Amfion pro musica classica

Monthly Archives: kesäkuu 2007

You are browsing the site archives by month.

Leikillisesti vakavaa

Palautuessani hyvän ystäväni ja kollegani Lauri Kilpiön ja vaimonsa Ainon hääjuhlista makailen sohvalla lukien Marvin Carlsonin kirjaa ”Esitys ja Performanssi”.

Jo 1968 Jacques Ehrmann kritisoi kulttuurihistorioitsija Johan Huizingan ja antropologian tutkija Roger Callois’in tutkimuksista löytämäänsä leikin ja vakavuuden välistä kuilua. Carlsonin kirjaa siteeratakseni: ”[…] leikki liittyy uniin, mielikuvitukseen, vastikkettomuuteen ja vastaaviin ”vapaisiin” ilmiöihin, vakavuus taas sellaisiin käsitteisiin kuin tietoisuus, hyöty ja todellisuus. Tämä kahtia jako on kaikin puolin epäilyttävä ja asettaa lisäksi vakavuuden leikin edelle. […] Ehrmann vastusti [Jacques] Derridan tavoin mallia, jonka mukaan leikki perustuu sitä ympäröivään, määriteltyyn ja vakaaseen todellisuuteen. Tästä modernimmasta näkökulmasta käsin leikki, todellisuus ja kulttuuri muodostavat jatkuvasti muuttuvan sarjan käsitteitä ja käytäntöjä, jotka kaikki liittyvät toisiinsa.”

Ammatikseni leikkivänä taiteilijana leikki on minulle tärkeä uutta luova strategia. Vaikka Suomessa on perinteisesti oltava vakava ollakseen todesta otettava, on taloudessakin alkanut näkyä leikin merkitys luovana tekijänä; yritykset järjestävät paljon erilaisia elämys- ja seikkailukursseja. Tosin niissä taitaa olla usein kysymys enemmänkin siitä, että aikuiset miehet päästetään toteuttamaan lapsuutensa fantasioita isolla rahalla, kuin harjoittaa luovuutta. Luovuus tai leikki tunnutaan paljosta puheesta huolimatta nähtävän edelleenkin välinearvona vakavan todellisuuden hyväksi. Se, että yritysjohtaja laitetaan kylmiltään johtamaan orkesteria tai kuoroa tai maalaamaan on sinänsä positiivista ja voi varmasti toimia herätyksenä taiteen maailmaan, mutta todellista luovuutta se tuskin vielä kehittää. Luovuudessa on paljon kyse uuden näkökulman löytämisestä ja toisin tekemisestä. Pystyäkseen tekemään toisin on harjoitettava toisin tekemistä, kuten teatteriohjaaja Juha-Pekka Hotinen on todennut esseekokoelmassaan ”Tekstuaalista häirintää”. Kuvittelisin, että avantgardistisen taiteen ja yritysmaailmaan intressit löytää uusia ratkaisuja kohtaisivat juuri tässä toisin tekemisessä, siis marginaalissa ja ns. avantgardessa, eikä suinkaan yleisesti hyväksytyssä taiteessa. Taitaa vain olla niin, että taidetta ja varsinkin toisin tehtyä taidetta on harrastettava paljon ja aktiivisesti kyetäkseen huomaamaan taiteen sisällä oikeasti uutta luovat ratkaisut. Niin kallista konsulttia ei olekaan, joka sen kyvyn antaisi viikonloppukurssilla.

Korhosen eron jälkeen oopperalle povataan kaksipäistä johtoa

Kansallisoopperan torstaina eronneen pääjohtajan Erkki Korhosen tehtävät jaettiin Kansallisoopperan hallituksessa perjantaina niin, että uuden taiteellisen toimikunnan puheenjohtajaksi asetettiin ylikapellimestari Mikko Franck.

Kesäfestivaalien konserttiesitteet

Kesäfestivaaleilla ja kesän konserttisarjoilla on hyvin monentyylisiä ja -kokoisia esitteitä, aina pienistä flaijereista koko ohjelman sisältäviin kirjasiin asti. Suomen Lontoon-instituutin johtaja, sellotaiteilija ja suomalaisen musiikkielämän merkittävä vaikuttaja Seppo Kimanen arvioi klassisen musiikin festarikesän esitteitä.

– Yksi hyvän esitteen perusedellytyksistä on helppolukuisuus, Kimanen aloittaa. – Esitteen pitäisi olla informatiivinen ja kuvata visuaalisesti festivaalin tai konserttisarjan teemoja ja ohjelmavalintoja.

Naantalin musiikkijuhlien esite on hyvä esimerkki onnistuneesta suunnittelusta: – Se on hyvin tyylikäs ja helposti mukaan otettava. Jokaisella sivulla on kaksi konserttia selkeästi eritellen ja yleensä kerrotaan tarkkaan, mitä on luvassa.

Naantalin esite on pienikokoinen ja mahtuu suurin piirtein cd-levyn kokoisena helposti taskuun. Sivuja on pienestä koosta huolimatta toista kymmentä ja ne sisältävät täydet konserttiohjelmat taiteilijakuvineen, konserttisalikarttoja, majoitus- ja lipputietoja, oheisohjelmia ja sponsoreita unohtamatta. Samanlaisia ruusuja Kimanen lähettää Kuhmon kamarimusiikin esitteen laatijoille; Kuhmon esite on myös kaunis layoutiltaan. – Sinfonia Lahden Sibelius-festivaalin esitekin on upea, ammattimainen ote heijastuu kaikesta informaatiosta. Esitteessä on lipunmyyntitiedot ja liikenneyhteydet tuotu hyvin esiin, Kimanen jatkaa.

Mikkelin musiikkijuhlien esite herättää sen sijaan ristiriitaisia tuntemuksia: – Esite on sinänsä selkeä, taiteellinen johtaja Valeri Gergijev on hyvin esillä, mutta itseäni häiritsee ohjelmaa pirstaloivat erityyliset sponsoreiden logot. Sponsorit on hyvä tuoda esiin, mutta hienovaraisesti, ei ohjelman lomassa vaan mieluiten omassa osiossaan tyylikkäästi. Ennakkoesitteen graafisen suunnittelun kannalta olisi hyvä, jos samalle aukeamalle ohjelman kanssa ei tuotaisi kaikenlaisia ravintolamainoksia. Sellainen tekee esitteen hieman halvan oloiseksi, vaikka itse ohjelma onkin hyvin korkealuokkainen.

Ilmajoen musiikkijuhlien esite, jossa pääosassa on Lakeuden lukko -ooppera, osoittautuu myös ongelmalliseksi. Selvää on se, että mainokset ovat oikealla ja ohjelmat vasemmalla sivulla. Mainokset ovat kuitenkin väreiltään ja layoutiltaan erilaisia kuin ohjelmat, mikä tekee kokonaisvaikutelmasta levottoman ja vähän halvan. – Esitteen graafisen suunnittelun tulisi kuvastaa tapahtuman taiteellista tasoa, tapahtuma itse on toivottavasti laadukkaampi kuin esite antaa ymmärtää, Kimanen toteaa. Samankaltaisia kommentteja kirvoittaa Tammisaaren kesäkonserttien esite: – En ole kovin ihastunut taittoon ja tyyliin, joka ei kiehdo muun muassa värisävyistä johtuen. Se on hyvä, että mainokset ja logot on koottu omalle sivulleen, jolloin ne eivät sotke itse ohjelmaa.

Esitteen laatiminen kysyy paitsi graafista osaamista, myös kokemusta. Iitin musiikkijuhlat on suhteellisen uusi tulokas festivaalirintamalla. Se heijastuu myös esitteestä, jossa kaikista konserteista ei ole mainittu ohjelmia. – Tässä joutuu luottamaan siihen, että taiteellinen johtaja on tehnyt hyvää työtä, Kimanen sanoo. – Esitettävät ohjelmat ovat itselleni kuitenkin pääsyy siihen, miksi haluan lähteä kuuntelemaan jotain tiettyä konserttia, en mielelläni silmät ummessa suuntaa konsertteihin, joista en tiedä, mitä ne pitävät sisällään.

Katrinan-kesäkonsertit Ahvenanmaalla saavat risuja samaisesta syystä. Esitteessä on erikoista se, että ohjelmia ei ole tuotu esiin. – Kysymyksessä on kuitenkin kamarimusiikkijuhla, jossa esiintyjät eivät ole se vetovoimaisin tekijä, vaan mielenkiintoiset ohjelmat, Kimanen toteaa.

Outoihin väriyhdistelmiin ja kirjaisimiin tuntuu langenneen useampikin festivaali, mm. Tuusulanjärven kamarimusiikki ja Loviisan Sibeliuspäivät. – En pidä Loviisan Sibeliuspäivien esitteen layoutista: se on huonoille silmille vaikealukuinen, sinertävällä pohjalla sinistä tekstiä ja tekstityypit eivät ole parhaita mahdollisia. Jo kansikuva on aika omituinen, eikä oikeastaan yhdisty festivaalin musiikilliseen sisältöön.

Turun musiikkijuhlat kirvoittavat kuitenkin eniten kritiikkiä. Esite on räväkän ilmaislehden tapaan tehty, vetävine ja vauhdikkaine otsikkoineen. – Minusta lehti ei kuitenkaan ole visuaalisesti kovin onnistunut, täynnä pieniä artikkeleita ja toisiinsa sopimattomia kuvia samalla aukeamalla; mainoksia, jotka eivät ulkoisen ilmeensä puolesta sovi ympäristöönsä. Ilmaislehden räväkkyys ei sovi ohjelmaan, joka on tyylikäs ja perinteinen, taidemusiikkiin keskittyvä, jopa elitistinen. Ohjelmalla tunnutaan tavoiteltavan erilaista yleisöä kuin konserteissa loppujen lopuksi käy.

Lopuksi Kimanen jakaa vielä ruusuja: Riihimäen kesäkonserttien esite avautuu kauniisti, on selkeä, kesäinen ja helppolukuinen. Erityismaininnan ansaitsee taidekeskus Salmelan esite, joka yhdistää esillä olevan kuvataiteen ansiokkaaseen konserttisarjaan. Monitaiteellisen Jyväskylän kesän esite on kansainväliset mitat täyttävä: ulkoasultaan pirteässä ja värikkäässä kirjasessa on säästeliäästi korkeintaan kaksi tilaisuutta sivua kohden ja hinnat, paikat sekä esiintyjien valokuvat ovat selvästi esillä. – Myös Rauman Festivon ohjelma on tyylikäs, päättää Kimanen arvionsa.

Mäntän musiikkijuhlat: Suuren taiteilijan muistolle, päätöskonsertti

Suomessa ei toimi juurikaan vakituisia triokokoonpanoja, mutta puolivakituisia sentään jonkin verran. Resjan, Inkinen ja Ylinen Ravelin ja Tsaikovskin mammuttitriojen parissa on hieno lopetus Mäntän musiikkijuhlille.

Helena Juntunen karsiutui finaalista Cardiffissa

Sopraano Helena Juntunen ei päässyt finaaliin asti Cardiffissa Walesissa järjestettävässä Singer of the World -kilpailussa.