Ensikonsertit ovat jo sinänsä mielenkiintoisia tapahtumia. Anna Kuvaja on valinnut omaansa myös erittäin vakuuttavan avustajalistan ja tavanomaista mielenkiintoisemman ohjelman.
Sibeliuksen soolo- ja kamarimusiikkiteokset pianolle vuodelta 1887
Vaikkei Sibeliuksen varhaistuotanto olisikaan musiikillisilta ansioiltaan myöhemmän veroista, tarjoaa se joitakin mukavia makupaloja. Miksi kuunnella kerta toisensa jälkeen vain säveltäjämestarimme hittikappaleita, kun välillä voi tutustua myös siihen tiehen, joka teki lahjakkuudesta mestarin.
Ruotsin radion kamarikuoro esittää Rachmaninovia
Kevään kuorokonserttien ehdoton helmi.
Arvio: Tempera-kvartetti ja Alexander Rudin Ritarihuoneella
Tempera-kvartetin konsertti houkutteli runsaasti yleisöä Ritarihuoneelle kuuntelemaan venäläistä myöhäisromantiikkaa. Anton Arenski (1861-1906) aloitti säveltämisen yhdeksänvuotiaana, opiskeli Nikolai Rimski-Korsakovin luokalla Pietarissa ja sai heti valmistuttuaan pestin Moskovan konservatorion sävellyksenopettajana. Etupäässä pedagogisista ansioistaan ja muutaman kamarimusiikkiteoksensa vuoksi nykyään tunnetun Arenskin kvartetto näyttäytyi minulle melko harmittomana, hyväntuulisena kappaleena, jossa vaikutteet Pjotr Tsaikovskilta ovat ilmeisiä.Temperalaisten soittoa Ritarihuoneen kaikuisassa mutta miellyttävän pyöreässä akustiikassa voi kuvata sujuvaksi ja energiseksi, joskin ajoittain pidin sointia ja fraseerausta yksitotisena. Vaikka kvartetin sointi oli yhtenäinen, ei musiikilla aina tuntunut olevan yhteistä suuntaa. Tämä oli ilmeistä varsinkin Paavo Korpijaakon (s. 1977) toisessa jousikvartetossa. Kenties nykymusiikin tekstuurit ovat soittajille vieraampia: jäin kaipaamaan voimakkaampia karakterisointeja, finessejä ja niitä ”maagisia” sävyjä, jotka erottavat unohtumattomat esitykset tavanomaisista. Korpijaakon teos voisi harmonisen kielensä ja konservatiivisen instrumenttien käytön perusteella olla sävelletty jo sata vuotta sitten. Olin kuulevinani kaikuja Schönbergin myöhäisromantiikasta sekä Shostakovitsin ja Kokkosen musiikista. Sinänsä ilmaisuvoimainen musiikki tuntui välillä hiukan yksiviivaiselta ja ilottomalta, mihin kvartetin melko kirjaimellinen rytminkäsittely lienee vaikuttanut.
Parhaan vaikutuksen tällä kertaa teki Tsaikovskin oppilaan Sergei Tanejevin (1856-1915) kvintetto, jossa melodinen kekseliäisyys on tyylikkäästi tasapainossa äänten kontrapunktisen sommittelun kanssa. Temperaa avustamaan ja ensimmäistä sellostemmaa soittamaan tuli venäläinen Alexander Rudin, joka toi yhtyeen fraseeraukseen lisää kirkkautta ja sen sointiin jaloutta.
On kiitettävää, että konserttisarja Ritarihuoneella tuo kansainvälisestikin merkittäviä yhtyeitä Helsinkiin festivaalien ulkopuolella. Ilahduttavaa on myös se, että lippujen hinnat on nostettu totuttua korkeammalle (20/18/15 euroa), sillä eihän voi olla oikein, että elävää musiikkia saa halvemmalla kuin elokuvaelämyksen jättiteatterissa!
New Yorkin filharmonikot Pohjois-Koreaan
Yhdysvaltain vanhin sinfoniaorkesteri kokeilee tiistaina, tepsisikö musiikkidiplomatia Pohjois-Koreaan, jonka ”rakas johtaja” on virallisten tietojen mukaan luonut useita oopperoita.
New Yorkin filharmonikot toivoo, että Dvorakin ja Gershwinin sävelet voisivat sulattaa jään toisiinsa vihamielisesti suhtautuvien maiden väliltä.
Pohjois-Korean eliitti pääsee tiistaina kuulemaan Pjongjangissa konsertin, jossa filharmonikot soittaa muun muassa George Gershwinin kappaleen Amerikkalainen Pariisissa, Dvorakin sinfonian numero 9 ja molempien maiden kansallishymnit.