistä kävijää yhteensä 7742 kertaa. Lukijoita on viime aikoina kiinnostanut eniten Heikki Rautasalo, Händel ja Feldman. Luetuimpiin juttuihin kuuluu myös suomalaisen musiikin voittokulku Yhdysvalloissa sekä Savonlinnan uusi viulukoulu.

Mozart, Schönberg, Lindberg

(Lähes) jokaiselle jotakin: aikamme tunnetuimpiin kuuluva pianisti Emanuel Ax soittaa Mozartin mittavan C-duurikonserton. Aluksi kuullaan Schönbergin tärkeimpiin teoksiin lukeutuvat dodekafoniset muunnelmat, ja konsertin päättää Magnus Lindbergin todennäköisesti rytmikäs ja värikäs tilausteos.

Nuoriso-orkesteri poliittisen kiistan nappulana

Palestiinalaiset päättäjät ovat lakkauttaneet Länsirannan pakolaisleirissä toimineen nuoriso-orkesterin ja antaneet sen johtajalle Wafa Younisille porttikiellon leirille. Syynä on orkesterin pitämä konsertti Natsi-Saksan juutalaisten joukkotuhon eloonjääneille Israelissa.

Leirin edustajat ovat kutsuneet joukkotuhoa ”polittiseksi asiaksi” ja syyttivät kapellimestaria lasten käyttämisestä kiistan osana. Younis on nyt saanut lähteä leiristä ja asunto, jossa hän opetti 13-henkistä ”Vapauden kielet” -orkesteria on teljetty kiinni.
Asiasta kertoo muun muassa Guardian. Lehden mukaan tapahtuma kuvastaa palestiinalaisten haluttomuutta tunnustaa juutalaisten kärsimyksiä, ja tietämättömyys ja jopa asian kieltäminen on yleistä heidän keskuudessaan.