Amfion pro musica classica

Monthly Archives: maaliskuu 2009

You are browsing the site archives by month.

Johan Tallgren jatkaa Musica Novan johdossa

9.3.2009 10:28 , Jätä kommentti ,

kuva: Saara VuorjokiSäveltäjä Johan Tallgren jatkaa nykymusiikkifestivaali Musica nova Helsingin taiteellisena johtajana. Festivaali järjestetään seuraavan kerran helmikuun alussa 2011.

Tänä vuonna Musica nova järjestettiin 7.–14. helmikuuta. Tallgrenin myötä uudistuneen festivaalin teemana oli New York is Now, ja päävieraat saapuivat Manhattanin sydämestä. Kahdeksan päivän aikana kuultiin kantaaottavia, taiteenaloja yhdistäviä produktioita sekä nykymusiikin kotimaisia kykyjä. Tapahtumapaikkoja olivat mm. Kulttuuritehdas Korjaamo, Kiasma-teatteri ja taidegalleriat. Kävijämäärä oli noin 6 000, ja radion välityksellä konsertteja seurasi kokonaisuudessaan noin puoli miljoonaa kuulijaa.

Festivaalin taiteellisena johtajana jatkava Tallgren on asunut pitkään ulkomailla opiskellen mm. University of California San Diegossa ja Ircamissa Pariisissa opettajinaan Kaija Saariaho ja Brian Ferneyhough. Lisäksi hän on opettanut ja valmistelee väitöskirjaa Columbia Universityssä New Yorkissa Tristan Murail’n johdolla.

Musica nova Helsinki perustettiin vuonna 1981 nimellä Helsinki Biennale. Vuonna 2011 vietetään siis festivaalin 30-vuotisjuhlaa. Pääjärjestäjät ovat edelleen Helsingin juhlaviikot, Helsingin kaupunginorkesteri, Sibelius-Akatemia ja Yleisradio.

Kategoria: Uutiset

Lyömäsoittaja solistina

8.3.2009 19:41 , Jätä kommentti ,

Lahden kaupunginorkesterin lyömäsoitinten äänenjohtaja Olli-Pekka Martikainen esittää monipuolisen kattauksen viimeaikaista ja myös aivan kuranttia musiikkia.

Kategoria: Konsertit, Konserttisuositukset

Arvio: Suurta Sostakovitsia

7.3.2009 16:18 ,

kuva: Arto TulimaKouvolalainen yleisö otti keskittyneesti vastaan Kymi Sinfoniettan konsertin ohjelmanumerot ja palkitsi esiintyjät innostunein aplodein. Turha muodollisuus oli tiessään: tunnustusta raikkaasta suhtautumisesta konsertti-instituutioon voi antaa myös orkesterin kausiohjelman teksteille, joiden lomassa tarjotaan ”ohjeita ensikertalaisille” pukeutumiseen, aplodeeraamiseen ja istumapaikan valintaan. Kaapuun ja kaulahuiviin sonnustautunut, reippaasti liikehtivä kapellimestari Andres Mustonen elävöitti hänkin tunnelmaa.

Varsinainen tärppi tässä konsertissa oli sellosolisti Natalia Gutman, joka esitti suhteellisen harvoin kuullun Dmitri Sostakovitsin toisen konserton vuodelta 1966. Vähäiseen suosioon esittäjien keskuudessa vaikuttaa varmasti solistin poikkeuksellinen rooli teoksessa: Sostakovitsin ensimmäisessä konsertossakin esiintyvien nopeiden juoksutusten sijaan virtuoosisuus keskittyy emotionaaliseen pitkäjännitteisyyteen sekä hankaliin pariääniin ja hyppyihin soittimen eri rekistereiden välillä.

Gutmanin omintakeinen soittoasento voi ensi katsomalta vaikuttaa fysioterapeutin painajaiselta, mutta ilmentää kyllä lähempää tarkasteltuna perinteisiä jousisoitintekniikan hyveitä: ekonomisia liikeratoja ja koko käden lihasten yhtenäistä käyttöä voiman siirtämiseen kielille. Mikä tietysti tärkeintä, soitto kuulostaa vielä 67-vuotiaanakin upealta! Jousen ja kielen kontakti on kauttaaltaan optimaalinen ja jousen nopeus, kieliin kohdistuva paine ja paikka tallan ja otelaudan välissä aina harkitusti kohdallaan. Gutman ottaa vahvalla otteellaan mahdollisesti Ruggierin verstaan tekemästä sellostaan valtavan resonanssin. Sostakovitsissa hän korosti ensiosan lakonisuutta ja ehkä pääsikin parhaaseen vauhtiin vasta allegrettossa, joka sai hyvinkin vauhdikkaan tulkinnan vähäeleisestä lavaliikehdinnästä huolimatta. Maneerittomuus olikin leimallista Gutmanin esiintymiselle, josta välittyi syvällinen suhde käsillä olevaan teokseen. Solisti palkitsi sinnikkäät suosionosoitukset sarabandella Bachin kolmannesta sarjasta soolosellolle.

Kymi Sinfonietta säesti mallikkaasti, mitä nyt puhaltajat olisivat voineet tulla sooloihinsa reippaammin sisään. Orkesterin omissa numeroissa suorittaminen oli epätasaisempaa, eikä kapellimestari Mustonen tuntunut pystyvän pitämään tulkintaa hyppysissään. Joseph Haydnin pikku alkusoitto oopperasta Kuun maailma oli kyllä iloluontoinen, mutta Felix Mendelssohnin näyttämömusiikista Shakespearen Kesäyön unelmaan poimitut osat paljastivat kokoonpanon heikkoudet. Intonaation ja rytminkäsittelyn ongelmia suurempina pidin jatkuvaa balanssin epäsuhtaa – sitä, ettei orkesterisatsi useinkaan tuntunut soivan hyvin, eriytyneesti ja kirkkaasti.

On kuitenkin selvää, että Kotkassa ja Kouvolassa tehdään tärkeää työtä klassisen musiikin parissa, ja toivoisi, että huolellisella harjoittamisella tasoa saataisiin nostettua korkeammalle.

(Päivitys: Sostakovitsin toinen sellokonsertto kuultiin myös Sinfonia Lahden konsertissa 12.3. Lue arvio täältä.)

Kategoria: Arviot, Konsertit, Konserttisuositukset

Houkutteleva tarjous

6.3.2009 10:10 , Jätä kommentti ,

”Haetaan rehtoria 1.8.2009 alkavalle toimikaudelle – työsuhteen jatkuminen 1.1.2010 jälkeen epävarmaa”. Edellisen kaltaisen työnhakuilmoituksen ilmestyminen tämän vuoden tammikuussa oli hämmentävää. Kuka lähtisi tekemään rehtorin töitä viideksi kuukaudeksi niin, että työpaikan jatkuvuudesta ei ole takeita? Näinä maailmantalouden aikoina? Mutta niin vain rehtoriehdokkaaksi asettui kolme henkilöä ja työpaikka – sen nimi oli Sibelius-Akatemia.

Tämän hieman nurinkurisen tilanteen Sibelius-Akatemialle aiheuttaa yliopistouudistus, jonka lakiesitys on tällä hetkellä käsiteltävänä eduskunnassa. Mikäli eduskunta hyväksyy uuden yliopistolain tämän kevään aikana, astuu uusi laki voimaan 1.1.2010. Tällöin yliopistot, kuten Sibelius-Akatemia, muuttuvat itsenäisiksi oikeushenkilöiksi ja suomeksi sanottuna irtautuvat valtiosta. Tämä aiheuttaa monenlaista muutosta, myös rehtorin valintaan.

Sibelius-Akatemian nykyisen rehtorin toimikausi päättyy 31.7.2009 ja uusi rehtori valitaan 12.3. pidettävässä vaalissa. Rehtorin valitsee Sibelius-Akatemiaa laajasti edustava n. 100 hengen vaalikollegio, josta opiskelijoita on kolmasosa. Uudessa yliopistossa rehtorin valitsee kuitenkin hallitus. Alustavan päätöksen mukaan Sibelius-Akatemian uuden yliopiston hallituksessa olisi kahdeksan jäsentä: neljä ulkopuolista ja neljä yliopistoon kuuluvaa, joista yksi opiskelija. Uusi hallitus voisi halutessaan jyrätä vaalikollegion tekemän päätöksen ja vaihtaa rehtorin.

Maailma on ennustajia pullollaan, vaikka tulevaa tuskin pystyy ennustamaan yksikään oraakkeli. Olisi äärimmäisen omituista, mikäli uuden yliopiston hallitus ei päättäisi jatkaa nyt valittavan rehtorin tointa. Sibelius-Akatemia tulee käymään läpi suuria muutoksia vuodenvaihteen molemmin puolin ja rehtorin osuus muutosten ohjaajana ja läpiviejänä on ratkaiseva. Jokaisen yrityksen johto ymmärtää, että suurien mullistusten keskellä keskeisten työntekijöiden vaihtaminen ei ole kannattavaa. Toivottavasti tämä näkemys on vallalla myös uudessa hallituksessa.

Rehtorivaaliin asettuivat ehdolle Sibelius-Akatemian nykyinen rehtori ja musiikin tohtori Gustav Djupsjöbacka, musiikin tohtori Veli-Markus Tapio sekä pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna. He kaikki kolme ovat oman alansa kiistattomia asiantuntijoita, vahvoja klassisen musiikin osaajia ja laajan musiikillisen tietämyksen omaajia. Vaalin teemoina esiintyivät muun muassa uusi yliopistolaki sekä akatemian talouden tasapainottaminen, mutta suuria eroja ehdokkaiden välille ei saatu edes ylioppilaskunnan järjestämässä vaalipaneelissa, jossa ylioppilaskunta ja paneelin kuulijat tenttasivat ehdokkaita. Miten vaalissa lopulta käy – se jää nähtäväksi.

Ei ole kuitenkaan helppoa toimia luovan alan organisaation johdossa. Jos huipulla tuulee, niin väitän taideyliopiston huipulla käyvän puhurin olevan vielä keskimääräistä voimakkaampaa. Kyse ei ole siitä, että ”ailahtelevat taiteilijat” aiheuttaisivat toimillaan ja mielipiteillään kaaosta, vaikka sitäkin lienee joskus esiintynyt. Asiantuntijoilla eli muusikoilla ei vain välttämättä ole yhteistä mielipidettä edes oman alansa sisällä, puhumattakaan että konsensus löytyisi muita musiikin lajeja edustavien muusikoiden kanssa. Rehtorin välillä mahdottomaltakin vaikuttava tehtävä on johtaa työyhteisöä näiden moninaisten mielipiteiden keskellä.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Sibelius-Akatemian rehtorin työ on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Rehtorilla on näköalapaikka suomalaiseen musiikki- ja yliopistokenttään, jossa häntä asemansa puolesta myös kuunnellaan. Ison organisaation ja sen moninaisten toimijoiden luotsaaminen on haastavaa, mutta taatusti palkitsevaa. Suuri osa rehtorin työajasta kuluu Sibelius-Akatemian edustamiseen sekä Suomessa että ulkomailla ja rehtorin suhdeverkostot ovatkin laajat.

Ei siis ollenkaan hassumpi toimenkuva – täytyykin pitää mielessä.

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan puheenjohtaja.

Kategoria: Artikkelit, Päävalikko

Metropolitan-ooppera panttaa Chagallinsa

5.3.2009 14:01 , Jätä kommentti ,

Kun astelee portaita ylös kohti New Yorkin Metropolitan-oopperan yläaulaa, ei voi välttyä huomaamasta kahta Marc Chagallin noin 120 neliömetrin kokoista seinämaalausta, nimiltään Musiikin riemuvoitto ja Musiikin lähteet. Oopperan tuskallisesta taloudellisesta tilanteesta johtuen maalaukset asetetaan noin 35 miljoonan dollarin lainan vakuudeksi.

Lincoln Centerissä on myös muita yleisön rakastamia taideteoksia: vuonna 1999 taidekompleksin johto yritti kerätä rahaa myymällä Jasper Johnsin maalauksen Numbers, 1964 ja saikin siitä yli 15 miljoonan dollarin tarjouksen, mutta yleisön protestit saivat kaupan peruuntumaan.

Metin pääjohtaja Peter Gelbin mukaan oopperan tarkoitus ei ole kuitenkaan luopua Chagalleista. Kyseessä on toimenpide, jolla kauden 2009–10 mahdollisia suurtappioita yritetään kuolettaa. Muista toimenpiteistä voi lukea täältä.

Kategoria: Uutiset